Suhteet Okei lol oon niin yksinäinen etten enää kestä

[qualitymonkey]

En mä aina koe oloani kovin yksinäiseks, mutta sillee ainakin nyt viime aikoina joo. Tuntuu että ahistun koko ajan jo pelkästään sen takia et oon niin helvetin yksin. Vaikkakin asun perheen kanssa mut en tiedä mikä siinä sitten on. Tai sillee kyl mä vietän aikaa niiden kanssa joten en oo niin yksinäinen ku vois olla mut silti mul on usein sellanen olo et oon yksin ja kukaa ei puhu mun kanssa. Ehkä se on sit ku en juttele kavereiden kanssa niin paljon, vaikka perheen kanssa puhunkin. Enkä mä nyt niidenkään kanssa koko ajan oo, mut siis kuitenkin. Et en ymmärrä et onko mulla silti vaa liian vähän ihmiskontakteja. Vaikka perheen kanssa oonkin. Mut ehkä se on sit just se et ku ne kaverit puuttuu, tai niiku face to face jutteleminen niiden kans puuttuu kokonaan. Oon viimeks nähny yhtä kaveriani hyvin lyhyesti joskus muutamia viikkoja sitten, sitä ennen en ees muista millon viimeks. Et tällee niiku todella harvoin näen ketään, puhelimessa saatan joskus jutella mut sekin harvoin. Toki jos unohetaa kaverit nii tiettyjä tuttuja mä kyllä näen välillä, mut en niitäkään välttämättä joka viikko. Eikä ne kuitenkaan oo ehkä silleen kavereita

Mut niin. taitaa vaan olla niin että näen kavereitani liian vähän ja sen takia siitä tulee yksinäinen olo kun tuntuu että en enää edes omista kavereita, vaikka kyllähän ne siellä on. Mutta sitten ku yritetään nähdä ni siitä ei koskaan tuu mitään ja must tuntuu et niit ei kiinnosta minä edes sen vertaa et ne vois tulla vähän pidemmän matkan lähemmäs mua, meanwhile mä oon käyny niiden luona vuosikausia ja ne on tullu tänne ehkä pari kertaa. Nyt kun mulla on sit kerrankin se tilanne etten oikeen pysty käyttämään julkisia niin en oikein pääse niiden luo ja ne ei sit missään nimessä voi tulla tänne mua lähemmäs. Joten tulee vaa sellanen olo et niit ei kiinnosta minä edes sen vertaa et ne vois vähän ees tulla pidemmän matkan tänne. Niil ei tietääkseni oo mitään paniikkikohtauksia jotka estäis tän toisin ku mulla semmosia saattaa tulla. Ei siinä sinänsä muuta mut ku must tuntuu et niit ei kiinnosta vissiin sit yhtään mikään mitä mun elämässä tapahtuu ja mikä ois mulle tärkeetä, mitä mulle kuuluu ja mikä helpottais mun oloa. Ne ei ilmeisesti tajua että mä en pysty kulkemaan varsinkaan pitkiä matkoja julkisilla tällä hetkellä niin eiks ne oikeasti välitä? Sanois suoraan jos ne ei sit haluu nähä enää ollenkaan. Ku mietin et voisko ne edes kerran tulla tänne. Edes kerran. Oon selittänyt niille että mulla on muutenki paljon helpompi olla täällä ja mulla on ihan sairaaan turvaton olo jos lähen jonneki pidemmälle yksinkertaisesti se on mahdoton ajatus tässä vaiheessa. Mulla on turvaton olo jo siinäkin vaiheessa jos joudun mennä edes lyhyen matkan julkisilla jos nähtäis jossain tääl vähän lähempänä, mutta se nyt on ehkä viel jotenkuten mahdollista, tosin en o varma. Mut mihinkään pitkälle kulkeminen ei vaan oo mahdollista nyt. Lähelle, ehkä, jos pystyy. Saan paniikin jo melkein siitäkin jos edes ajattelen että joutuisin olla Helsingissä. Muutenki mua ahistaa ja itkettää jatkuvasti niin mua pelottaa että sitten mulle tulee taas vitun paha mieli niiden seurassa niinku joskus aiemminkin on tullu, en tiiä ees miks mut välillä on tullu, ja uskon et se on nimenomaan johtunu niistä. Mut se on varmaa se ku oon sellane hiljasempi ni sit jään jotenki sivuun ja tuntuu et kukaan ei ees haluu puhuu mulle ja jotenki ihan ku niitä kiinnostais vaa toistensa asiat mut ei mun. Must tuntuu et oon about joku näkymätön jäsen siinä porukassa.

No jaa

 

[qualitymonkey]

Niin ja sekin itkettää nyt yhtäkkiä taas vitusti kun ikävöin tavallaan myös sellasia kavereita joiden kanssa ei olla enää yhteyksissä, esimerkiks yks yläastekaveri, tai no tavallaan muutama muukin tyyppi yläasteelta mutta meillä tuli joskus 2018 nii hirvee riita etten oo pystyny sen jälkeen oleen yhteyksis niihin. Se yks sit taas ni sen kaa meil ei ollu riitaa mut jotenki ei vaa enää puhuta tai nähdä. Tai kyl me joskus tänä vuonna juteltii mut vaa ehk kerran tai jotain. Sit tavallaan ikävöin myös yhtä toistakin kaveria joka on enemmänkin lukiosta, mutta toisaalta siinäkin oli omat ongelmansa ku sillä oli vissiin jotain draamaa porukan muiden tyyppien kanssa ja ilmeisesti sitten meidänkin välit vähän kuihtu vaikka meillä ei just riitaa oikein ollukaan. Ja viimeks vielä puhuttiin että olis kiva nähdä joskus mutta ei me sit olla sen jälkeen puhuttu. Mäki oon kai niin huono laittaa viestiä ja juttelee asioista, en ainakaan enää oikein avaudu mistään sillee niiku ennen saatoin laittaa iha mistä tahansa pikkuasiasta viestiä ja tuntu et pysty puhuu mut nyt must tuntuu etten pysty puhumaan kellekään. Niiku oikeesti en yhtään kellekään mun kaverille. En ymmärrä mitä tää on. Nii ja yks toinen lukioaikanen kaveri kanssa erkaantu vissiin kokonaan porukasta enkä mäkään oo jutellu sille pitkään aikaan, mutta toisaalta se sano mulle kyl välil aika ilkeen tuntusia asioita mm. Mun ulkonäöstä niin periaatteessa mulle tuli kyl vähän itsetunto-ongelmia mut omalla tavallaan silti kaipaan sitä ihmistä, mut en tiiä onko se sit jotenki toxic frendi tai jotai. Ja ehkä oon muutenkin liian sinisilmänen ja haluun vaa aina nähä kaikissa sen hyvän ja kiinnyn kaikkiin vaikka ne olis mulle ilkeitäkin. En tiiä, ennen mul ei ollu oikein koskaan ikävä mun kavereita ku näin niitä edes sillon tällön, en niiku vissiin vaa tuntenu mitään erityistä ikävän tunnetta, mut nyt ku en oo nähny juuri ketään pitkiin aikoihin nii tuntuu että on jopa ikävä. Jollain oudolla tavalla. Ja sit siihen sekottuu sellasta paniikinomasta tunnetta jatkuvasti ku mietin liikaa et mitä ne aattelee musta ku en pidä yhteyttä niin paljoo tai jotain en mä todellakaan tiedä. Sit mietin et luuleeks ne et teen tän tahallaan etten vaa haluu liikkuu mihinkään vaikka oon yrittänyt selittää et mul ei oikeesti vaan oo mahdollisuutta tälleen yhtäkkiä ottaa niin isoa harppausta et lähen jonneki helsinkii yhtäkkiä sillee about vuoden tauon jälkeen. Niiku oikeesti. Okei, ei siitä ihan vuotta oo ku oon ollu helsingis kai, mut siis millo oon viimeks julkisil ollu siellä ni siitä saattaakin olla jopa vuosi, ehkä enemmänkin. Saatto olla ehkä kesällä 2020, en muista.

Ja sillonki mä muistan ku olin frendien kaa ja ne koko ajan vaa kritisoi mua (muistaakseni ihastuksiin liittyen?). Ei sinänsä jääny ehk mikää mahtava fiilis. Nijuu kivaa on.

Oikeest mä en enää tiedä mitä ajatella noista. Mä tykkään mun kavereista mut ku must tuntuu et ne inhoo mua. Siis ainakin pari niistä on kyl sanonu et ois kiva nähdä pitkästä aikaa mut silti must vaan välillä tuntuu et mua inhotaan. Tuntuu et ne ei ees tunne mua.. tai jotain

 

[qualitymonkey]

Siis vittu mua itkettää ku muistelen totakin tapausta, en oo varma edes mitä selitin niille, varmaan jotain jostain ihastuksesta tai jotain ja sit muistan et mulle tuli vaa vitu paha mieli ja ahistus siitä ku ne sano jotain, mut en ees muista mitä. En ees tiiä oliks ne tahallaan ilkeitä vai ei

En tiiä yhtään mitään enää

 

[Poistettukäyttäjänimi502]

mä luin vain aloitusviestin, joten vastaan siihen.

mä oon kans sellainen ihminen, että mä en ihan hirveästi poistu omasta kotikaupungistani. lukion jälkeen mun kaverit muuttivat satojen kilometrien päähän opiskelemaan ja no, mä oon käynyt jokaisen luona maksimissaan kerran. mun aikataulut ei anna oikeastaan ikinä myöten lähteä niin kauas useammaksi päiväksi. yhdessä yössä taas ei oo mitään järkeä, jos itse matkaan menee suuntaansa noin 6 tuntia. samaten rahatilanteen kans on tiukkaa ja avopuolison kanssa pitäis sopia kaikki jo hirveän paljon etukäteen. sit on vielä se että mä en rehellisesti sanottuna tykkää olla reissussa. en tykkää olla toisen vieraana pitkiä aikoja, rahaa menee hirveästi ihan jo johonkin syömiseen enkä saa nukuttua vieraassa paikassa. mua alkaa kiukuttaa muutaman tunnin jälkeen ja haluan vain kotiin :D

et vaikka sulla on itselläsi vaikeuksia matkustaa muualle niin sama voi olla myös sun kavereilla. ei se tarkoita ettei ne välitä. mulla jotenkin helpottaa tilannetta se, että myöskään mun kavereilla ei ole matkustaminen sen helpompaa. on tosi vaikea lähteä mihinkään kauemmas, jos on perhe, työt, opiskelut, parisuhde, harrastukset, lemmikit. sit vielä se jos toisessa päässä ei oo oikeasti mitään kunnon yöpaikkaa. ei sitä aikuisena viitsi enää hirveän paljon vanhempien sohvalla nukkua ja sit varsinkin jos on kumppani mukana niin siitä yöpymisestä tulee vain vaikeampaa järjestää.

mut siis itse tunnen kanssa oloni välillä yksinäiseksi tän takia, että mun ystävistä yhtä lukuun ottamatta kaikki asuu satojen kilometrien päässä. ja kyllähän se ihmissuhde tietyllä tapaa kärsii siitä että nähdään maksimissaan kerran vuodessa.

 

[qualitymonkey]

mä luin vain aloitusviestin, joten vastaan siihen.

mä oon kans sellainen ihminen, että mä en ihan hirveästi poistu omasta kotikaupungistani. lukion jälkeen mun kaverit muuttivat satojen kilometrien päähän opiskelemaan ja no, mä oon käynyt jokaisen luona maksimissaan kerran. mun aikataulut ei anna oikeastaan ikinä myöten lähteä niin kauas useammaksi päiväksi. yhdessä yössä taas ei oo mitään järkeä, jos itse matkaan menee suuntaansa noin 6 tuntia. samaten rahatilanteen kans on tiukkaa ja avopuolison kanssa pitäis sopia kaikki jo hirveän paljon etukäteen. sit on vielä se että mä en rehellisesti sanottuna tykkää olla reissussa. en tykkää olla toisen vieraana pitkiä aikoja, rahaa menee hirveästi ihan jo johonkin syömiseen enkä saa nukuttua vieraassa paikassa. mua alkaa kiukuttaa muutaman tunnin jälkeen ja haluan vain kotiin :D

et vaikka sulla on itselläsi vaikeuksia matkustaa muualle niin sama voi olla myös sun kavereilla. ei se tarkoita ettei ne välitä. mulla jotenkin helpottaa tilannetta se, että myöskään mun kavereilla ei ole matkustaminen sen helpompaa. on tosi vaikea lähteä mihinkään kauemmas, jos on perhe, työt, opiskelut, parisuhde, harrastukset, lemmikit. sit vielä se jos toisessa päässä ei oo oikeasti mitään kunnon yöpaikkaa. ei sitä aikuisena viitsi enää hirveän paljon vanhempien sohvalla nukkua ja sit varsinkin jos on kumppani mukana niin siitä yöpymisestä tulee vain vaikeampaa järjestää.

mut siis itse tunnen kanssa oloni välillä yksinäiseksi tän takia, että mun ystävistä yhtä lukuun ottamatta kaikki asuu satojen kilometrien päässä. ja kyllähän se ihmissuhde tietyllä tapaa kärsii siitä että nähdään maksimissaan kerran vuodessa.

Ymmärrettävää tuokin. Meillähän siis kyse on vain pikku matkasta verrattuna tuohon, itse asun Vantaalla ja monet mun kavereista Helsingissä, yksi nykyään Järvenpäässä ja muutamat Turussa. Mut meinasin tolla nyt lähinnä niitä Helsingissä asuvia et ne ei haluu tulla esim Vantaalle tai sit jos ne turkulaiset tulee helsinkiin jo muutenkin ni sama kai se on tulla vantaalle eikä aina olla siel Helsingissä mutta siis joo. Voi se ehkä niillekin olla hankalaa, mut luulen et pitkälti kyse on siitä et ne helsinkiläiset ei vaan oo joutunu matkustaa minnekään ni ne ei haluu tulla tänne päin, toisin ku minä oon joutunu menee Helsinkiin tosi paljon aiemmin. Siis kyllähän nekin täällä on käyny mutta ei niin paljon ehkä ku mä siel Helsingissä.