Aihe vapaa Olenko ainoa, joka tykkää painajaisista?

[annimetall]

Hahaha :D

 

[Taivaansini]

Kuulostaapa huvittavalta. :D Mutta niin, joskus seiskaluokalla pidin niistä vähän. Silloin näin muutenkin tosi paljon painajaisia. Itseasiassa... En olekkaan aiemmin tätä tullut ajatelleeksi, mutta en ole ikinä nähnyt niin paljon painajaisia, kuin seiskaluokalla. :O Mutta joo, ne oli aika inhottavia, mutta silti jollain tapaa mielenkiintosia. Aiemmin olin opetellut pinnistämään itseni hereille painajaisen koittaessa, mutta seiskalla aloinkin tekemään sitä, että annoin unen jatkua, koska mua kiinnosti tietää, mitä siinä vielä tapahtuu. Sitten välillä, kun ei jonkiin aikaan ollut tullut painajaisia niin itseasiassa toivoinkin niitä muutaman kerran. Ja aina, kun toivoin niitä, niitä tuli. Jos ei ihan just sinä yönä niin lähiaikoina.

Mutta sitten ne oli niin inhottavia, enkä enää halunnut nähdä niitä. Herättyään niitä oli ihan mielenkiintosta analysoida, mutta sitten unessa, etenkin jos ei tiennyt nukkuvansa, se oli ihan hirveää ja usein vaikka juoksin hirveessä paniikissa karkuun murhaajia. Sitten vain päätin: "Tänä yönä en halua nähdä painajaisia. En halua kokea sitä taas." Se ei tietenkään toiminut, toisin kuin painajaisten pyytäminen, mutta kyllä ne lopulta alkoi harventumaan.

Nykyään en oikeastaan enää juurikaan edes näe painajaisia. Ainoat painajaiset mitä muistan on jotain kuukausien takaisia seksuaalinen hyväksikäyttö-painajaisia. :D Enkä ees tiiä, osaanko enää ponnistaa itseni unesta hereille, kun en ole edes yrittänyt. Nykyään, jos nään painajaisen, yritän karkottaa sen muulla tavoin pois. Esim. mulla on hatara muistikuva siitä, että olisin joskus nähnyt painajaista ja sitten ajatuksen voimalla yrittänyt lopettaa sen painajaisen. Ja joskus, kun tyypit miekkojen kanssa hyökkäs mua vastaan ja mun oli vaikeaa sinnitellä hengissä ja se oli tosi stressaavaa, niin tajusinkin, että "Hei, tämähän on unta.

En tunne mitään(siis ehkä jollain tasolla saatoin tuntee peiton mun päällä tai jotain, en tiiä, mutta ainakaan en tuntenut maata mun jalkojen alla, ulkoilmaa yms.) enkä mä myöskään näe niin tarkasti, en haista mitään... Kun tämä kerran on unta, enkä edes tunne mitään niin mitä järkeä vältellä noita tyyppejä. Sehän on vaan tosi stressaavaa taistella hengestään. Mähän en ees kuole, jos annan noitten tappaa, mut joten lopetan tän stressaamisen ja asetun vaan tähän istumaan ja annan niitten rauhassa tappaa mut."
Sitte ne "tappo mut" ja olin vaan silleen: "Hahaa! Olin oikeassa! Enhän mä kuollut. Mä pystyn yhä hengittää, ajatella, tiedostan kaiken, mihinkään ei satu... Olen siis elossa!" Sitte tapoin ne mua vastaan hyökänneet tyypit. :)

Monet sanoo, että unessa ne aina luulee sen olevan totta, mutta mä en koskaan luule. En vaan ikinä tule miettineeksi, onko tämä unta vai ei. Jos miettisin, niin tajuaisin kyllä heti sen olevan unta.

 

[KäveleväNakki]

Ite en silleen tykkää niistä, mutta jos oon just keksiny tavan paeta vaikka joltain mörökölliltä siinä, ja satun heräämään just sillon, nii yleensä lievästi ärsyttää ku oisin voinu jatkaa koko roskan loppuun saakka.

 

[Oltermanni]

Menee unet ja heräilee kesken kaiken, joo olen nössö painajaisten kauhuleffojen suhteen. Ei toimi niin ei vaan toimi. Onneksi en enää näe oikeastaan lainkaan kuin vaikka nuorempa. Unet muuttuneet paljon neutraalimmeiksi vaikka edelleen sekavia.

 

[Taivaansini]

Siinä paha, missä mainitaan. :D Näin sit just viime yönä painajaista. Ensin se alko vaan silleen, et oli eka koulupäivä uudessa koulussa. En löytänyt luokkia ja myöhästyin. Ja kaikkina ekoina päivinä kävi samalla tavalla, koska luokka aina vaihtui. :D Ja se ei viel onneks ollut niin paha.

Sitte mä olin jossain talon yläkerrassa ja siellä oli semmosia vähän lasisen näkösiä, mut ei kuitenkaan lasisia vaan kestävämpiä palloja semmosessa vähän niinku aarrearkussa. Sitte siin oli joku arvoitus/tehtävä tai mikä lie et piti kai saada joku pallo leijumaan. Sit se tais vahingossa livetä mun kädestä, tai sit heitin sen sinne arkkuun ja se kimpos siitä portaita alas ja osui mun ala-astekaverin päähän.

Sit tulin pyytelee ihan hirveesti anteeksi ja se sanoi: "ei sattunut" mutta itki silti. Sit yhtäkkii se oliki ihan ku msp:ssä että ostin sille hyvitykseksi sen toikan tyhjäksi. Ja sit puhuttiin jotain et sen pallon pitää olla tässä rakennuksessa, koska täällä ei oo valoja, mutta se ei enää voi olla täällä. Ainut uusi paikka mikä me sille keksittiin oli semmonen isompi talo vaikka siihen ei heti saataisikaan täydellisiä olosuhteita.

Sit otin sen pallon mukaani ja menin etsimään sitä taloa. Mun piti kävellä siellä kaupungissa ja huomasin et on jo aika pimeää. Niin ja tajusin kans etten tiiäkkään missä se talo on... Yritin kattoo olisko jotain bussii menossa silleen, et pääsisin takas kotiin tai jotain, mutta seuraava bussi lähti vasta parin tunnin päästä ja mun pitäs kuitenkin kävellä bussipysäkille tai -asemalle tunti 25 minaa. Sit yritin ettii jotain hotellii, koska halusin vaan mahollisimman nopeesti sieltä pimeiltä kaduilta pois.

Yhtäkkkä huomasin olevani yhen leikkipuiston lähellä, jossa olin ollut (unessa) aiemmin. Sit siel lähellä oli vain ihmisten asuintaloja, ei ainuttakaan hotellia. Mut sit jotenki yhtäkkiä olinki hotellissa... Ja en tiedä, miten mutta jotenkin sain tietää, tai mulle tuli aavistus, et joku murhaaja tulee tänne tappamaan mut. Myös mun äiti oli tulossa sinne hakemaan mut.

En halunnut jäädä hotellihuoneeseen, koska jos murhaaja tappais mut siellä, kukaan ei vois auttaa. Menin siis hotellin aulaan. Siellä oli paljon muitakin ihmisiä. Näin kun mun äiti ja yks toinen nainen meni sisälle suunnilleen samaan aikaan. Mun olis pitänyt vaan heti lähteä mun äidin kanssa, mutta unilogiikka on mitä on...

Sit tiesin et se toinen nainen on varas
(ja samalla se murhaaja) vaikka se ei ollut vielä varastanutkaan mitään. Sit huusin vaan: "Varas! Varas!" ja sit tajusinki, et aulassa ei ollutkaan yhtään henkilökunnan jäsentä ja pelästyin. Se nainen näytti hämmentyneeltä, eihän se ollut vielä tehnyt mitään niin se oli tietysti outoa, kun tiesin. Se kyl näytti jopa niin hämmentyneeltä, että sitä ois voinut erehtyä luulemaan syyttömäksi.

Sit se kuitenkin kaivoi jotain taskustaan. Tiesin, että se olisi pyssy ja tiesin ettei kukaan henkilökunnasta tai aulan aikuisista olis mua auttamassa.(mun äitikään ei kiinnittänyt mitään huomioo siihen, tosi kiva) Ja varmaan siks, koska tiesin sen olevan pyssy ja pelkäsin sitä niin se myös oli pyssy, koska niin unet toimii. Lähin kauemmaksi naisesta. Sit se otti aseen ja ampui mua kohti. Ei kuitenkaan osunut onneks, tai ehkä vähän saatto osuu, mut se ei sattunut niin paljoo.(hyvä ku just sanoin etten tunne unissani kipua :D) Yritin väistellä kirjahyllyn takana ja sit lähin äkkii takanani olevaan vessaan.

Siellä vessassa oli jo yks nainen(vessan ovi ei ollut kiinni ja se vaan oli tyyliin mennyt sinne vessaan hengaamaan) mut se kyllä aika pian vaan katos siitä. :D Sit menin istumaan pöntön päälle jalat siinä päällä myös ja lukitsin oven. Sit aloin miettii, et jos mä nään sen jalat tossa vessan oven edessä niin herätän itseni, koska se voi muuten laittaa kätensä tosta vessanoven alta ja ampua mut. Sit näin, että siihen tuli vaaleat mokkanilkkurit. En ollut varma, millaset kengät sillä naisella oli mutta varmuuden vuoksi päätin herättää itteni. Harmi ku oikeassa elämässä ei voi tehdä noin.

Heräsin muuten vähän yli 20 yli 11. Silmät ei olleet nin väsyneet, mutta keho oli tosi väsynyt. Nukahdin onneksi uudestaan, mutta mulla oli herätys jo kello 12 ja mun oli pakko herätä sillon. Yritän siis vähän korjailla mun unirytmiä niin siks laitan herätyksen kello kahteentoista.

 

[Myrskyvaroitus]

No en tiiä, ne unet mitkä muut kokee painajaisina ei oo mun mielestä yhtään pelottavia tai ahistavia ::D
Mut toisaalta mää kyllä jostaki syystä tykkään siitä tunteesta ku herään unesta säikähtämällä

 

[Haamukaapu]

Painajaiset eivät ole niitä nähdessään mitenkään mukava kokemus (varmaan koko konseptin pointti) mutta kaikilla muilla tavoilla ihan 10/10 näkisin uudelleen. Paljon selkeämpiä, puhdistavampia ja ylipäätään kiinnostavampia kuin ns. normaalit unet. Liittyy varmaan asiaan, etten ole nähnyt yhtäkään selkounta, joka ei olisi painajainen. Hieman ärsyttää kumminkin se, että melkein aina pilaan ne pakottamalla itseni heräämään :'D Näin jälkikädestä katottuna olisin halunnut nähdä ne loppuun

 

[Totenkopf]

Tykkäsin niinsanotusti selkopainajaisista, kun opin joskus ohjailemaan niitä. Yleensä niissä esiintyi joitain helvetin isoja koiria ja ne olivat aina sängyssäni tai sitten jossain päin asuntoani. Kerran onnistuin poistumaan toiseen unimaailmaan ja näin välttämään niitä, mutta aina se ei toimi. Kerran nähdessäni itseni doppelgängerin onnistuin jotenkin hävittää sen ja uni jatkui rauhallisesti. Nykyään en ole niin taitava ohjailemaan unimaailmaa mutta ehkä voisin yrittää pitää taas unipäiväkirjaa.

 

[haituvainen]

en sinänsä tykkää painajaisista, mutta onhan ne tavallaan super mielenkiintosia kun niissä tapahtuu yleensä kaikkea epärealistista. täytyy kyllä sanoa että rakastan sitä kun välillä tajuan kesken unen olevani unessa, ja tällön saan myös herätettyä itteni siitä D: tätä ei kyllä oo tapahtunu vähään aikaan eikä itteni herättäminen onnistu joka kerta, tai jos onnistuu niin siihen menee aikaa

 

[Taivaansini]

Painajaiset eivät ole niitä nähdessään mitenkään mukava kokemus (varmaan koko konseptin pointti) mutta kaikilla muilla tavoilla ihan 10/10 näkisin uudelleen. Paljon selkeämpiä, puhdistavampia ja ylipäätään kiinnostavampia kuin ns. normaalit unet. Liittyy varmaan asiaan, etten ole nähnyt yhtäkään selkounta, joka ei olisi painajainen. Hieman ärsyttää kumminkin se, että melkein aina pilaan ne pakottamalla itseni heräämään :'D Näin jälkikädestä katottuna olisin halunnut nähdä ne loppuun

Niin, se ei oo mukavaa siinä hetkessä mut sit kuitenki niit olis ihan kiinnostavaa nähä. D: Paitsi et se on kyl kivaa, jos näkee hyvän unen, ku sitte se on tosi kivaa sinä hetkessä ja haluis vaan nähä uudelleen. Ja sit viel jos pääsee tekemään asioita, jotka ei oikeasti ole mahdollisia, tai saa vastauksia kysymyksiin, joita on miettinyt.(ihan sama vaikka ne vastaukset oliski vääriä) Se vähän riippuu, kummat on kiinnostavampia.

 

[Taivaansini]

Ei oo todellista! Näin sitten tänäänkin painajaista! Tällä kertaa kuitenkin herätessäni olin niin väsynyt, että oli pakko nukahtaa uudelleen melkein heti ja tietty se sama uni sit jatku eikä siiä vaan päässyt eroon. Paitsi siinä vaiheessa, kun herätyskello soi. Mut niinku ihan oikeesti, en nähnyt mitään painajaisia pitkään aikaan, mut sit kommentoin tähän keskusteluun ja näin kahtena peräkkäisenä yönä painajaista. Tää keskustelu on kirottu!

 

[Minkelii]

Riippuu painajaisesta. Joskus osaan vaikkapa jonkun jahtaamisunen kääntää unessa leikkimieliseksi hippaleikiksi XD
Joskus käännän painajaisunen mielenkiintoiseksi seikkailuksi.

 

[ODB]

mä tykkään kans, jotenkin mielenkiintoisia ja viihdyttäviä.

 

[Mursuilijaa]

Osasta tykkään, ja yleensä en herätä enää itseäni niistä :D Ne kunnon "toiminta" painajaiset on ihan parhaita! Kuin ilmainen kauhuleffa jossa mä saan olla pääosassa ::D

Kuitenkin mulla on myös ne painajaiset joita vihaan. Kun niistä saa herätä, olen onnellinen D: :D (harvemmin tällaisia kyllä tulee :).)