- Liittynyt
- 2.2.2021
- Viestejä
- 4,446
- Reaktioarvo
- 3,134
Ja se että mitä on jos ei ole mitään? En pysty käsittämään sitä, että olen joskus siinä tilassa, etten ole olemassa enkä koe mitään enää. En enää koe mitään ihmiselämän hetkiä. Mätänen ja lahoan ruumisarkussa. Ellen sitten tulisi tuhkatuksi. Tuhkaaminen kuulostaa jotenkin kauniilta. Minun ruumiistani voisi tulla osa luontoa viimeisen kerran. Enkä ole maan alla ruumisarkussa. Se tuntuisi hyvin ahdistavalta, tuntuu paljon vapautuneemmalta se, että olen tuhkana jossain muualla kuin maan alla. Millaista elämä on vuosia ennen kuolemaa jos elän vanhaksi? Olenko vauvan tasolla? Pystynkö ymmärtämään mitään ympärillä tapahtuvaa? Toivonko itselleni kuolemaa samanlailla kuin nyt toivon niitä asioita, joita haluan kokee elämässä? Tajuanko sitten vanhana sen kun olen kuolemassa ja olenko oikeesti hyväksynyt asian?