Mut joo. Näinhän se menee, ja tämä mun olis pitänyt ymmärtää jo lapsena ja vaikka tappaa ittensä silloin, että jos on lapsesta asti seko niin on aina seko. Mielenterveysongelmista ei parannuta. Hyödytön paska oon ja ei mul oo mitään syytä olla täällä.
Sitä mä ihmettelen että minkä takia itsemurhahaluisia aina toppuutellaan että pysyhän nyt hengissä pliis. Ai miksi? Että voi kärsiä vuosikymmeniä lisää? Mielenterveysongelmista harvoin parannutaan. Etenkin jos on vähänkin sekompi kun joku normi lievä masennus. Ocd:stä ei parannuta, transuilusta ei parannuta, psykoottisuudesta ei parannuta, mistään ei vittu parannuta. Kaikki sekot jotka on ollu lapsena jo sekoja on yhtä saatanan psykoottisia vielä vanhanakin jos sinne asti selviää. Aivan huvittava ajatuskin että musta tulisi normaali kun vuodet vierineet koko ajan periaatteessa ihan samaa rataa, täyttä paskaa koko elämä ja hyödytöntä kitinää ja vikinää kaikesta. Tosin tätä samaa harrastaa myös mun iskä että en sentään ainoa seko täällä ole onneksi. Sekin varmaan juo ittensä pian hengiltä. Ei kai kukaan kovin kauan luulis hengis pysyvän jos joka päivä juo. En mä sitä toivo mut, todennäköisyydet vaikuttaa aika pahalta. Ja taas kerran uusi mahtava kokemus mullekin siitä. Tää elämähä ei voi mennä enää paremmaks. Ihanaa. Ja nyt sitten kaikki on kuorossa sanomassa mulle että "kyllä sun kannattaa elossa pysyä, älä pidä sitä itsemurhaa vaihtoehtona. Joo, ethän sä täysin toki paranekaan! Mut se on elämisen arvoista et oireet lievittyy hiukkasen! Lääkityksellä nimittäin. Mut et kannattaa elossa pysyä. Elämä on elämisen arvoista" vittu tunge sanas perseesees elämä ei koskaan oo elämisen arvoista eikä sellaista todellisuutta olekaan missä mä olisin valinnut syntyä jos toisinkin olisi saanut valita.