Noh kyllähän maailmassa ihmisiä riittää joten en ihmettelisi vaikka olisi :DSyntyjään asiallinen lapsi? Voiko sellaisia olla olemassa?
Itsehän ala-asteelaisena kiljuin kirjaimellisesti kuin syötävä, kun mut pakotettiin tekemään läksyjä... Asuttiin vieläpä kerrostalossa. :'''D Hups.Toki itekki pienenä jo osasin selittää kunnolla jos joku oli pielessä ja miksi oli
Mut yleensä sitä vaan tuli niin paha mieli että miten sitä muka oisi voinu olla asiallinen ku huutaakki voi xD Piti ensin vähän rauhoittua lol
Minusta sanotaan aina että olen ollut helppo lapsi. Pikkulapsena en tehnyt juuri koskaan mitään pahaa ja kanssani pystyi juttelemaan rakentavasti. :DD Ei ole teini-iässäkään tullut mitään varsinaista angstivaihetta. En ole vain koskaan oikein tykännyt huutaa kiljua tai satuttaa ketään.Syntyjään asiallinen lapsi? Voiko sellaisia olla olemassa?
No, sehän on hienoa. :D Voit olla ylpeä itsestäsi!Minusta sanotaan aina että olen ollut helppo lapsi. Pikkulapsena en tehnyt juuri koskaan mitään pahaa ja kanssani pystyi juttelemaan rakentavasti. :DD Ei ole teini-iässäkään tullut mitään varsinaista angstivaihetta. En ole vain koskaan oikein tykännyt huutaa kiljua tai satuttaa ketään.
Mulle kouluhommat ei oo koskaan ollu ongelma, vanhempien ei oo oikeestaan tarvinu koskaan sanua mulle mittää kouluun liittyvistä jutuista koska mulla on aina menny hyvin lolItsehän ala-asteelaisena kiljuin kirjaimellisesti kuin syötävä, kun mut pakotettiin tekemään läksyjä... Asuttiin vieläpä kerrostalossa. :'''D Hups.
Nykyään, vaikken läksyistä nostakaan mekkalaa, pahimpien menkkakipujen aikana en voi olla vaikeroimatta.
Sinänsä kyllä mielenkiintoista ottaen huomioon, että vauvana tapasin itkeä vain, jos oli todella iso hätä. Mutta, noh, ajat muuttuvat!