Olen 20v hiljainen ja epäsosiaalinen ihminen

[Minkelii]

Vähän turhankin. Sekavaa, ristiriitaista ja pohdiskelevaa tekstiä luvassa.
Jopa kahteen vuoteen en ole nähnyt ketään, yhteydenpito kavereiden kanssa on vaan jäänyt ilmeisesti muuttuneiden elämäntilanteiden vuoksi. Välttelen puhumista, koska pelkään sanovani jotain tyhmää eikä minusta pidettäisi liian outojen juttujen takia, joiden takia kukaan ei haluaisi olla kaverini. En oikeastaan edes tiedä, haluanko kavereita sosiaalisen statuksen vuoksi vai ihan aidosti sen vuoksi, että vietetään aikaa yhdessä, pidetään toisiamme tärkeänä yms. Saattaa vaihdellakin. Enimmäkseen vapaa-ajallani haluan olla yksin ja keskittyä luovaan tekemiseen. Välillä kuitenkin kaipaa kaveria, ehkä aidosti seuran kaipuun vuoksi tai sittem sen vuoksi että voin sanoa ihmisille, että kyllä mulla kavereita on.
En oikeasti haluais uskoa että jälkimmäisen mukainen mulkvisti tyyppi oisin, rukoilen, että tämä on vaan yliajattelua. Enhän kuulosta kusipäältä? Mutta jotenkin se yhteydenpito vaan jää, vaikka koen silti, että ihmiset sopivissa määrin kiinnostaakin. Totuus on se, etten aina vain jaksa ihmisiä, sosiaalisuus tuntuu muutenkin minusta ylivoimaiselta, että ehkä voin huokaista helpotuksesta sen sosiaalisen status jutun suhteen.
Mä haluan oikeasti seuraa, omanlaista vaan ja sellaista, joiden kanssa on hyvä olla ja joiden kanssa ei tarvitse pelätä, että sanoo jotain väärää. Yksin ei tietenkään aina oo kiva olla. Yksinäisyys ja yksinolo ovat kuitenkin eri asioita.
Viihdyn kyllä yksin, mutta ihmisten ympärillä en tykkää olla yksin.
Mietin kuitenkin, että ottaisko uudestaan yhteyttä entiseen kaveriini, vaikka yhteydenpito on jäänyt? Ollaan viimeksi puolitoista vuotta sitten laitettu viestiä. En tiiä, kehtaanko, onhan siitä liikaa aikaa??!!

Jos täällä on samankaltaisia kokemuksia jollain niin kertokaa ihmeessä!

 

[Poistettu käyttäjänimi 43]

Olen samanlainen. D: Mielestäni kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä tuohon vanhaan kaveriisi, sillä jokainen tsäänssi on mahdollisuus! Aivan hyvin voi olla, että kaverisikin on miettinyt mitä sulle nykyään kuuluu. Itse ainakin ilahtuisin jos muhun tolleen otettaisiin yhteyttä, ihan sama vaikka aikaa olisikin vierähtänyt viimeisestä yhteydenpidosta.

 

[Minkelii]

Olen samanlainen. D: Mielestäni kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä tuohon vanhaan kaveriisi, sillä jokainen tsäänssi on mahdollisuus! Aivan hyvin voi olla, että kaverisikin on miettinyt mitä sulle nykyään kuuluu. Itse ainakin ilahtuisin jos muhun tolleen otettaisiin yhteyttä, ihan sama vaikka aikaa olisikin vierähtänyt viimeisestä yhteydenpidosta.

Okei D: huojentavaa kuulla etten oo ainut D:
Kiitos ihanasta kommentista! Ehkä uskallan laittaa viestiä tässä lähiaikoina!

 

[snowflake]

Täällä samoja fiiliksiä. Itse en vaan jaksa tällä hetkellä olla sosiaalinen eikä mulla tavallaan edes ole siihen mahdollisuuksia. Uskon sen tosin johtuvan huonoista kokemuksista ihmissuhteissa ja hankalasta elämän tilanteesta. Jos ei itse voi hyvin ja terveydentila on huono, niin ei sitä jaksa olla sosiaalinen. Olen itsekin sellainen että viihdyn yksin ja kaipaan omaa aikaa ja viime aikoina se tunne on voimistunut. Et todellakaan kuulosta hölmöltä, siinä kun sanoit että haluaisit jopa omistaa kavereita sen takia että voisit sanoa että sulla niitä on. Koska itsekin samaistun siihen, uskon että se johtuu puhtaasti siitä ettei ole tottunut ihmissuhteisiin ja tuntee itsensä siten oudoksi kun kavereita ei ole. Toi on kyllä totta että muiden seurassa tulee liikaa mietittyä omia sanomisia, ja kaipaa oikeasti sellaisia ihmisiä ympärille joiden seurassa voi olla ilman huolta ja stressiä.

Suosittelen sua kuitenkin yrittämään ottaa yhteyttä jos vähääkään siltä tuntuu, ethän sä siinä mitään häviä! :) Loppuun vielä, tsemppejä ja voimia sulle! Toivottavasti löydät ympärillesi sellaisia ihmisiä joiden seurassa viihdyt ja voit olla rennosti kun olet siihen valmis, kyllä me tästä selvitään! <3

 

[Minkelii]

Täällä samoja fiiliksiä. Itse en vaan jaksa tällä hetkellä olla sosiaalinen eikä mulla tavallaan edes ole siihen mahdollisuuksia. Uskon sen tosin johtuvan huonoista kokemuksista ihmissuhteissa ja hankalasta elämän tilanteesta. Jos ei itse voi hyvin ja terveydentila on huono, niin ei sitä jaksa olla sosiaalinen. Olen itsekin sellainen että viihdyn yksin ja kaipaan omaa aikaa ja viime aikoina se tunne on voimistunut. Et todellakaan kuulosta hölmöltä, siinä kun sanoit että haluaisit jopa omistaa kavereita sen takia että voisit sanoa että sulla niitä on. Koska itsekin samaistun siihen, uskon että se johtuu puhtaasti siitä ettei ole tottunut ihmissuhteisiin ja tuntee itsensä siten oudoksi kun kavereita ei ole. Toi on kyllä totta että muiden seurassa tulee liikaa mietittyä omia sanomisia, ja kaipaa oikeasti sellaisia ihmisiä ympärille joiden seurassa voi olla ilman huolta ja stressiä.

Suosittelen sua kuitenkin yrittämään ottaa yhteyttä jos vähääkään siltä tuntuu, ethän sä siinä mitään häviä! :) Loppuun vielä, tsemppejä ja voimia sulle! Toivottavasti löydät ympärillesi sellaisia ihmisiä joiden seurassa viihdyt ja voit olla rennosti kun olet siihen valmis, kyllä me tästä selvitään! <3

Voi eii :(
Mutta kiitos samoin! Selvitään ihan varmasti, aurinko vielä ihan varmasti paistaa risukasaankin <3

 

[swindle]

mulla on ollut vapaa-ajan kavereita viimeksi yli 10 vuotta sitten enkä koulukavereita oo nähnyt valmistumisen jälkeen ja siitäki on jo 4 vuotta aikaa :D voin siis samaistua mutta itse oon antanut yhteydenpidon vaan jäädä, tuntuu ettei meillä ole enää mitään yhteistä ja vaikka oliskin niin tuskin osaan enää olla ihmisten kanssa eikä saatas enää mitään juttua aikaan. syvältähän tämä yksinäisyys on mutta tuntuu ettei musta enää ole kenenkään kaveriksi, luonne on muuttunu niin paljon niistä ajoista ja emt oon niin surkea tapaus

pahoittelen surkeaa kirjotustaitoani mutta en osaa ajatella aivan selkeästi juuri nyt

 

[Minkelii]

mulla on ollut vapaa-ajan kavereita viimeksi yli 10 vuotta sitten enkä koulukavereita oo nähnyt valmistumisen jälkeen ja siitäki on jo 4 vuotta aikaa :D voin siis samaistua mutta itse oon antanut yhteydenpidon vaan jäädä, tuntuu ettei meillä ole enää mitään yhteistä ja vaikka oliskin niin tuskin osaan enää olla ihmisten kanssa eikä saatas enää mitään juttua aikaan. syvältähän tämä yksinäisyys on mutta tuntuu ettei musta enää ole kenenkään kaveriksi, luonne on muuttunu niin paljon niistä ajoista ja emt oon niin surkea tapaus

pahoittelen surkeaa kirjotustaitoani mutta en osaa ajatella aivan selkeästi juuri nyt

Voi eii :(
Ymmärsin tekstistäsi paljon ja vähän samaistun, niinku tuohon että luonne on muuttunut.
Mutta tsemppiä <3

 

[Skeletor]

Olen nuorisotyöntekijä työkseni, mutta mitä siitä?
Me voimme olla kavereita.

 

[tikkuihminen]

Mä olen myös, siis viihdyn yksin ja ei oikein kauheasti kiinnostusta tutustua kehenkään. Olis kyllä kiva löytää joku jonka kanssa oikeasti osais olla, mutta kun niitä ei löydy, niin olen jo antanut periksi. Et varmasti ole mikään kusipää, vaikutat tosi kivalta demin perusteella.
Itse opiskelen terkkariksi, enkä koe yhtään sopivani muiden joukkoon, koska kaikki muut on niitä puheliaita ja sosiaalisia ihmisiä, jotka löysi kavereita heti ekan viikon aikana. Koen kuitenkin, että se työ sitten lopulta sopis mulle, saa itsenäisesti auttaa ihmisiä. Itse en ole yhtään luova, niin siinä en voi suhun samaistua :D

 

[Totenkopf]

Sama. kammoan sosiaalisia tilanteita enkä oikein koskaan aloita itse keskustelua. Odotan, että joku juttelee mulle ensin. Netissä on jotenkin helpompi kirjoitella kun saa kuitenkin aikaa miettiä miten asiansa muotoilee eikä vastausta tarvitse antaa tietyssä ajassa kuin vaikka puhuisi oikeassa elämässä. Puhelimessa puhuminen on myös erittäin hankalaa.

 

[varjojenmaa]

En edes tiedä mistä aloittaisin... oon ollut aina sisäänpäinkääntynyt ja yleensä en oo löytänyt mistään samantyylisiä ihmisiä. Koulussa kiusattiin ja jäin yksin, lukion jälkeen masennuin ja sillä tiellä ollaan edelleen. Jotenkin vituttaa kun tuntuu että muut vaan menee ja ystävystyy ja ite vaikka yrittää niin ei tuu mitään. Eli et ole yksin :)