vihastahan ne nuokin ongelmat perimmältään johtuvat. :) kannattaa käsitellä ne omat tunteensa koska aikuisena ne vain kroonistuvat. sitten ylläripylläri, voitkin olla omalta osaltasi tekemässä maailmasta kurjemman paikan, koska kaikki on perseestä, millään ei oo mitään väliä ja tuokin mulkero vain ansaitsi tämän.
Oon aika monimutkainen ihminen. Oikeestaan vihaan lähinnä yhteiskuntaa, sitä, että ihmisiä on liikaa ja epäoikeudenmukaisuutta. En oo missään vihan vallassa jatkuvasti. Itse sanoisin, että perimmältään kaikki johtuu surusta ja siitä, että en tunne kuuluvani tänne (ja ehkä epävarmuudestakin). Mulla on aina ollut enemmän tai vähemmän sellainen tunne, että en kuulu joukkoon tai mulle ei oo paikkaa tässä maailmassa. Kun luen ihmisten ilkeitä kommentteja muille ihmisille tai kuulen kuinka joku puhuu ilkeästi muista siitä tulee mulle oikeasti paha mieli. Oon ennen ollut aika erilainen ihminen, mutta yksinäisyyden myötä oon jollain tapaa muuttunut. Nykyään ajattelen, että jokaisessa ihmisessä on kaiken pahankin alla jotain hyvää ja haluaisin ymmärtää kaikkia ihmisiä. Mulla on tän asian suhteen aika ristiriitaiset fiilikset, koska tiedän, että aina tulee oleen itsekkäitä, ilkeitä ja ahdasmielisiä ihmisiä ja en voi asialle juurikaan mitään tehdä. En kuitenkaan koskaan halua kenellekään mitään pahaa tai ajattele, että joku ansaitsisi jotain pahaa. En halua pahoja asioita edes niille ihmisille joiden kanssa mun arvot kohtaa kaikista vähiten.
Kirjoitin ton aloituksen tekstin aika vahvojen tunteiden alaisena ja en miettinyt asiaa kovin pitkälle. Oon kuitenkin tullut siihen tulokseen, että en ehkä vihaa ihmisiä vaan joitain sellaisia piirteitä mitä on monissa ihmisissä tai joissakin ihmisryhmissä.
Ja en ajattele olevani mitenkään parempi ihminen (oikeestaan en hirveesti edes pidä itsestäni), vaan pidän meitä kaikkia saman arvoisina. En tiedä mistä nää mun ajatukset on saanu alkunsa, ehkä jo lapsena, kun tajusin miten ihmiset kohtelee tuotantoeläimiä, ehkä vasta kun aloin joka päivä nähdä uutisissa, somessa ja milloin missäkin kaikkia kamalia asioita maailmalta. En usko, että mun ajatusmaailma tän suhteen muuttuu, koska oon edelleen sitä mieltä, että asiat maapallolla olisi paremmin ilman ihmisiä ja ihmiset ei nykyisillä elintavoillaan vaan kuulu maapallolle.
Ja joo, varmasti mun elämä olisi paljon helpompaa, jos ajattelisin eri tavalla tai viettäisin ylipäätään vähemmän aikaa mun ajatusten hyvin omituisessa maailmassa. Mulla ei kuitenkaan oo hirveesti muuta tekemistä. Toivon, että musta ei ikinä tuu sellaista ihmistä joka tekee maailmasta kurjemman paikan, jos tulee, niin onneks osaan pysyä hyvin erossa muista ihmisistä.
Tulipa taas romaani, mutta toivon, että sain edes jotenkin selvennettyä tähän sen minkä tajusin omassa päässä.