azgeda
Asiantuntija
- Liittynyt
- 2.2.2021
- Viestejä
- 728
- Reaktioarvo
- 746
tosiaan. mie vuosia sitten vihasin itteeni, mutta oon oppinu rakastaa itteeni.
miun mielestä mie oon helvetin hyvännäkönen. mie rakastan miun kasvoja sekä kroppaa tosi paljon (kropassa meni pitempään hyväksyy). mie tykkään kattoo itteeni peilistä useesti ja pitkiä aikoja.
mie rakastan miun ääntä - se ei oo "liian" korkee, eikä matalakaan, vaan...noh, miellyttää miun korvaa :D ja itseasiassa en sietäny miun ääntäkään aiemmin.
mie oon luoneeltani aivan mahtava tyyppi.
mie tiedostan, että miussa on virheitä. mie en missään nimessä kiellä niitä, vaan oon oppinu hyväksyy ja rakastaa niitä.
koko tuo teksti pläjäys tuntu hieman...pahalta? tai ylimieliseltä kirjottaa, vaikka ei toi missään nimessä paha asia oo. toi on äärettömän hyvä asia. ja kun mie en missään nimessä pidä itteeni muita parempana, vaan kaikki on saman arvosia. mutta taitaapi vaan olla, että...noh, sitä kuulee liian usein, kun ihmiset vähättelee itteään! jotenkin itsensä vihaaminen kuulostaa tutummalta ja normaalimmalta, kuin rakastaminen, vaikka tottakai se jälkimmäinen nyt ois terveellisempää oman hyvinvoinnin kannalta.
oon sitä myös monesti miettiny, että enkai oo ylimielinen, mutta...kuten jo mainitsin, niin en pidä itteeni muita parempana, niin siinäpä se vastaus on.
mie oon kiitollinen, että opin hyväksyy itteni, koska kuitenkin elän itteeni varten. ihmisiä tulee ja menee miun elämässä, mutta kuolemaan asti mie ite oon se tyyppi jonka kaa tuun viettää eniten aikaa. mie arvostan muita ihmisiä, joten miks mie tekisin itteni kohalla sen poikkeuksen? miks mie en arvostais itteeni, vaan vähättelisin? vaikkei se helppoo oo, mutta se ois tärkeetä kohella itteään, niin kuin kohtelee toisiakin (myös itelle pitää olla kiltti).
ja tottakai itelläkin on noita päiviä, kun oon hieman epävarma tai kun vähättelen itteeni, mutta...niistä selviin!
miun mielestä mie oon helvetin hyvännäkönen. mie rakastan miun kasvoja sekä kroppaa tosi paljon (kropassa meni pitempään hyväksyy). mie tykkään kattoo itteeni peilistä useesti ja pitkiä aikoja.
mie rakastan miun ääntä - se ei oo "liian" korkee, eikä matalakaan, vaan...noh, miellyttää miun korvaa :D ja itseasiassa en sietäny miun ääntäkään aiemmin.
mie oon luoneeltani aivan mahtava tyyppi.
mie tiedostan, että miussa on virheitä. mie en missään nimessä kiellä niitä, vaan oon oppinu hyväksyy ja rakastaa niitä.
koko tuo teksti pläjäys tuntu hieman...pahalta? tai ylimieliseltä kirjottaa, vaikka ei toi missään nimessä paha asia oo. toi on äärettömän hyvä asia. ja kun mie en missään nimessä pidä itteeni muita parempana, vaan kaikki on saman arvosia. mutta taitaapi vaan olla, että...noh, sitä kuulee liian usein, kun ihmiset vähättelee itteään! jotenkin itsensä vihaaminen kuulostaa tutummalta ja normaalimmalta, kuin rakastaminen, vaikka tottakai se jälkimmäinen nyt ois terveellisempää oman hyvinvoinnin kannalta.
oon sitä myös monesti miettiny, että enkai oo ylimielinen, mutta...kuten jo mainitsin, niin en pidä itteeni muita parempana, niin siinäpä se vastaus on.
mie oon kiitollinen, että opin hyväksyy itteni, koska kuitenkin elän itteeni varten. ihmisiä tulee ja menee miun elämässä, mutta kuolemaan asti mie ite oon se tyyppi jonka kaa tuun viettää eniten aikaa. mie arvostan muita ihmisiä, joten miks mie tekisin itteni kohalla sen poikkeuksen? miks mie en arvostais itteeni, vaan vähättelisin? vaikkei se helppoo oo, mutta se ois tärkeetä kohella itteään, niin kuin kohtelee toisiakin (myös itelle pitää olla kiltti).
ja tottakai itelläkin on noita päiviä, kun oon hieman epävarma tai kun vähättelen itteeni, mutta...niistä selviin!