Syvälliset Suomen mielenteysapu on perseestä

[pikkutyyppi]

(puran vitutuksen täs)
Ei täällä helvetti pysty apua saada jollei hyppää sillalta. Mun äiti vähettili mun ongelmat jonku olin 11 ja heitti vitsiä mun itsetuhoisuudesta. Kaikki on jatkunut saman. Suomi muka joku helvetin hyvinvointivaltio?? Jumalauta sulle sanotaan ettet oo tarpeeks "sairas" nii et saa minkäänlaista apua sut vaan jätetään? Mitä vittua oikeesti kerrankin ku itse yrittää apua hankkia marssii nuorena suoraan tk ja sanoo siellä että nyt jumalauta tarvitaan?? Ja kuulemma ainoo tapa saada apua nopeesti on hätänumeroon soitto jos on hengenvaara aka oot vetäny helvetisti lääkkeitä tai oot hyppäämässä junan alle?? Mitä vittua. Ja sit valtion johtotyypit miettii miks porukka "randomisti" tappaa ittensä.

 

[Myrskyvaroitus]

Näinhän se valitettavasti on vaikka selkeesti noi ylemmät tahot haluuki asian kieltää.
Itelläki iso osa luottamusongelmista aikuisia kohtaan tullee nimenomaan siitä ku nää ns. "ammattilaiset" joitten piti auttaa mua ei auttanut vaa petti mut ja valehteli ja rikko lupauksensa, painosti vastaamaan niiden haluamalla tavalla (en vastannu = olin yhteistyökyvytön) eivätkä hyväksyneet vastausta en tiedä tai en osaa sanoa. Tähän mennessä yks on ollu sellane joka tosissaan tuntu välittävän ja ymmärtävän kui vaikeeta mun oli sanua mihinkään mittää.
Myös kavereilla on liikaa kokemuksia huonoista psykologeista yms. jotka ei tosissaan oo tuntunu välittävän niistä tai siitä mitä ne sanoo.
Yksi niistä syistä miksi ite haluun opiskella psykologiksi et voisin auttaa ees joitaki jotka on jo menettäny sen toivosa saaha apua

 

[pikkutyyppi]

Näinhän se valitettavasti on vaikka selkeesti noi ylemmät tahot haluuki asian kieltää.
Itelläki iso osa luottamusongelmista aikuisia kohtaan tullee nimenomaan siitä ku nää ns. "ammattilaiset" joitten piti auttaa mua ei auttanut vaa petti mut ja valehteli ja rikko lupauksensa, painosti vastaamaan niiden haluamalla tavalla (en vastannu = olin yhteistyökyvytön) eivätkä hyväksyneet vastausta en tiedä tai en osaa sanoa. Tähän mennessä yks on ollu sellane joka tosissaan tuntu välittävän ja ymmärtävän kui vaikeeta mun oli sanua mihinkään mittää.
Myös kavereilla on liikaa kokemuksia huonoista psykologeista yms. jotka ei tosissaan oo tuntunu välittävän niistä tai siitä mitä ne sanoo.
Yksi niistä syistä miksi ite haluun opiskella psykologiksi et voisin auttaa ees joitaki jotka on jo menettäny sen toivosa saaha apua

Mulla on täysin sama päämäärä! Opiskella psykologiksi. Haluun olla ihmisten apuna niiku oikeesti, mulle myös ollaan usein sanottu, että oisin hyvä siinä.

 

[Myrskyvaroitus]

Mulla on täysin sama päämäärä! Opiskella psykologiksi. Haluun olla ihmisten apuna niiku oikeesti, mulle myös ollaan usein sanottu, että oisin hyvä siinä.

Kuulostaa hyvältä!
Itekki oon aina ollu se psykologityyppi jolta kaikki on tullu kyselee neuvoja ja tukee :'D (vaikka itellä onki asiat sitte päin persettä mutta siis... valmentajat ei pelaa lol)

 

[redneck276]

Suomea sanotaan hyväksi hyvinvointivaltioksi julkisuus kuvassa, mutta saman olen huomannut että ongelma kohtia on todella paljon. Juuri avun saantia koskien, ja sen olen myös itse huomannut ja saanut kokea sen. En tosin aloitusviestin teemaisesti, mutta kuitenkin... apua saa vaivalloisesti vasta sitten kun kaikki on jo siellä ihan huonoimmassa ääripäässä.

 

[mamiya]

Tää on kyllä totta. En saanut teininä apua masennukseen ja syömishäiriöön, seurauksena lopetin koulut kesken kun 17v, jouduin huostaanotetuksi ja aloin käyttämään suonensisäisiä huumeita. Oon nyt 25v. Taustalta ilmeni hoitamaton adhd johon sain apua yksityiseltä puolelta vanhempien avulla, sinne on mennyt kymppitonnin verran rahaa, kiitos suomi!

Ei auta muun hakea ja vaatia apua, ei saa luovuttaa vaan pitää vaatimalla vaatia jos sitä tarvii. Raskasta ja ikävää eikä sen pitäisi olla niin, tsemppiä kovasti.

 

[Tulisydän]

Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta jooh, noin olen minäkin tosiaan kuullut homman menevän... :/

 

[Lalamon]

Tää on kyllä totta. En saanut teininä apua masennukseen ja syömishäiriöön, seurauksena lopetin koulut kesken kun 17v, jouduin huostaanotetuksi ja aloin käyttämään suonensisäisiä huumeita. Oon nyt 25v. Taustalta ilmeni hoitamaton adhd johon sain apua yksityiseltä puolelta vanhempien avulla, sinne on mennyt kymppitonnin verran rahaa, kiitos suomi!

Ei auta muun hakea ja vaatia apua, ei saa luovuttaa vaan pitää vaatimalla vaatia jos sitä tarvii. Raskasta ja ikävää eikä sen pitäisi olla niin, tsemppiä kovasti.

Joo, tällaset alidiagnosoinnit on valitettavan yleisiä. Välillä saa outoja diagnooseja, jotka korvataan oikeilla aikuisiässä. :/