PinkkiHuppari
Yliajattelija
- Liittynyt
- 3.2.2021
- Viestejä
- 537
- Reaktioarvo
- 510
Alko vaan yhtäkkiä selittään siitä kuinka saisin maksaa omat ruokani ja käydä töissä jne. Sairastuin kolme vuotta sitten masennukseen ja vasta nyt oon pikkuhiljaa jaksanut käydä koulussa ja töissä normaaleja aikoja. Mulla oli pari viikkoa kesätöitä ja olin itsestäni jopa aika ylpeä, kun olin monta kuukautta jaksanut käydä työharjoittelussa ja töissä kunnolla ja ajattelin, että oon nyt ansainnut loman. Ei tuntunut yhtään pahalta, kun tänään iskä alko selittää noista yllämainituista asioista. Jostain syystä sille on myös hirveen vaikea asia, kun hain kuntoutusrahaa, johon oon mun opiskelupaikan takia ihan oikeutettu. Oon kahdeksantoista ja mulla alkaa toisen vuoden opinnot syksyllä, en tiedä miten hitossa jaksaisin, jos mun pitäisi käydä vielä töissä opintojen ohella, koska toistaiseksi en oo vielä saanut oppisopimuksella töitä. Lisäksi iskä syyllisti siitäkin, kun oon sanonut, että en halua tehdä sellaisia töitä joista en tykkää. Mulle sellaisia nyt ois vaan kaikki joissa tarvii olla tosi paljon sosiaalisissa tilanteissa, koska ahdistun niistä sen verran paljon, nykyään on kyllä kehittynyt ja selviän jo aika hyvin niistä, mutta esim. kaupan kassalle en haluaisi. Tuntuu vaan tosi oudolta, että yhtäkkiä mun haluttaisiin maksavan kaikki omat ruuat ja muut jutut ja vihjattiin jo sillä, että muuttaisin omilleni, vaikka mulla ei tällä hetkellä todellakaan olis sellaiseen varaa. Mun pikkusisko käy töissä ja pystyisi maksamaan jo paljon omia juttujaan, joten tietysti nyt tuli sit taas sellainen olo, että oon huonompi ihminen ja munkin täytyisi jaksaa opiskella ja käydä töissä yhtä paljon jne. Toki mä tienaisin mielelläni omat rahani ja asuisin jo kivassa kämpässä omillani, jos mulla olisi rohkeutta ja voimia sellaiseen, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole. Tietysti tää keskustelu joka iskän kanssa käytiin toi nyt itsellenikin sellaisen olon, että olisihan täältä kotoa toki ihan kiva jo päästä pois, joten kai sitä täytyy keksiä jotain ja muuttaa johonkin oikein mukavaan miniyksiöön. Onneksi äiti on sentään ymmärtäväisempi ja jos iskä nyt meinaa heittää mut pihalle, niin äidin luo voi ainakin mennä.