Syvälliset haluisitko joskus lapsia? jos et / jos joo niin miksi?

[haituvainen]

mie olin joskus varma että kyllä ehdottomasti haluan, mutta nyt on tullu joku ihmeen pakokauhu että en :D:: ensinnäkin en jaksa melkeinpä pitää edes itestäni huolta, niin ainakin tällä hetkellä tuntuu että joku lapsiarki ois ihan liian sitovaa miun makuun. varmaan ahdistusin siitä ennen pitkää, että oon aina vastuussa toisen elämästä ja en vaan voi heittää hanskoja tiskiin jos väsyttää. aina pitäs tehä sitä ja tätä ja tuota, oon kuitenkin ihminen joka tarvii paljon omaa aikaa ja koen että lapsi tavallaan veis sitä liikaa pois, joka kyllä kuulostaa karulta mutta... niin se vaan on D: miulla on myös harvinainen sairaus, jonka takia ois mahdollista että pojalle tulis jopa vaikea kehitysvamma. ja siinä vaiheessa jos selviäis raskausaikana että täähän onkin kehitysvammanen, niin en mie haluis sitä lasta pitää. enkä siis missään nimessä aattele että kehitysvammasissa on jotain vikaa, mutta kyllähän se tois mielettömän isoja haasteita ja varjopuolia arkeen. myös synnyttäminen ja kaikki siihen liittyvä tuntuu niin vieraalta ja pelottavalta. toisaalta pitää muistaa että oon 16, joten ei tässä iässä tietysti varmaks voi sanoo - tiiä vaikka perustasin suurperheen :D mutta tuskin sentään sitä, uskon että jos hankin lapsia niin pari.

 

[irwikissa]

Haluaisin mutta en ole varma kykenisinkö pitämään huolta semmoisestaD:

 

[haituvainen]

Haluaisin mutta en ole varma kykenisinkö pitämään huolta semmoisestaD:

no joo, onhan lapset ihania mutta sitten kun miettii myös huonoja puolia niin kyllä niitä ainakin miulla on enemmän kun hyviä, just tuo huolehtiminen hyvänä esimerkkinä D:

 

[Peruukkiteline]

Haluaisin, mutta en juuri tähän elämäntilanteeseen, eikä minulla ole sitä paitsi kumppaniakaan. :D

 

[irwikissa]

no joo, onhan lapset ihania mutta sitten kun miettii myös huonoja puolia niin kyllä niitä ainakin miulla on enemmän kun hyviä, just tuo huolehtiminen hyvänä esimerkkinä D:

NiimpäD:

 

[persikkapyllykkä]

en. joskus halusin, sit en halunnukaa, sit halusin taas ja ny oon tullu luultavasti lopulliseen päätökseen että en halua lapsia D: kyl mä tykkään lapsista, mut en halua omaa. jos mietin mu unelmaelämää ni siihe kuuluu mu poikaystävä, oma talo, ehkä jotain lemmikkejä ja matkustelua. en näe lapsia mailla halmeilla näissä unelmissani. D:

 

[Poistettukäyttäjänimi174]

Joskus unelmoin perheestä, mutta se ajatus oli istutettu päähäni. Kun mietin, todellisuudessa en ole ikinä halunnut lapsia. En osaa sanoa, miksi. Se vain on ollut aina niin.

 

[Totenkopf]

En ole koskaan halunnut, kun en ole yhtään lapsirakas ja elämäntilanne on sellainen, etten pystyisi huolehtimaan.

 

[Poistettukäyttäjänimi27]

joo

 

[Lukutoukka_05_]

En halua biologisia lapsia koska synnytys ällöttää ja pelottaa. Ja ihan pikkulapset on rasittavia niin haluisin adoptoida.

 

[Myrskyvaroitus]

Mää haluun joskus muutaman, ehkä kolme lasta :33
Jotenki ois ihana ajatus saaha olla äiti
Voisin myös adoptoida lapsen jos en vois synnyttää

 

[Poistettu käyttäjänimi 92]

Oon aina halunnu olla äiti ja tykkään yleisesti ottaen lapsista, joten kai se jossakin elämäntilanteessa ois tarkotus tapahtua, muttei todellakaan vielä. Mulla ei ole mitään halua tai tarvetta tulla itse raskaaksi ja synnyttää, eikä mua haittaa, vaikkei ne lapset ois biologisesti mun tai mun kumppanin. Eli pidän adoptiota ihan relevanttia vaihtoehtona. Oon myös jonkun verran pyöritellyt päässäni sijaisvanhemmuutta joskus. Onhan se aika erilainen tapa olla perhe, mutta perhe kumminkin. Lähinnä sijaisvanhemmuudessa arveluttaa se, että miten ne viranomaiset suhtautuu mun mahdolliseen tulevaan elämään ja sen tyyliin, että onko se riittävän "normaali." Vanhemmuudessa mua kiinnostaa se itse kasvattaminen, toisen ihmisen kasvun ja kehityksen todistaminen ja rakkaus, ihmissuhde ja tunneside sitä lasta kohtaan. En missään nimessä sano, että lasten kasvattaminen ois Se juttu kaikille, mutta kyllä musta tuntuu, että lasten kasvattaminen on yks hienoimmista tavoista olla kytköksissä tulevaisuuteen.

 

[Tanssivapina]

Olen ollut lapsesta asti sitä mieltä että en lapsia halua. Olen kauhulla odottanut sitä sisäistä kelloa, mutta onnekseni sitä ei ole tullut vieläkään ja toivottavasti ei tule. Mä en vaan omista äiti geeniä. Mä olen jo 30 jolloin usein se ns. Kello alkaa tikittää. Ollaan puhuttu tästä mun kumppanin kanssa ja hänkään ei lapsia onnekseni halua.
Miksi en niitä halua? En ole koskaan nähnyt sitä osana tulevaisuuden suunnitelmiani. En myöskään ole koskaan pitänyt lapsista mikä myös vaikuttaa siihen tietenkin. Valitettavasti lapset ovat mielestäni ärsyttäviä ja ällöttäviä....

 

[swindle]

ensinnäkään en koe olevani kovinkaan äidillinen ihminen joten sillä tasolla ei liene kovin järkevää hankkia lapsia, stressaa vaan vähän se että jos suku ei jatku niin se sammuu. raskaus- ja synnytyspelko on ollut aina, musta on tavattoman vastenmielinen ajatus että mun _sisällä_ kasvaa joku ja sitten se pitäs vielä saada jollain ilveellä puskettua ulos sieltä mihin voin myös kuolla.

adoptoida kyllä voisin, onhan se tavallaan siisti ajatus että olis joku pikkutyyppi jonka kasvua seurata, opettaa elämää ja tarjota kokemuksia. mutta näillä näkymin vaikuttaa melko epätodennäköiseltä että hankin.

 

[Minkelii]

Haluaisin, mutta mietin, että osaisinkohan kasvattaa lapsiani.
Huolta varmasti osaisin lapsistani pitää, mutta kun katson supernannya niin aina kyseenalaistan samalla myös omat lastenkasvatustaidot. Vaikka vaikeaahan se on vielä tietää, kun niitö omia lapsia ei vielä ees ole. En siltikään ehkä kestäisi sitä ajatusta, että joskus nelikymppisenä huomaan, ettei lapsia ole siunaantunut elämääni.
Kolme lasta olisi minulle kelpo määrä...

 

[Poistettu käyttäjänimi 92]

Huolta varmasti osaisin lapsistani pitää, mutta kun katson supernannya niin aina kyseenalaistan samalla myös omat lastenkasvatustaidot.

Anteeksi nyt vaan, mutta älä huoli kovasti. Supernanny on osin bullshittia ainakin mun varhaiskasvatuksenopettajavanhemman mielestä. En oo kattonut sitä ohjelmaa pitkään aikaan, mutta muistan, että siinä joskus esim. käytettiin jäähyjä, mikä ei ole ollenkaan hyvä.

 

[Poistettukäyttäjänimi27]

Anteeksi nyt vaan, mutta älä huoli kovasti. Supernanny on osin bullshittia ainakin mun varhaiskasvatuksenopettajavanhemman mielestä. En oo kattonut sitä ohjelmaa pitkään aikaan, mutta muistan, että siinä joskus esim. käytettiin jäähyjä, mikä ei ole ollenkaan hyvä.

en itse allekirjoita kaikkea niitä ohjeita siitä ohjelmasta myöskään

 

[IhmeellinenIhminen]

haluisin pari lasta joskus ja emt ei mulla oo mitää syytä miks oon aina pitänyt sitä vaan itsestäänselvyytenä et haluan ja tuntus että elämä jäis vajaaks ilman

 

[Poistettukäyttäjänimi100]

Haluan D: ei perusteluja :D

 

[Mandalay]

Juu haluan. Oon aina pitänyt lapsista ja ajatellut ne osana tulevaisuutta ja tuntuu ihanalta ajatukselta kasvattaa toinen ihminen, opettaa sille kaikkea tärkeää ja nähdä kun se kasvaa ja viettää sen kanssa aikaa. Ylipäänsä sellanen klassinen perhearki kuulostaa vaan juuri siltä mitä haluan sitten, kun oon vanhempi ja elänyt jo jonkin aikaa näitä näitä opiskeluvuosia ja nuoruutta. Tuntuu että lapset toisi myös sisältöä elämään ja toisaalta pelkäisin myös tulevani yksinäiseksi ilman omia lapsia ja perhettä ympärilläni, sillä läheisiä sukulaisia minulla ei paljoakaan ole omia vanhempiani ja isovanhempia lukuunottamatta, jotka kaikki kuitenkin kuolevat joskus eikä parisuhteet välttämättä kestä lopun ikää, joten tuntuu turvallisemmalta että on vanhuudessa myös muuta perhettä kuin pelkkä puoliso. Ylipäänsä rakastan sitä kun on paljon ihmisiä ympärillä, joten myös mahdollisuus tulla mummoksi joskus on kiva ajatus

 

[Girlofpunk]

halutaan miehen kanssa ja tässä ollaan yritetty. toivottavasti onnistais tän vuoden puolella...

 

[kromi]

En.

Koskaan tää ei ollut mikään ehdoton ei. Sellainen, että ei oo koskaan ollut mitään halua tehdä lapsia, mutta en oo sulkenut sitä poiskaan, että jos josjys vaikka haluaisi.

Nyt oon kyllä varma, etten halua. Tykkään liikaa omasra ajasta, vapaudesta ja siitä, että voin koittaa tehdä työkseni taidetta, mikä vie aikaa, mutta tuskin on koskaan kovin kannattavaa. Kun mieskin on vielä samalla alalla niin näillä epävarmoilla tuloilla ei kyllä jälkikasvua ruokittais. Kaksin vielä pärjätään aika vähälläkin ja kärsitään vain itse elämänvalinnoistamme.

 

[Tulisydän]

Hmm, en oo itse asiassa ihan varma. Mullakin on varsin sama homma kuin aloittajalla:

ensinnäkin en jaksa melkeinpä pitää edes itestäni huolta, niin ainakin tällä hetkellä tuntuu että joku lapsiarki ois ihan liian sitovaa miun makuun. varmaan ahdistusin siitä ennen pitkää, että oon aina vastuussa toisen elämästä ja en vaan voi heittää hanskoja tiskiin jos väsyttää. aina pitäs tehä sitä ja tätä ja tuota, oon kuitenkin ihminen joka tarvii paljon omaa aikaa ja koen että lapsi tavallaan veis sitä liikaa pois, joka kyllä kuulostaa karulta mutta... niin se vaan on D:

Mää kyllä tykkään lapsista kovastikin, tykkään leikkiä lasten kanssa jne., mutta sitten mua arveluttaa se, että kuin hyvä vanhempi musta nyt oikeesti tulis. Tarviin meinaan hyvän ja säännöllisen unirytmin, en pärjää kovin montaa päivää huonoilla unilla - joten en tiiä, kuinka terveellistä mun olis nousta öisin ihan ihmeellisiin aikoihin vauvaa hoitamaan. En kehuis myöskään mun stressinsietokykyä - melko stressaavaahan sen vanhemmuuden vois kuvitella useesti olevan. Aloitekykykin mulla on melko huono, ja myös aikataulutuskyky - jos mulla on jo siinäkin täys työ, että saan omat päivärutiinini hoidettua ajallaan (Meinaan... Tajusin, että söin tänään lounasaikaan vaan appelsiinin (+ rautakapselin), enkä sen jälkeen mitään... hupsis :'D), niin miten mää voisin kuvitella itseni realistisesti ajateltuna huolehtimassa jonkun muun (vielä) vähän avuttomamman olennon tarpeista siihen lisäksi? Tai peräti useammankin avuttoman olennon? (Esim. kissan hoitaminen vois jopa onnistuakin, mutta ihmislapsi... Emmää tiiä.)

"Äiti, mul on nälkä!"
"Joo, oota, mää laitan ruokaa ihan justiinsa! Piirrän vaan tän yhden pikku jutun valmiiksi."
*Tulee tosiasiassa piirtäneeksi enemmänkin kuin vaan pikku jutun, koska piirtäminen on niin kivaa, ja kohta unohtaakin jo koko ruuan ja eksyy selaamaan Varasijaa ja Instagramia*
*kaksi ja puoli tuntia myöhemmin*
"Äiti, millon sää teet sitä ruokaa?!"
*Havahtuu kuplastaan ja katsoo kelloa* "Oho... Ai niin, se ruoka! Hupsista, pääs unohtumaan ihan. Sori!"

Joo... eih. :--D

Voihan se toki olla, että muutun vähän vastuullisemmaksi ja mun aloitekyky paranee, kun ikää tulee lisää. Joskus hamassa tulevaisuudessa. Mutta... hmh.

 

[ohojelma]

Haluaisin ehdottomasti.
Oon aina ollut se kaveriporukan "äitihahmo", rakastan lapsia aivan älyttömästi, ja jotenkin aina vaan mun suurimpiin unelmiin on kuulunut oma perhe lapsineen.

Neljä lasta ois aivan parasta, ja voisin aivan ehdottomasti antaa kodin jollekin sijais-, adoptio-, yms lapsille.
Toivoisin myös biologisia, mutta kunhan vain niitä lapsia saisin.

Tosin oon tällä hetkellä semi hukassa elämässäni ja stressaan aivan kaikkee liikaa, mutta luojan kiitos mulla on vielä aikaa tehdä valintoja.

 

[qualitymonkey]

Se vaihtelee semisti, mutta tällä hetkellä en oikeestaan. En osaa sillee syytä sanoo se mieli vaan muuttuu koko ajan. Välillä lapset on ihania ja välillä suoraan sanottuna: ihan vitun perseestä.

 

[immortalem]

En. En voi sietää lapsia ja se vastuu olisi muutenkin ihan liikaa mulle. Pelkäisin koko ajan että aiheutan sille jotain traumoja ja olisin ihan paska äiti. Sit siitä kasvaisi joku gangsteri ja syyllistäisin itseäni siitä ikuisesti. :D

 

[snowflake]

15 vuotiaana on vielä aika haastava etukäteen sanoa, mutta musta on aina tuntunut siltä että haluan. Lapset on mielestäni ihania, on kiva jatkaa sukua ja opettaa esimerkiksi asioita joita olen omalta äidiltäni oppinut jotta ne perinteet ja tavat välittyisivät eteenpäin. Laajemmin ajateltuna ylipäätään esimerkiksi oman talon rakentaminen ja se lapsiperhe arki houkuttelee. Vaikka olenkin ihminen joka nauttii omasta ajasta, silti tuntuisi siltä että ilman omaa perhettä jotain jäisi puuttumaan. Sitä kautta pystyy myös "palaamaan niihin omiin lapsuusmuistoihin ja mahdollistaa omille lapsille hyvä lapsuus.

 

[Skeletor]

Haluaisin. Ja kerran se oli pienen hetken ajan tottakin.

 

[Jjoker]

En ainakaan biologisesti omaa, enkä ihan pientä vauvaa. Jonkun +3vuotiaan voisin adoptoida, jos olisi kumppani ja muutenkin tasainen, lapsen kasvatukseen sopiva elämäntilanne.

 

[HUISKELIINI]

Haluaisin yhden tai kaksi lasta. Pidän lapsista.