Keho Jaahas mulla on ehkä asperger

[Minkelii]

Sitä on joo aiemmin nuorempanakin epäilty mutta silloin en oikein sulattanut asiaa näin hyvin kuin nyt. Kävin tänään psykologilla ja hän kertoi että mun psykiatrin mukaan mulla on Aspergerin piirteitä monta. Vaik toisaalta ne piirteet voi johtua jostain muustakin esim koulukiusaamis traumoista niinku psykologi sano. Jotenkin nyt tuntuis helpotukselta se diagnoosi, vaikka vähän pelkään että mä saisin väärän leiman toisilta ihmisiltä ja muut alleviivais minun autismin piirteet joka tilanteessa, se ois ärsyttävää.
Ärsyttää kun mun äiti ei hyväksy sitä asiaa että mulla ois jotain neuropsykiatrista.

 

[Skeletor]

Ai assburger vai?

 

[Minkelii]

Ai assburger vai?

Juu semmonen ääsböörger

 

[redneck276]

Ei ihmisten ainakaan pitäisi alkaa leimaamaan millään tavalla. Monella noi on vielä todella hankalasti havaittavissa.

 

[immortalem]

Sama tilanne ja pelottaa kertoa kenellekään asiasta juuri tuon leimaamisen takia. Vanhemmille mainitsin sivulauseessa ja sieltä tuli vastaukseksi että "älä nyt viitti keksiä tuollaisia". Huoh hoih

 

[Minkelii]

Sama tilanne ja pelottaa kertoa kenellekään asiasta juuri tuon leimaamisen takia. Vanhemmille mainitsin sivulauseessa ja sieltä tuli vastaukseksi että "älä nyt viitti keksiä tuollaisia". Huoh hoih

Voi harmi ku oot kuullu tollasta sun vanhemmilta. Ihan ku se ois joku hirvein rutto.

 

[irwikissa]

Joo kuten mulle joku demissä mainitsi, vanhemman on vaikea hyväksyä että ona lapsi ei ookkaan ihan "normaali"
Eipä mullakaan oikein uskottu ennen kuin sanoin sille että käy vanhemman haastattelussa ja voit tulla lääkäriin mukaan kun saan diagnoosin. Eipä se ole sen jälkeen juuri voinut sanoa etteikö olisi "mitään"

 

[mamiya]

Miten äitis ei sitä hyväksy ja tiedätkö yhtään minkä takia? Voisiko yksi syy olla tiedon puute? Itsellä taas vanhemmat epäillyt yläasteelta lähtien et mulla on adhd mitä lääkäri ei uskonut "koska se olisi huomattu jo päiväkodissa". Sain yksityiseltä myöhemmin sitten diagnoosin. Erilaiset häiriöt ja sairaudet ei oo ollu ongelma ikinä meidän perheessä tai suvussa, yksi syy voi olla että tälläiset häiriöt on ollu aika yleisiä. Esm. Äidin kahdella serkulla on päihdeongelma ja muita mt-ongelmia, mun mummolla on ollu masennusta, isällä lukihäiriö ja varmaan jotain muutakin, isän tädillä oli syömishäiriö (ahmimis), mun tädillä on myös masennusta ja adhd.

 

[Minkelii]

Miten äitis ei sitä hyväksy ja tiedätkö yhtään minkä takia? Voisiko yksi syy olla tiedon puute? Itsellä taas vanhemmat epäillyt yläasteelta lähtien et mulla on adhd mitä lääkäri ei uskonut "koska se olisi huomattu jo päiväkodissa". Sain yksityiseltä myöhemmin sitten diagnoosin. Erilaiset häiriöt ja sairaudet ei oo ollu ongelma ikinä meidän perheessä tai suvussa, yksi syy voi olla että tälläiset häiriöt on ollu aika yleisiä. Esm. Äidin kahdella serkulla on päihdeongelma ja muita mt-ongelmia, mun mummolla on ollu masennusta, isällä lukihäiriö ja varmaan jotain muutakin, isän tädillä oli syömishäiriö (ahmimis), mun tädillä on myös masennusta ja adhd.

Voi olla syynä se ettei oo tietoa. Tai sit oon onnistunu hyvin esittää ”normaalia”.

 

[Lalamon]

Tollaset diagnoosit on tärkeitä itsensä ymmärtämisen kannalta, sillä oppii tutustumaan heikkouksiinsa ja ymmärtämään, mistä oma käyttäytyminen johtuu. Samoin oppii ymmärtämään, että jotkut sun käyttäytymisessä ja toiminnassa on osa sua, jolle sä et aina voi mitään. Useille ns. "vanhan väen suomalais-aspergereille" (tarkoitan tällä suurinpiirtein jo 70-90-luvulla eläineitä ihmisiä) diagnoosi aikuisiässä oli suuri helpotus, kun heille selvisi vihdoin, miksi he käyttäytyvät "oudosti". Tieto Aspergerista saapui Suomeen vasta 80-luvulla, ja eka diagnoosi tehtiin vuonna 1989, joten aika vähän aikaa siitä on tiedetty. Täten monet vanhemmat aspergerit ovatkin saaneet diagnoosinsa kauheen myöhään.

Mun mielestä olis hyvä, että sun asperger-epäilyksiä tutkittaisiin pidemmälle siltä varalta, jos sulla sattuu olemaan sellainen. Vaikka sä saisit sen diagnoosin, oot silti sama henkilö kuin ennen diagnoosia. Ainoa ero on vaan se, että sulla on asperger-diagnoosi papereilla. 😇 Ja aspergerista ei tarvitse ihmisille mainita, jos ei halua. Itsekään en tee näin mielellään, sillä pelottaa ihmisten reaktio asiaan. Asperger ei kuitenkaan näy vahvasti ulkonäöllisesti niin kuin esimerkiksi Downin syndrooma, joten voi olla, ettei ihmiset huomaa sun aspergeria helposti. Joskus taas ihmiset voivat huomata sen ilman, että siitä mainitsisit.

 

[Minkelii]

Jännä kun mun astrologisen kartan luonneanalyysissa on lueteltuna just mun aspergerin piirteitä. Mitä jos mun autismin oireet selittyisikin sillä miten tähdet olivat sillon kun synnyin? Ei vaa, kyl mä uskon siihen et mul on oikeesti erilaiset aivot. Aina musta on tuntunu siltä oon erilainen kuin muut.

 

[Mandalay]

Tiiän silleen mistä puhut. Itellä on adhd ja vaikkei se sinällään ole aiheuttanut mitään negatiivista kommentointia perhepiirissä niin kuitenkin ton diagnoosin jälkeen kaikki mitä teen ja olen tunnutaan laitettavan adhd:n piikkiin. Vanhemmilla ei ollut mitään vaikeuksia uskoa tuota (olivat itsekin epäilleet jo pikkulapsesta asti), mutta nykyään sukulaiset puhuu minusta vaan yleisesti "se adhd tyttö" ja laittaa kaikki vähänkin erikoiset elämänvalintani sen piikkiin aivan kuin ei mulla omaa persoonallisuutta olisikaan. Ja samoin kaikki muutkin ongelmani menee sen piikkiin, vaikka kyse tosiasiassa ois traumoista ja mt-ongelmista, joita kukaan ei halua myöntää tai ajatella, kun se väistämättä koskee sitten heitäkin, jos myöntäisivät mun jotain traumoja joskus saaneen. Laittavat sitten kaiken neuroepätyypillisyyden piikkiin ja vituttaahan se. Toisaalta näin muuten diagnoosi on vaan auttanut ymmärtämään itseäni ja menneisyyttäni ja ylipäänsä oon kokenut sen enemmän hyvänä asiana kuin huonona, joten ehkä mä en jättäis sitä sen pelossa hankkimatta. Ja toisaalta eihän diagnoosista ois pakko kaikille kuitenkaan kertoa, ja toisaalta jos sun äiti ei sitä usko niin no, sehän on puhdasta tiedettä ja jätät sen sitten vaan omaan arvoonsa.