Juu, itekin oon huomannut, et ihmiset olettaa, et kavereidensaanti- ja sosiaalisten suhteiden laajentamistaidot olisivat synnynnäisesti vahvoja kaikilla. Isosisko sanoi, et se sai amiksessa kavereita siten, että sille vaan tuli tyypit juttelee, eli hän ei tehnyt mitään aloitetta. Sit yks mun luokkalainen yläasteella sanoi, että kaikki saa riparilla kavereita, vaikkei itellä näin todellakaan käynyt. :D Kävin rippileirin sijasta rippikoulun, jossa oli mun lisäks vaan muutama nuori, mut ennen sitä oli kylän pentujen, joita en tunne koska oon koko mun peruskoulun käynyt toisen paikkakunnan koulussa, kaa yhteisii tapahtumii. Oli rippikoulus yks tyttö, johon olis ollut kiva tutustuu, mut en vaan osaa aloitetta tehä. :( Tota sun vertausta kakun teosta voi kyllä hyvin rinnastaa kaverisuhteiden luontiin, sillä ei ne synny luonnostaan.
Aika outo oli toi sun kavereiden neuvominen kavereidensaantiin. Vähän huvitti toi niiden neuvo kysyä tyypeiltä niiden sisaruksista. :D Musta olis aika kömpelöö mennä jonkun luo ja kysyy siltä samantien sen sisaruksista. Antais semmosen kuvan, että ite tuntis keskustelukumppanin sisaruksen. :D Ja toi on totta, että ihmiset juttelee eri tavalla tiettyjen henkilöiden seurassa. Tuskin sun kaveritkaan juttelis tuikituntemattomalle samalla tavalla kuin omille tutuillensa. :D Tuskin he esim. ilmaisis mielipiteensä tuntemattomille suoraan ja avautuis niille aroista asioista.
Mäkin oon pelännyt tota, et tuunko ikinä enää saamaan kavereita ja tutustumaan tyyppeihin, kun kaverisuhteiden luonti jopa omanhenkisten kanssa on mennyt täysin pieleen. :( Näin lukiossa ns. "rukkasten saanti" omanhenkisiltä ihmisiltä on tuntunut musertavammalta kuin peruskoulussa, sillä oletin edes heidän hyväksyvän mut sellaisena kuin olen. Meidän koululla on nimittäin ainakin koulun kesken suvaitsevaisen ilmapiirin maine, niin kyllä on ikävä kuulla, että oon suvaitsevaisessa koulussa erityispiirteideni vuoksi oudoksuttu ja hylkiö. :(
Tietty kavereiden saannin onnistumiseen vaikuttaa myös ns. sattuma. On jo paljon siitä kiinni, että millaisia ihmisiä omaan luokkaan sattuu tulemaan omana kouluaikana. Mun luokalla on semmonen tiiviin ja hyväksyvän ilmapiirin maine, mutta silti mun luokalla on yksinäisiä, joita ei oikeen oteta porukkaan mukaan. Nää muut yksinäiset ei oo mun tietääkseni mitään aloitetta muihin tehnyt, mut ite oon yrittänyt tehdä joten kuten, enkä päässyt porukkoihin. Niin ja meidän luokalta piti joulukuussa äänestää luokan kannustaja, ja ryhmänohjaajan mukaan noin puolet jätti äänestämättä, minä mukaan lukien, vaikka oli mielessä äänestää yhtä tyttöä. Tietty jotkut on voineet esim. kiireen keskellä unojtaa äänestää, mut kyl jo toi äänestämättä jättäminen antaa osittain kuvan, että luokalla on ulkopuolelle jääneitä.
Joo ja sit viel ku olin puhunut mun kahelle kaverille tästä et miten saada uusia kavereita ja sit kolmas kaveri tuli sille ja kerroin, mistä puhuttiin nii se sano: "Niin Taivaansini, sun pitää nyt alkaa hankkimaan kavereita" tai sit se sano, et pitää ryhtyy sosiaaliseks. En nyt muista kummin. Ja just ennen tunnin alkuu se sano, et ryhdy samallaiseks papupadaks ku se niin ei tuu semmosii kiusallisii hetkii. Toi saatto kyl olla osittain myös vitsillä sanottu ja olihan se ekakin vähän mut silti se varmaan aattelee et osaisin suht helposti vaan muuttaa itseni sosiaalisemmaksi. D:
Onnekas isosisko. D: Mut tuol koulus ei ees oo niin paljoo tyyppei ja yhellä linjallaki kai tosi vähän. Mut siis mä nyt oon tämmönen ettei hirveen moni tuskin tuu heti ensimmäisenä tutustuu muhun, etenkin kun tossa koulussa muuten epäsukupuolittunut linja onkin tossa koulussa poikavaltainen. :/
Ala-asteella joskus yks- tai kaksluokalla olin semmosessa jumppakerhossa, jossa oli mun lisäksi pelkkiä poikia ja tuntu ettei ne hirveesti pitäneet musta. D: Aina vaatteiden vaihdon aikaan joka kerta tuli useampaan kertaan joku kurkkimaan tyttöjen pukkariin, kun vaihdan vaatteita. Sit ne nauro.
Siis mäki kuulin kerran kuviksen luokassa ku yks tyttö sano mun kaverille jotain et miten sä oot voinut olla riparilta saamatta kavereita. En nyt millään muista mihin se liitty. Loogisesti vois aatella et se ois valitellut siitä, ku se ei mistään saa kavereita, mutta tiedän ettei se pidä paikkaansa. Ja kyseinen kaverihan ei edes käynyt riparia ja sen siihen sanoikin. Mut joka tapauksessa mietin vaan tosta et miten muka sieltä voi saada kavereita. Mitä olisi pitänyt tehdä sen eteen?
Aaa voi ei. :/ Ite kävin kummiski leirin ja omastaki mielestä ois voinut olla ihan kivaa tutustuu pariin huonekaveriin ja vähän yritinki, mut jos ei osaa siitä pienestä jatkaa niin... Se jää siihen että istutaan vierekkäin mutta kukaan ei koskaan puhu toisilleen. Ja joo, niimpä. Jos kakkui on jo tehnyt monta nii ei välttis enää tarvii reseptii tai jos pienenä on vaan jotenkin ihmeessä oppinut kakkujen teon nii voi käydäkin luonnostaan, mutta toista se on meille amatöörileipureille. :/
No niimpä siis oikeesti! Sitä yritin itekki niille sanoo!(ja ne ärsyynty ku niitten ah niin täydellisiä ja virheettömiä neuvoja kyseenalaistetaan) Niin huojentavaa saada näinkin paljon ymmärrystä! D: En siis yhtään ymmärrä mikä järki tosta sisaruksien kysymisessä on. Niin totta sekin vielä, että ne saattaa aatella et tuntee jonkun niistä. :D
Niin no en kyl yhtään ihmettelis jos jutteleekin... On aika sosiaalista porukkaa. Yks sano et se vaan menee kaikilla random ihmisille esim. leireillä vaan puhuu kaikkee randomii ja toinen sanoo et se vaa menee juttelee ja siten saa oikeesti kavereita ja siitä tuntuu jo viiden minuutin päästä, että se olis tuntekut sen tyypin aina.
Voih, se kaveri varmaan valittelis, jos tietäis mitä täällä sanon, että ei ihmekkään etten saa kavereita ku ajattelen tälleen ja kyseenalaistan kaikki sen virheettömät neuvot. :D
Ja oikeesti mul on ihan hirveet vaikeudet kertoo tuntemattomille mun mielipiteitä ja välttelen sitä viimeseen asti. :( Siks just en luota kysymystekniikkaan koska ei sillä sais muhunkaan tutustuttua ku en kuitenkaan uskaltais vastata muuhin kuin joihin tyyliin lempivärikysymyksiin. Esim. lempikirja, kattomani sarjat, unelma-ammatti, mielipiteeni kiistanalaisista aiheista yms. kaikki nää on tämmösii, jotka uskallan paljastaa just ja just lähimmille ihmisille. Yks syy siihen on se et niitten kertominen paljastaa musta niin paljon ja yks taas se et se toinen voi alkaa väittelee siitä enkä osaa puolustaa itteeni tai perustella mielipiteitäni tuntemattoman kanssa.
Voi ei. :( Oikeesti tekis mieli laittaa tähän joku itkuemoji, ku oon niin surullinen oikeesti. Mut demissä emojit ei olleet hyväksyttyi enkä tiiä et onks ne täällä Varasijassa. Voisin kyl vaihtaa noi sun kommentin tykkäykset surullisiks. Enhän mö nyt mitään peukkua kuitenkaan sun tilanteelles näytä.
Ja oikeesti voin vaan kuvitella miltä toi tuntuu ku jopa omanhenkiset ei hyväksy ja ota porukkaan. :( Kaikki sanoo: "Tääl koulussa on niin suvaitsevainen ilmapiiri ja voin olla täysin oma itteni! Aiemmin mul ei ollut kavereita, mut nyt on. Kaikki on niin kivoi enkä oo ikinä nähnyt minkäänlaista syrjintää tai kiusaamista. Siis aivan mahtava koulu!" ja sit samaan aikaan sä seisot yksin siellä sivummalla, eikä kukaan muistakkaan sun läsnäoloos.
Muaki on viime aikoina harmittanut niin paljon se et ois kiva, jos ois ees yks tyyppi, joka ymmärtäis ja hyväksyis sen etten oo aina niin puhelias. Mut ku kaikki tuntuu pitävän sitä paheena ja etenkin työpaikkailmotuksia lukiessa iskee semmonen tosi kurja olo, kun tuntuu ettei kukaan kaipaa mua ja miten voi ikinä selvitä elämästä, tai edes saada töitä.
Joo, sattuma on kyl aika suuressa osassa. Se on aika ikävää, ku sille ei ite sitten vaan yksinkertasesti maha mitään. :/ Aaaa, voi harmi. :( Meillä oli viime vuonna semmonen äänestyshomma jostain hyvästä tai reiluista kaverista yms. ja ite jätin just äänestämättä. Mut sille oli kyl eri syy. Sai nimittäin äänestää enintään kahta ja mulla oli mielessä neljä tyyppii ja kaikki vaihtoehdot oli niin tasoissa toisten kanssa etten vain voinut valita. Päätin jättää vain äänestämättä. Luokanvalvoja viel laityo wilmassa muistutusviestii äänestyksestä mutta enpä tahtonut äänestää. No, yks niistä vaihtoehdoista voitti joka tapauksessa.