Syvälliset Taas ahdistaa ajatus kuolemasta (ahdistavaa sisältöä kuolemasta)

Minkelii

Lempeä kissojen palvelija
Ylläpidon jäsen
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
4,446
Reaktioarvo
3,134
Ja se että mitä on jos ei ole mitään? En pysty käsittämään sitä, että olen joskus siinä tilassa, etten ole olemassa enkä koe mitään enää. En enää koe mitään ihmiselämän hetkiä. Mätänen ja lahoan ruumisarkussa. Ellen sitten tulisi tuhkatuksi. Tuhkaaminen kuulostaa jotenkin kauniilta. Minun ruumiistani voisi tulla osa luontoa viimeisen kerran. Enkä ole maan alla ruumisarkussa. Se tuntuisi hyvin ahdistavalta, tuntuu paljon vapautuneemmalta se, että olen tuhkana jossain muualla kuin maan alla. Millaista elämä on vuosia ennen kuolemaa jos elän vanhaksi? Olenko vauvan tasolla? Pystynkö ymmärtämään mitään ympärillä tapahtuvaa? Toivonko itselleni kuolemaa samanlailla kuin nyt toivon niitä asioita, joita haluan kokee elämässä? Tajuanko sitten vanhana sen kun olen kuolemassa ja olenko oikeesti hyväksynyt asian?
 

hillasuo

Asiantuntija
Liittynyt
24.11.2022
Viestejä
2,651
Reaktioarvo
1,028
Siis itteä hirvittää eniten se, että pitäis ennen kuolemaa maata sängydsä vaipoissa eikä voi edes pestä hampaita ite. Toisena kans se että mihin kuolee, hukkuminen ahistaa ehkä eniten ja kans joku kuristuminen tai joku D:

Että mua taas ei ahista se kuolleena oleminen :D
 

Tulisydän

Keittiömeteorologi
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
1,715
Reaktioarvo
1,636
Tasan samoja ajatuksia minullakin... D::

Periaatteessa uskon Jumalaan ja haluan uskoa, että pääsen taivaaseen kuoltuani, mutta silti minua ahdistaa ajatus, että entä, jos. Entä, jos kuoleman jälkeen ei vain olekaan... mitään? Apua, hyi. Aivoni eivät pysty käsittämään sellaista asiaa kuin "ei mitään". D::
 
Viimeksi muokattu:

KäveleväNakki

Mysteeri
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
1,944
Reaktioarvo
1,434
Toivon vaan että en elä niin vanhaksi että olen ihan vihanneksena sängyssä, se ei ole oikeaa elämää. Rysäyksellä aion täältä lähteä jos olen lähteäkseni.
Itseäni ei myöskään ahdista ajatus siitä että kuoleman jälkeen ei ole mitään, jonkinlaiseen ylempään voimaan7jumalaan uskovana ja ainakin yhden edellisen elämän kokeneena olen noin satavarma että jotain on pakko olla toisella puolella.
 

Minkelii

Lempeä kissojen palvelija
Ylläpidon jäsen
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
4,446
Reaktioarvo
3,134
Toivon vaan että en elä niin vanhaksi että olen ihan vihanneksena sängyssä, se ei ole oikeaa elämää. Rysäyksellä aion täältä lähteä jos olen lähteäkseni.
Itseäni ei myöskään ahdista ajatus siitä että kuoleman jälkeen ei ole mitään, jonkinlaiseen ylempään voimaan7jumalaan uskovana ja ainakin yhden edellisen elämän kokeneena olen noin satavarma että jotain on pakko olla toisella puolella.
Mietin tätä kyllä paljon. Sillee välillä kelaan etten haluais elää niin vanhaksi että oon ihan avuttomana sängynpohjassa. Toki haluun elää pitkän elämän, mutten haluu kuolla kärsien. Vaikka siinä kärsimyksessä toivois kuolemaa. Mut en mä vielä haluu murehtia sitä. Sen aika tulee kun se tulee ja uskon, että pystyn sen hyväksymään.
 

Minkelii

Lempeä kissojen palvelija
Ylläpidon jäsen
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
4,446
Reaktioarvo
3,134
Tasan samoja ajatuksia minullakin... D::

Periaatteessa uskon Jumalaan ja haluan uskoa, että pääsen taivaaseen kuoltuani, mutta silti minua ahdistaa ajatus, että entä, jos. Entä, jos kuoleman jälkeen ei vain olekaan... mitään? Apua, hyi. Aivoni eivät pysty käsittämään sellaista asiaa kuin "ei mitään". D::
Mäki koitan uskoo siihen että pääsen tuonpuoleiseen kuoleman jälkeen.
 

Mikael88

Asiantuntija
Liittynyt
3.2.2021
Viestejä
206
Reaktioarvo
250
Ja se että mitä on jos ei ole mitään? En pysty käsittämään sitä, että olen joskus siinä tilassa, etten ole olemassa enkä koe mitään enää. En enää koe mitään ihmiselämän hetkiä. Mätänen ja lahoan ruumisarkussa. Ellen sitten tulisi tuhkatuksi. Tuhkaaminen kuulostaa jotenkin kauniilta. Minun ruumiistani voisi tulla osa luontoa viimeisen kerran. Enkä ole maan alla ruumisarkussa. Se tuntuisi hyvin ahdistavalta, tuntuu paljon vapautuneemmalta se, että olen tuhkana jossain muualla kuin maan alla. Millaista elämä on vuosia ennen kuolemaa jos elän vanhaksi? Olenko vauvan tasolla? Pystynkö ymmärtämään mitään ympärillä tapahtuvaa? Toivonko itselleni kuolemaa samanlailla kuin nyt toivon niitä asioita, joita haluan kokee elämässä? Tajuanko sitten vanhana sen kun olen kuolemassa ja olenko oikeesti hyväksynyt asian?
Itsellä tulee tämä paniikki joskus ja se on erittäin vaikea asia itselleni jota en vaan voi hyväksyä, tämä tulee aina silloin kun olen yksin, yritän jotenkin rauhoitella itseäni tilanteen ollessa päällä. 🤷‍♂️🤦‍♂️😪
 
Ylös Pohja