Ei tossa/tässä tilanteessa varmaan ole kauheasti sellaista mitä voi sanoa, mutta oon pahoillani. Itsellä olisi varmaan sun sijassasi sellainen olo että haluaisin pyyhkiä pois tähän tyyppiin tutustumisen ja kaiken siitä eteenpäin, mutta silti ajattelen että oli sulta rohkeaa ja ihailtavaa avoimesti välittää toisesta ihmisestä ja antaa sille paljon itsestäsi, vaikka tyyppi olisi lopulta tuntenut miten. Tavallaan sellainen on itsessään arvokasta toisesta osapuolesta riippumatta, vaikka ei varmaan lohdutakaan silloin sattuu helvetisti, omiinkin korviin kuulostaa jotenkin sanahelinältä vaikka oikeasti ajattelenkin noin.
