azgeda
Asiantuntija
- Liittynyt
- 2.2.2021
- Viestejä
- 727
- Reaktioarvo
- 744
TOSIAAN! oon siis bi ja non-binary. tykkään ihmisestä sukupuolesta riippumatta ja mitä tulee omaan sukupuoli-identiteettiin, niin en luokittele itteeni naiseks, enkä myöskään mieheks!
milloin tajusin asian?
>2018 kesällä (sopivasti pride kuukauden aikaan), etten ookkaan hetero :D! muistan, kun olin sillon isomummilla ja Googlailin eri suuntautumisia (ja vieläpä Wikipediasta). mä ihastuin mun siihen aikaseen (tyttö) kaveriin, joten olin vähän hämmentyny. mä en ollu sitä aiemmin miettiny mun suuntautumista, kun vasta tuolloin. päädyin aluks panseksuaaliin, mutta sitten myöhemmin bi (ja onhan tässä välissä ollu vaikka ja mitä, mutta bi kyllä nyt tuntuu siltä oikeelta. joka tapauksessa mulle on tärkeintä se tieto, että tykkään ihmisestä sukupuolesta riippumatta).
>sukupuoli-identiteetin kanssa meni sitten vähän pidempään :S ekan kerran lähin asiaa miettimään 2018 loppupuolella, kun tajusin etten hitokseen oo nainen ja se vaan tuntuu väärältä. mutta koska en siihen aikaan tienny mitään muita käsitteitä, kun vaan cis ja trans, niin...se oli vaan hämmentävää D:! kun tiesin kuitenkin, etten oo poika, mutten myöskään tyttö, niin mikäs sitten? hautasin vaan ajatukset sikseen ja kieltäydyin pohtimasta asiaa sen enempää. KUITENKIN lukion alussa mä lähin miettimään asiaa jälleen ja entistä enemmän (+ tuohon aikaan jo esim. käsite non-binary oli tutumpi - tai tiesin, ettei asia oo vaan kahella tavalla, että "joko oot cis tai trans", vaan on paljon muitakin identiteettejä). jossain vaiheessa tein myös jotain netti testejä :D mutta päädyin kyseiseen termiin (enby) vasta pari kaks-kolme kuukautta sitten (oiskohan ollu Huhtikuussa).
kaapista tulo (ekat & parhaimmat)!
>tosiaan. en niinkään koe, että oisin kaapissa. tai aina uusille ihmisille "tullaan kaapista", mutta sen jälkeen kun ekan kerran tulin 8-luokan alussa, niin en oo sen jälkeen ajatellu, että oisin kaapissa (uusille ihmisille/ihmisille jotka ei ylipäänsä tiiä). oon muutenkin melko avoin asiasta, etten yritä sitä mitenkään piilotella.
>2018 kesällä tosiaan tajusin, etten oo hetero, mutta halusin muistaakseni "sulatella" asiaa rauhassa ja halusin siitä kertoo kavereille kasvotusten, joten se tosiaan tapahtu syksyllä, kun koulut alko! välkän aikana siinä sit kerroin, että oon pan (siihen aikaan tosiaan vielä panseksuaaliks luokittelin). kaverit otti sen hyvin, mutta toiselle kaverille tosin piti lähtee selittää, että mitä ekanakin termi "hetero" tarkottaa :')
(mulla ei oo kauheesti mitään tosi "mahtavia" tarinoita, mutta kerronpa nyt kaks, jotka on jääny mieleen xD! eka tapahtu tosiaan lukiossa tänä vuonna ja toinen about kaks vuotta sitten)
>olin hieman miettiny, että millon kertoisin mun kaverille (aka sen aikaselle ihastukselle), että hei oon bi btw :D kyllä mä tiesin, että hän hyväksyis, joten se ei ollu mun syy kertoo hänelle. mä halusin kertoo hälle sen asian, koska...halusin jakaa jotain luottamuksellista, ya know D:! ja halusin myös tehä asian selväks, että ois sit helpompi vitsailla itsestään :') ESIM. kemian tunnilla meinasin tulla kaapista kahelle kaverille, kun taululla luki "homogeeniset" ja "heterogeeniset", niin olis tehny mieli sanoo, että "haha, mäpä oon bigeeninen" heh...
KUITENKIN! mä jostain syystä olin super jännittyny :D? tai vähintäänkin näytin siltä, sillä hän meni samantien vakavaks ja lopetti syömisen siihen (niin, oltiin tosiaan ruokalassa kahestaan). mä alotin sen jotenkin, "okei lupaa, ettet kerro kellekkään plaplapla.... mie luotan sinuun", jolloinka vaan täräytin, että joo oon bi :D (että eipä ollu muuta). tuli syvä hiljaisuus ja...hän on mahtava kuuntelija ja ihminen, mutta välillä stressaa asioista liikaa! hän rupes jännittää kauheesti ja eka asia mitä sano oli, "miulle tuli paha olo" < EI SIITÄ, että oon bi ja kerroin ton, VAAN koska olin tosiaan kertonu ennen ruokailuu, että joo miulla on siulle sit jotain kerrottavaa, jonka jälkeen näytin ite kauheen ahistuneelta :') mutta tosiaan, hän tottakai hyväksy asian ja jatkettiin normaalisti.
>mun isosisko oli hiljattain alkanu seuraamaan mua snäpissä ja tein justiinsa yolon, että ihmiset sai mennä laittaa anosti mitä vaan. hienostihan sinne oli tullu "vitun homo" kommenttii :'D ja miun sisko tuli laittaa (kännissä) viestii, että eihän minuu kiusata ja plaplapla ja hän aina rakastaa minuu ja mhhmmm. noh, laitoin sit jotain ja kysyin myös, että eihän se häntä haittaa, etten oo hetero. hän sit vastas, että on liberaali :D ja että tottakai hyväksyy.
(sitten sukupuoli-identiteettiin)
>ekan kerran tulin kaapista hyvälle ystävälle, kun laitoin hälle viestii, että oon enby. laitoin myös vähän myöhemmin muutamalle muulle hyvälle ystävälle ja hyö kaikki otti sen hyvin ja kunnioittaa miun identiteettiä. kuitenkin kasvotusten ekan kerran kerroin...noh, voisinpa oikeestaan sanoo, että parhaalle ystävälle about pari kuukautta sitten (oiskohan ollu joko Maaliskuun loppupuolella tai Huhtikuun alussa - hitto, kun en muista :D). mie raahasin hänet yhteen "hylättyyn luokkaan" meiän lukiossa ja kerroin sitten asian (ja kerroin myös miun uuen nimen - hän kirjotti sen käteen :D). tottakai hän hyväksy miut ja...ei mitään sen dramaattisempaa xD
(nyt haluun kertoo kaks asiaa siihen liittyen :D eka kun kerroin mun parille kaverille, että on enby ja sitten tää asia enkun open kaa xD)
>ruokalassa (jälleen ruokailu - oiskohan ollu viikko sen jälkeen, kun kerroin sille mun bff) kerroin mun kahelle kaverille (toinen oli se, joka stressaa kaikesta ja toinen on...mainitsematon kaveri xD sanotaan nyt J ja M, että varmasti tunnistavat sitten). kuumottelin ääneen, että "okei mä syön ensin, että voin sit lähtee nopee" ja toivoin myös, että he tukis mua. noh, M lohdutteli sit mua ja sano, ettei hän suutu. kerroin sit, että oon non-binary ja selitin mitä se mun kohalla tarkottaa. pyysin myös, että käyttäisivät mun nykystä nimee (siitä lähtien M koko ajan hoki mun nimee xD <3). tää mun bff oli kertonu jälkeenpäin, että J:n ilme oli vähintäänkin näkemisen arvonen (alko taas stressaa, eikä tienny mitä sanoo :') hitto rakastan kyllä sitä piirrettä hänessä :D omalla tavalla sulosta).
>tuohon aikaan vielä (Maalis-Helmikuu) meillä oli meneillä 4-jakso, jossa oli ruotsii! kysyin sit opelta lähtiessään luokasta, että mikä olikaan sukupuolineutraali pronomini ruotsissa. hän vastas, jolloinka sanoin, että mie sit käytän sitä. hän vielä kysy, että "ja enkussa they/them?", johon annoin myöntävän vastauksen. seuraavana päivänä sitten hän tuli sanoo, että jos vahingossa sanoo pronominit väärin, niin miun pitää korjata hänet. hän myös sano, ettei tee mitään tahallaan ja parhaansa mukaa yrittää muista jne jne jne.
hän on vaan ja ainoostaan kerran sanonu pronominin väärin! enkun kurssilla, kun juttelin jotain tän mun bff kaa (hän vähän kiusotteli mua) ja ope sit sano jotain, "...leave her alone...", JOLLOIN hän sit tajus asian ja korjas, "sorry R! leave them..." ;w; hän on muutenkin tosi ymmärtäväinen ja...."tukeva" (supporttaava hitto vie, joka kuulostaa erittäin mukavalta suomeks, mutten haluis finglishaakaan käyttää).
hmm...en oo nyt varma haluunko muuta kirjottaa, kun ennemmin haluisin mennä nukkuu :D
milloin tajusin asian?
>2018 kesällä (sopivasti pride kuukauden aikaan), etten ookkaan hetero :D! muistan, kun olin sillon isomummilla ja Googlailin eri suuntautumisia (ja vieläpä Wikipediasta). mä ihastuin mun siihen aikaseen (tyttö) kaveriin, joten olin vähän hämmentyny. mä en ollu sitä aiemmin miettiny mun suuntautumista, kun vasta tuolloin. päädyin aluks panseksuaaliin, mutta sitten myöhemmin bi (ja onhan tässä välissä ollu vaikka ja mitä, mutta bi kyllä nyt tuntuu siltä oikeelta. joka tapauksessa mulle on tärkeintä se tieto, että tykkään ihmisestä sukupuolesta riippumatta).
>sukupuoli-identiteetin kanssa meni sitten vähän pidempään :S ekan kerran lähin asiaa miettimään 2018 loppupuolella, kun tajusin etten hitokseen oo nainen ja se vaan tuntuu väärältä. mutta koska en siihen aikaan tienny mitään muita käsitteitä, kun vaan cis ja trans, niin...se oli vaan hämmentävää D:! kun tiesin kuitenkin, etten oo poika, mutten myöskään tyttö, niin mikäs sitten? hautasin vaan ajatukset sikseen ja kieltäydyin pohtimasta asiaa sen enempää. KUITENKIN lukion alussa mä lähin miettimään asiaa jälleen ja entistä enemmän (+ tuohon aikaan jo esim. käsite non-binary oli tutumpi - tai tiesin, ettei asia oo vaan kahella tavalla, että "joko oot cis tai trans", vaan on paljon muitakin identiteettejä). jossain vaiheessa tein myös jotain netti testejä :D mutta päädyin kyseiseen termiin (enby) vasta pari kaks-kolme kuukautta sitten (oiskohan ollu Huhtikuussa).
kaapista tulo (ekat & parhaimmat)!
>tosiaan. en niinkään koe, että oisin kaapissa. tai aina uusille ihmisille "tullaan kaapista", mutta sen jälkeen kun ekan kerran tulin 8-luokan alussa, niin en oo sen jälkeen ajatellu, että oisin kaapissa (uusille ihmisille/ihmisille jotka ei ylipäänsä tiiä). oon muutenkin melko avoin asiasta, etten yritä sitä mitenkään piilotella.
>2018 kesällä tosiaan tajusin, etten oo hetero, mutta halusin muistaakseni "sulatella" asiaa rauhassa ja halusin siitä kertoo kavereille kasvotusten, joten se tosiaan tapahtu syksyllä, kun koulut alko! välkän aikana siinä sit kerroin, että oon pan (siihen aikaan tosiaan vielä panseksuaaliks luokittelin). kaverit otti sen hyvin, mutta toiselle kaverille tosin piti lähtee selittää, että mitä ekanakin termi "hetero" tarkottaa :')
(mulla ei oo kauheesti mitään tosi "mahtavia" tarinoita, mutta kerronpa nyt kaks, jotka on jääny mieleen xD! eka tapahtu tosiaan lukiossa tänä vuonna ja toinen about kaks vuotta sitten)
>olin hieman miettiny, että millon kertoisin mun kaverille (aka sen aikaselle ihastukselle), että hei oon bi btw :D kyllä mä tiesin, että hän hyväksyis, joten se ei ollu mun syy kertoo hänelle. mä halusin kertoo hälle sen asian, koska...halusin jakaa jotain luottamuksellista, ya know D:! ja halusin myös tehä asian selväks, että ois sit helpompi vitsailla itsestään :') ESIM. kemian tunnilla meinasin tulla kaapista kahelle kaverille, kun taululla luki "homogeeniset" ja "heterogeeniset", niin olis tehny mieli sanoo, että "haha, mäpä oon bigeeninen" heh...
KUITENKIN! mä jostain syystä olin super jännittyny :D? tai vähintäänkin näytin siltä, sillä hän meni samantien vakavaks ja lopetti syömisen siihen (niin, oltiin tosiaan ruokalassa kahestaan). mä alotin sen jotenkin, "okei lupaa, ettet kerro kellekkään plaplapla.... mie luotan sinuun", jolloinka vaan täräytin, että joo oon bi :D (että eipä ollu muuta). tuli syvä hiljaisuus ja...hän on mahtava kuuntelija ja ihminen, mutta välillä stressaa asioista liikaa! hän rupes jännittää kauheesti ja eka asia mitä sano oli, "miulle tuli paha olo" < EI SIITÄ, että oon bi ja kerroin ton, VAAN koska olin tosiaan kertonu ennen ruokailuu, että joo miulla on siulle sit jotain kerrottavaa, jonka jälkeen näytin ite kauheen ahistuneelta :') mutta tosiaan, hän tottakai hyväksy asian ja jatkettiin normaalisti.
>mun isosisko oli hiljattain alkanu seuraamaan mua snäpissä ja tein justiinsa yolon, että ihmiset sai mennä laittaa anosti mitä vaan. hienostihan sinne oli tullu "vitun homo" kommenttii :'D ja miun sisko tuli laittaa (kännissä) viestii, että eihän minuu kiusata ja plaplapla ja hän aina rakastaa minuu ja mhhmmm. noh, laitoin sit jotain ja kysyin myös, että eihän se häntä haittaa, etten oo hetero. hän sit vastas, että on liberaali :D ja että tottakai hyväksyy.
(sitten sukupuoli-identiteettiin)
>ekan kerran tulin kaapista hyvälle ystävälle, kun laitoin hälle viestii, että oon enby. laitoin myös vähän myöhemmin muutamalle muulle hyvälle ystävälle ja hyö kaikki otti sen hyvin ja kunnioittaa miun identiteettiä. kuitenkin kasvotusten ekan kerran kerroin...noh, voisinpa oikeestaan sanoo, että parhaalle ystävälle about pari kuukautta sitten (oiskohan ollu joko Maaliskuun loppupuolella tai Huhtikuun alussa - hitto, kun en muista :D). mie raahasin hänet yhteen "hylättyyn luokkaan" meiän lukiossa ja kerroin sitten asian (ja kerroin myös miun uuen nimen - hän kirjotti sen käteen :D). tottakai hän hyväksy miut ja...ei mitään sen dramaattisempaa xD
(nyt haluun kertoo kaks asiaa siihen liittyen :D eka kun kerroin mun parille kaverille, että on enby ja sitten tää asia enkun open kaa xD)
>ruokalassa (jälleen ruokailu - oiskohan ollu viikko sen jälkeen, kun kerroin sille mun bff) kerroin mun kahelle kaverille (toinen oli se, joka stressaa kaikesta ja toinen on...mainitsematon kaveri xD sanotaan nyt J ja M, että varmasti tunnistavat sitten). kuumottelin ääneen, että "okei mä syön ensin, että voin sit lähtee nopee" ja toivoin myös, että he tukis mua. noh, M lohdutteli sit mua ja sano, ettei hän suutu. kerroin sit, että oon non-binary ja selitin mitä se mun kohalla tarkottaa. pyysin myös, että käyttäisivät mun nykystä nimee (siitä lähtien M koko ajan hoki mun nimee xD <3). tää mun bff oli kertonu jälkeenpäin, että J:n ilme oli vähintäänkin näkemisen arvonen (alko taas stressaa, eikä tienny mitä sanoo :') hitto rakastan kyllä sitä piirrettä hänessä :D omalla tavalla sulosta).
>tuohon aikaan vielä (Maalis-Helmikuu) meillä oli meneillä 4-jakso, jossa oli ruotsii! kysyin sit opelta lähtiessään luokasta, että mikä olikaan sukupuolineutraali pronomini ruotsissa. hän vastas, jolloinka sanoin, että mie sit käytän sitä. hän vielä kysy, että "ja enkussa they/them?", johon annoin myöntävän vastauksen. seuraavana päivänä sitten hän tuli sanoo, että jos vahingossa sanoo pronominit väärin, niin miun pitää korjata hänet. hän myös sano, ettei tee mitään tahallaan ja parhaansa mukaa yrittää muista jne jne jne.
hän on vaan ja ainoostaan kerran sanonu pronominin väärin! enkun kurssilla, kun juttelin jotain tän mun bff kaa (hän vähän kiusotteli mua) ja ope sit sano jotain, "...leave her alone...", JOLLOIN hän sit tajus asian ja korjas, "sorry R! leave them..." ;w; hän on muutenkin tosi ymmärtäväinen ja...."tukeva" (supporttaava hitto vie, joka kuulostaa erittäin mukavalta suomeks, mutten haluis finglishaakaan käyttää).
hmm...en oo nyt varma haluunko muuta kirjottaa, kun ennemmin haluisin mennä nukkuu :D
