Aihe vapaa Oletteko kiitollisia koronalle?

[TalvinenRasia]

Mä olen kiitollinen koronavirukselle mm. siitä, että
-etäkoulun takia sain skipata esitelmien pitämisen
-koulu-uinnit peruttiin
-sain monta vuotta pitää kasvomaskia, mikä helpotti sosiaalista ahdistusta
-vielä nykyäänkin koulussa ja muissa julkisissa tiloissa tarjotaan käsidesiä

Kaikki koronan takia tulleet hygieniaohjeet olivat mulle täysin tuttuja (mulla on ocd) ja oli kivaa, kun oli pakko pitää turvaväliä, käyttää maskeja ja huolehtia käsihygieniasta 24/7. Ennen koronaa ainakin kouluissa, joissa mä kävin, ei ollut käsidesiä saatikka mitään pakkoa pestä kädet ennen ruokailua. Nykyään näen yhä niitä Näin peset kädet oikein -julisteita vessoissa.

Toisaalta korona oli hirveä asia. Se tappoi ihmisiä ja pahensi yhteiskuntien ongelmia... Pliis saanko silti olla kiitollinen näistä asioista? Rehellinen tuomio kiitos. D;

 

[asiavirhe]

En ole kiitollinen millään muotoa. Korona-aika oli itselleni ihan hyvä levähdystauko, mutta epäilen sen myös aiheuttaneen ainakin osan niistä sosiaalisista ongelmista joiden kanssa kamppailen tänäkin päivänä. Lisäksi juuri oman ikäluokkani (korona-ajan yläkoululaiset) keskuudessa tehdyistä tutkimuksista on pääteltävissä, etten ole ainoa jonka psyykkiseen terveyteen koronarajoitukset löivät valtavan reiän.

En ihan ymmärrä tuota, että mielenterveysongelmiensa toteuttamisen helpottumisesta (=mielenterveysongelman pahenemisesta) pitäisi olla jotenkin kiitollinen. Eikö niistä päinvastoin pitäisi pyrkiä mahdollisimman tehokkaasti eroon? Joskus osa sairauksista on kroonisia eikä niistä parane koskaan täysin, mutta eikö silloinkin ole paras yrittää päästä remissioon? Itselläkin on pari F:llä alkavaa diagnoosia, mutta yritän aktiivisesti päästä tilanteeseen, jossa en enää täyttäisi niiden kriteerejä.

 

[Tulisydän]

No, koronan ansiosta erään kouluprojektin lopputulosta ei tarvinnutkaan laittaa kaikkien nähtäville, mikä oli kyllä helpotus, koska ei se omalta osaltani järin hyvin onnistunut. :'D
Muita hyviä puolia en nyt äkkiseltään keksi.

 

[Skeletor]

Meeminuha tuhosi yhteiskunnan, sen talouden ja nuorten elämän. Mitään kiitettävää ole siinä, varsinkin kun tauti ei tappanut edes ihmisiä vaan jotain 80-vuotiaita vanhuksia, mutta saatiinpahan testattua valvontayhteiskuntaa oikein kiitettäväksi ja huomattua, ettei politiikkoihin kannata luottaa. Ei pitänyt riittää kuin yksi rokote, mutta kolmannenkin jälkeen sanottiin ettei se estä taudin leviämistä, koronapasseja ei tule - paitsi että nehän tulivat ja muuta sellaista.

 

[Myrskyvaroitus]

Nääh en oo, mun mielenterveys romahti ihan täysin. Muutenki jotenki tuon ajan jälkeen aika kulunu ihan kummallisesti ja ei vaa tunnu todelliselta.

 

[Oltermanni]

Hyvä puoli oli siinä ettei tarvinnut keksiä tekosyitä miksei halua lähteä ulos johonkin. Muuten se ei vaikuttanut pahemmin, töissä kävin normaalisti.

 

[TalvinenRasia]

En ole kiitollinen millään muotoa. Korona-aika oli itselleni ihan hyvä levähdystauko, mutta epäilen sen myös aiheuttaneen ainakin osan niistä sosiaalisista ongelmista joiden kanssa kamppailen tänäkin päivänä. Lisäksi juuri oman ikäluokkani (korona-ajan yläkoululaiset) keskuudessa tehdyistä tutkimuksista on pääteltävissä, etten ole ainoa jonka psyykkiseen terveyteen koronarajoitukset löivät valtavan reiän.

En ihan ymmärrä tuota, että mielenterveysongelmiensa toteuttamisen helpottumisesta (=mielenterveysongelman pahenemisesta) pitäisi olla jotenkin kiitollinen. Eikö niistä päinvastoin pitäisi pyrkiä mahdollisimman tehokkaasti eroon? Joskus osa sairauksista on kroonisia eikä niistä parane koskaan täysin, mutta eikö silloinkin ole paras yrittää päästä remissioon? Itselläkin on pari F:llä alkavaa diagnoosia, mutta yritän aktiivisesti päästä tilanteeseen, jossa en enää täyttäisi niiden kriteerejä.

Olin tuolloin niin ahdistunut, että pelkkä katsekontakti riitti paniikkikohtausta vastaavaan tilaan. Nykyään mulla ei enää oo sosiaalista ahdistusta, mutta jos olisi, niin varmasti voisin syyttää korona-aikaa, joka mahdollisti mulle ongelman hoitamisen kestämättömällä tavalla. Olin kuitenkin niin surkeassa kunnossa, että kasvomaskit pelastivat mut. Niiden ansiosta en mm. jatkanut koulun skippaamista. D;

Mä en kuulu heihin, joilla korona aiheutti tai pahensi mt-ongelmia. Miten tää näkyy esimerkiksi sun elämässä, jos saa kysyä?

 

[TalvinenRasia]

Meeminuha tuhosi yhteiskunnan, sen talouden ja nuorten elämän. Mitään kiitettävää ole siinä, varsinkin kun tauti ei tappanut edes ihmisiä vaan jotain 80-vuotiaita vanhuksia, mutta saatiinpahan testattua valvontayhteiskuntaa oikein kiitettäväksi ja huomattua, ettei politiikkoihin kannata luottaa. Ei pitänyt riittää kuin yksi rokote, mutta kolmannenkin jälkeen sanottiin ettei se estä taudin leviämistä, koronapasseja ei tule - paitsi että nehän tulivat ja muuta sellaista.

Meeminuha? ':D Mä ja mun isoveli otettiin rokotteet, muu perhe ei. Muu perhe meni melkein toimintakyvyttömäksi sairastuttuaan koronaan, kun mulla ja isoveljellä tuli vaan kova yskä.

 

[TalvinenRasia]

Nääh en oo, mun mielenterveys romahti ihan täysin. Muutenki jotenki tuon ajan jälkeen aika kulunu ihan kummallisesti ja ei vaa tunnu todelliselta.

Olen pahoillani. =( Miten sun mielenterveys romahti, jos saan kysyä? Mullakin se oli ihan romuna, mutta korona-aika pikemminkin helpotti tilannetta.

 

[Skeletor]

Meeminuha? ':D Mä ja mun isoveli otettiin rokotteet, muu perhe ei. Muu perhe meni melkein toimintakyvyttömäksi sairastuttuaan koronaan, kun mulla ja isoveljellä tuli vaan kova yskä.

Meeminuha, koska eihän siitä ollut kenellekään vaaraa. Lapsia ja teinejä taisi kuolla yksi, 20-60-vuotiaista vain vakavasti sairaita ja vammaisia, loput olivat eläkeläisiä, ja heidänkin kohdallaan monesti kuolinsyyksi ilmoitettiin korona, vaikka olisi ollut keuhkosyöpä. Itse kuuluin suurimpaan riskiryhmään läskinä astmaatikkona, enkä sairastanut enkä ottanut rokotteita.
Ilman iltapäivälehtien pelonluontia koko homma oltaisiin unohdettu parissa viikossa, ja kun THL lopulta julkaisi ne tilastot, ketkä siihen ovat kuolleet niin yhtäkkiä otsikot hävisivätkin.

 

[Myrskyvaroitus]

Olen pahoillani. =( Miten sun mielenterveys romahti, jos saan kysyä? Mullakin se oli ihan romuna, mutta korona-aika pikemminkin helpotti tilannetta.

No lyhyesti ja ytimekkäästi yritin tappaa itteni ja ylipäätään alotin noihin aikoihin itseni vahingoittamisen muutenkin. Ahisti olla aina vaa neljän seinän sisällä ja sillon mulla ei ollu vielä omaa huonettakaan niin ei saanut olla missään rauhassa. Ja tää nyt ei liity ite koronaan mut mun eno kuoli niin sekin sit vaikutti aika paljon kaikkeen.

 

[TalvinenRasia]

Meeminuha, koska eihän siitä ollut kenellekään vaaraa. Lapsia ja teinejä taisi kuolla yksi, 20-60-vuotiaista vain vakavasti sairaita ja vammaisia, loput olivat eläkeläisiä, ja heidänkin kohdallaan monesti kuolinsyyksi ilmoitettiin korona, vaikka olisi ollut keuhkosyöpä. Itse kuuluin suurimpaan riskiryhmään läskinä astmaatikkona, enkä sairastanut enkä ottanut rokotteita.
Ilman iltapäivälehtien pelonluontia koko homma oltaisiin unohdettu parissa viikossa, ja kun THL lopulta julkaisi ne tilastot, ketkä siihen ovat kuolleet niin yhtäkkiä otsikot hävisivätkin.

Öööö kyseessä kuitenkin oli maailmanlaajuinen pandemia, joka vei perusterveitäkin sairaalahoitoon. Mun mielestä oli ehdottomasti tärkeää suojella riskiryhmään kuuluvia ja muita ihmisiä. D;

 

[TalvinenRasia]

No lyhyesti ja ytimekkäästi yritin tappaa itteni ja ylipäätään alotin noihin aikoihin itseni vahingoittamisen muutenkin. Ahisti olla aina vaa neljän seinän sisällä ja sillon mulla ei ollu vielä omaa huonettakaan niin ei saanut olla missään rauhassa. Ja tää nyt ei liity ite koronaan mut mun eno kuoli niin sekin sit vaikutti aika paljon kaikkeen.

Aa ymmärrän. D: <3 Voitko nykyään paremmin?

 

[Skeletor]

Öööö kyseessä kuitenkin oli maailmanlaajuinen pandemia, joka vei perusterveitäkin sairaalahoitoon. Mun mielestä oli ehdottomasti tärkeää suojella riskiryhmään kuuluvia ja muita ihmisiä. D;

Ei juuri missään maassa tapahtunut niin, Ruotsi jätti kaiken elämää rajoittamisen välistä ja suoriutui paremmin kuin muut Euroopan valtio ja sielläkin kuolleita oli ne vanhukset. Perusterveet saattoivat kuolla vaikka mihin, mutta jos oli meeminuhatartunta niin siitä tehtiin se kuolinsyy.
2010 oli sikainfluenssa ja siihen kuoli joku parikymmentä ihmistä ja rokote, joka kuten tässäkin tapauksessa juosten kustiin tehtiin parissa viikossa, aiheutti kymmenille narkolepsiaa pelkästään Suomessa.

 

[Myrskyvaroitus]

Aa ymmärrän. D: <3 Voitko nykyään paremmin?

Joo, nykyään on kaikki aika hyvin ja en oikeastaan varsinaisista masennuksen oireista nykyään kärsi! Ahdistusta esiintyy välillä kun vanhoja traumoja ja niistä johtuvia käyttäytymis- ja ajatustapoja joutuu kohtaamaan ja käsittelemään.

 

[asiavirhe]

Olin tuolloin niin ahdistunut, että pelkkä katsekontakti riitti paniikkikohtausta vastaavaan tilaan. Nykyään mulla ei enää oo sosiaalista ahdistusta, mutta jos olisi, niin varmasti voisin syyttää korona-aikaa, joka mahdollisti mulle ongelman hoitamisen kestämättömällä tavalla. Olin kuitenkin niin surkeassa kunnossa, että kasvomaskit pelastivat mut. Niiden ansiosta en mm. jatkanut koulun skippaamista. D;

Mä en kuulu heihin, joilla korona aiheutti tai pahensi mt-ongelmia. Miten tää näkyy esimerkiksi sun elämässä, jos saa kysyä?

Ymmärrän kyllä tuon, että jos oli jo valmiiksi lähes toimintakyvytön ahdistuksen takia niin se rajoitettu kontakti muihin ihmisiin voi olla myös kuntouttavaa, kunhan siitä pääsee myös eteenpäin. Hyvä että kasvomaskit auttoi sua käymään koulua. <3

Itselläni osa ongelmista oli osittain olemassa jo ennen koronaa ja osa taas puhkesi vasta niin paljon koronan jälkeen, ettei sitä yksin voi perustellusti syyttää. Minulla on reippaasti koronan jälkeen todettu kaksisuuntainen, joka oireili jo paljon ennen koronaa, sekä heti koronan jälkeen todettu ahdistuneisuushäiriö. Tällä hetkellä tutkitaan myös paniikkihäiriön mahdollisuutta.

Olin koronarajoitusten alkaessa 13 ja niiden päättyessä 15. Minusta tuntuu, etten koskaan oikein elänyt tavallista teini-ikää, enkä päässyt siihen kiinni edes koronan jälkeen samalla tavalla kuin muut ikätoverini. Hyppäsin lapsuudesta suoraan aikuisuuteen, mutta jäin jonkinlaiseen välitilaan, nykyisin olen edelleen hyvin riippuvainen vanhemmistani vaikka asun omassa asunnossa ja käyn töissä. Sosiaalisissa tilanteissa olen hyvin kömpelö, mitä en todellakaan ollut vielä ennen koronaa. Alakoulussa olin kaikkien kaveri ja voitin hymypatsaan sekä 2- että 6-luokalla. Lukion alettua minulle oli kehittynyt valtavia ongelmia kommunikoida ikätoverieni kanssa, en tajunnut yhtään mistään yhtään mitään enkä kyennyt ylläpitämään kaverisuhteita jos onnistuin sellaisen solmimaan. Kaiken päälle jouduin vaihtamaan lukiota kesken opintojen, enkä tutustunut uudessa lukiossa kehenkään. Vietin viimeiset kaksi opiskeluvuottani täysin yksin. Toisin sanoen koronarajoitukset toivat minulle sellaisia autismikirjon kaltaisia piirteitä, joita ei ollut ennen koronaa. Olen kuitenkin neurotyypillinen ainakin tämän hetken tietojen mukaan, joten piirteet lienevät yksinkertaisesti sosiaalista ahdistuneisuutta, vaikka en koe että minua varsinaisesti ahdistaisi. En vain yksinkertaisesti osaa sosiaalisia tilanteita, mikä sitten alkaa ahdistaa. Itseäni huomattavasti vanhempien ja huomattavasti nuorempien kanssa tulen kylläkin toimeen. Vasta nyt lukion jälkeen olen alkanut vähitellen oppia uudelleen sosiaalisia taitoja, mutta en edelleenkään vietä vapaa-ajallani aikaa kenekään kanssa, sillä minulla ei ole varsinaisia ystäviä.

Kirjoitin koronan aikana paljon, joten kirjallisesti pystyn itseäni ilmaisemaan. Olenkin huomattavasti sosiaalisempi keskustelufoorumeilla ja somessa kuin oikeassa elämässä.

 

[Riisitassu]

Joo en ole, sen sijaan että ois voinut kehittää sosiaalisia taitoja _ennen_ kuin ahdistus meni pahemmaksi niin piti vaan kököttää kotona :D Enkä puhu ainoastaan itsestäni, koska oon huomannut tätä myös monen muun nuoren kohdalla ja lapsissa, joista aiempaa useampi ei pysty esim. olla yötä pois kotoa. Olihan se siihen aikaan ihan kivaa, mutta jälkikäteen ajateltuna sillä oli tosi paljon negatiivisia vaikutuksia tiettyihin ikäluokkiin.