Musta tuntuu jännältä kun joidenkin mielestä en oo ujo

[Minkelii]

Vaikka oon aika vähäsanainen kaikkien seurassa ja puhun silloin kun on jotain sanottavaa eli en koko ajan. Esim eilen mun sukulaiselle tuli yllätyksenä ku sanoin et oon ujo. Omasta mielestäni olin koko ajan ujo.
Myöskin työharjoitteluissa olen saanut hämmentyneitä ilmeitä ohjaajilta kun oon sanonut et oon tosi ujo. Tosin hyvänä päivänä oon aika rohkea ja uskallan mennä esim uusille ihmisille puhumaan helposti joskus mutta joskus taas en. Oon varman ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan tai ehkä tässä tapauksessa väärässä paikassa oikeaan aikaan.

 

[annimetall]

Minäkin olen melko ujo ja todella vähäsanainen. Riippuu kyllä aika paljon seurasta, koska esim. perheen kesken tai kaverien kanssa olen aika puhelias ja äänekäs, mutta sukulaisten luona, koulussa ja muualla ihmisten ilmoilla puhun vain jos on pakko.

Yleensä vastaan keskusteluihin pääni sisällä, ja sitten kun olen kerännyt tarpeeksi rohkeutta sanoa jotain ääneen, on keskustelu siirtynyt jo seuraavaan aiheeseen D: Tämäkin kuitenkin riippuu seurasta, kellon ajasta ja päivästä.

Olin pienenä todella ujo, rohkaistuin joskus ala-asteella, sitten alkoi kiusaaminen ja nyt viimeinkin alan palautua siitä. Todella uskomatonta ajatella, mitä pelkät ilkeät sanat ja kommentit saivat aikaan. Mutta hetkonen, tämä keskusteluhan ei ollutkaan kiusaamisesta :D

 

[Taivaansini]

Mulla on enemmänkin toisin päin. Mun ujous näkyy musta päällekkäin ihan vaan mun olemuksesta. Kerran yks tuntematon tyyppi tuli puhumaan mulle bussipysäkillä ja omasta mielestäni onnistuin takaisin puhumisessa ihan hyvin, mutta jälkikäteen se kysyi, miks käyttäydyin niin ujosti vaikka mun mielestä en ees käyttäytynyt ujosti ja puhuin yhtä paljon, kuin sekin.

Sen jälkeen aloin kyllä olla ujompi, ku se puhui mulle, koska se tuntu koko ajan vaativan, et puhuisin paljon enemmän ja jos en puhunut niin se kysy "Onks sulla ujo taas?" tai "Onks sulla ujous?".

Mulla on just se et puhun paljon kavereille ja perheelle, mutta muuten oon paljon hiljasempi. Oon kuitenkin nyt yrittänyt puhuu paremmin eli saan yläänsä puhuttua ihan hyvin, jos joku muu aloittaa keskustelun, etenkin jos puhutaan kaksistaan.

Muakin ollaan kiusattu ja oon miettinyt onkohan se vaikuttanut mun ujouteen ja hiljaisuunteen, mutta en mä usko, että se on. Oon nimittäin ollut tälläinen niin kauan, kuin muistan ja mun ensimmäiset muistot alkaa jostain noin 3-vuotiaasta, eikä kukaan ollut kiusannut mua vielä sillon.

 

[annimetall]

"Onks sulla ujo taas?" tai "Onks sulla ujous?".

Kuulostaa joltain sairaudelta :D
"Kuulitko jo, Ellillä on ujous!" "Toivottavasti ei tartu taas, viimeksi kesti mullakin se viikon!"

 

[Totenkopf]

Kai mäkin oon todella ujo mutta samalla puhelias ja ilmeikäskin kun oon jonkin aikaa tutustunut paikkoihin ja ihmisiin. Kyllä mä nykyään ehkä uskallan olla paremmin oma itseni.

 

[Taivaansini]

Kuulostaa joltain sairaudelta :D
"Kuulitko jo, Ellillä on ujous!" "Toivottavasti ei tartu taas, viimeksi kesti mullakin se viikon!"

Totta. Ja kuulostaa kyl toi aika oudolta. Se on kai maahanmuuttajataustanen. :D