Hmm ootas
Kyllä se silti pakolliselta tuntuu edelleen mutta sitten se pakko lähtee siinä kohtaa kun mietin että no ooksä varma et just toi on se pakko, ja et miks se olis, ja niin. Lopputulos on aina se että: en tajua koko elämää. :D helpottava tunne kyllä. En oikeasti osaa mitään. en tajua mitään. Harmittaa vain tai tuntuu sairaan pahalta koska se oli elämän ja kuoleman kysymys jos tein jotain väärin, siitä poiketen mitä itse olin päättänyt, niin se oikeesti oli vakavaa ja mietin sitä varmaan vähintään vuoden. Esim se yksi juttu jota en kyllä enää edes muista.. itkin sitä.. ihan oikeesti varmaan aika kauan. Mutta en muista mitä siinä tapahtui, en enää.
Mut nykyään mun aivot on vielä enemmän menny sellaseks ettei ne toimi ja kun yritän miettiä tai tehdä jotain, niin en osaa mitään. Se on niin outoa kuinka yhdessä vaiheessa sitä pistää jonkun yhden asian kaiken muun edelle ja sitä jopa ajattelee että on helppoa elää kun voin luottaa että vanhempanakin teen asiat aina näin. Ja se oli niin, niin, niin, pakollisen tuntuista. Kukaan ei edes voi ymmärtää kuinka pakolliselta se tuntui. Tietenkin se oli tärkein asia. Tein jopa mulle ahdistavia asioita sen takia mitä en olis halunnu tehdä, mut koska se oli käsky niin mun piti tehdä niin. Ei se mitään vakavaa ollut niin kuin tyyliin mitään rikollista esim, mutta en halunnut siis yhtään tehdä sitä ja se ahdisti ja ahdistaa vieläkin kovasti. Mutta jokin käsky sekin oli niin sitten mä ajattelin että mun pitää tehdä niin. Oon kyl ollu ihan päästäni sekasin oikeestaa niin kauan kun muistan. En voi mitenkään olla normaali ihminen.
Kun jopa se ensimmäinen tai ensimmäisiä muistoja mitä mulla on, niin tuntui tosi oudolta ja ehkä epätodelliselta nii ei siinä kovin hyvälle pohjalle elämä rakennu jos ihmettelee mitä tää oikeen on ja onko tää tottakaan, vähän niin kuin. Tai en tiedä, voi kai se normaaliakin olla. Kai se oli about siinä kohtaa kun tulin tietoiseksi elämästä. Tai siis. En tiedä missä kohtaa tietoisuus tulee. Onko syntymästä asti jo ihan tietoinen mutta ei vaa muista sitä. Kuiteski, tuntui vaan vähän niin kuin siltä kun olisin yhtäkkiä herännyt elämään tai jotain, mutta en ollu mikään vauva vaan osasin kai jo kävellä ainakin. Outoo. Onko se sit oikeesti joku tietoisuuden syntyminen? Mä en oikeen osaa sanoa :D
Enkä oikeen tajua miksi mun elämä on näin koska ei se tuntunut yhtään normaalilta lapsenakaan. Kuitenkin silloin sitä mietin että oon oikeesti outo verrattuna mun koulukavereihin. Et kyl jotenkin se outouden tunne on ollu aina.
Siis sellanen... Nii. Että tietenkin mä .. varmaan tiesin ettei muut ihmiset edes ajattele tälläsiä. Nii jotenkin se että miks mul on ollu näitä systeemejä aina kun sit taas kun kyselin mutsilt nii se sano ettei sil oo koskaan ollu tollasta. Et ei se oo niiku miettinyt mitää tapoja olla pienenä tai jotain outoi juttui. Ja mä vaan niin muistan sen ihan pienenä lapsena kun oon vaan silleen "tuntuu et pitäs tehdä näin mut onkse sittenkin... Mitähän mun pitäs niiku valita"
Tai joku sellanen ihan outo
En osaa sanoo mut tuskin se on tärkeetä ei kai mikään oo,, tärkeetä,, oikeesti
Inhoon kyllä elämää mutta enpä tahdo kuollakaan :D mut siis kun oon aina inhonnut elämää ku en ikinä päässy pienenäkään yli niistä mitä ajattelin ja jotenkin ei vaan ollu yhtää kivaa mikään ku koko elämän konsepti tuntu jo nii kauheelta. Kosk niiku. Et.. tai että jotenkin vaan tuntuu että inhosin sitä et olin syntyny tai jotain? Ei mul ollu yhtää huoletonta todellakaan..
No, ei siitä enempää. :]
Kirjoitetaanko sitten vähän hyperseksuaalisuudesta, shall we?
No en tiedä onko se hyperseksuaalisuus mutta käytän tota sanaa nyt aika kevyesti tässä. Mut silti tää ihme kiimasuus. Kyl se ainakin joskus aika epänormaalin voimakkaalta seksuaalisuudelta tuntuu jos joskus tulee päiviä että runkkaa sen vähintään 5 kertaa siin muutaman vuorokauden aikana. Muistan sillon -22 syksylläkin niin ajattelin kwangia ja runkkasin varmaa vähintään joku 3 kertaa yhen päivän aikana. Tiedä sitten. Joskus on vain sellainen olo että se menee niin yli ja niinku et se seksuaalisuus on ihan holtitonta. Ei sillä tavalla holtitonta niinku puhutaan että joillakin on holtiton seksuaalisuus että ne harrastaa irtosuhteita sadan eri tyypin kaa ja sitä rataa. Ei mulla sillä tavalla mitään irtosuhteita oo ollu ikinä (jos niitä v ja yms juttuja ei lasketa mut se nyt oli vain semmosta lievempää mut..). Et ei sillä tavalla holtiton, mutta tunnetasolla, ja joskus runkkaamisen suhteen myös. Ja et periaatteessa se että ajattelee seksiä ihan kaikest tai niinku en osaa sanoo. Muistan sillon kerrankin, oisko ollu loppuvuotta -22 kun ajattelin eunkwangia ja olin vaan niin jotenkin tunnetasolla holtiton sen suhteen että tosiaan se seksuaalisuus tuntuu jotenkin ns. kieroutuneelta. Ja siis nyttenkin. Niin vahvat (ja rajutkin) fantasiat ja sellanen en tiiä, jotenkin outoa. En tiedä sitten kuulostaako tää keskivertoihmiselle oudolta, varmaan kyllä kuulostaa? Et kyl tää mulle itelleni ainakin melko holtittomalta tuntuu. Aina ja jatkuvasti pitäs saada seksiä :---D mutta en tietenkään hanki mitään tyyppejä jotka voisin saada ja joiden kaa voisin panna. Mut et joo jotenkin oon aika sekasin halusta, en tiiä. En tiiä ees mitä tää on. Joku random pakkomielteinen seksuaalisuus, en tiiä. Mut outoa koska joskus se on se toinen ääripää. Suurinpiirtein täys haluttomuus. + Sitten se että muutenkin tuntisin itteni niin huoraksi jos tekisin jotain eunkwangin kaa oikeasti. Esim aina kun mietin että ottaisin siltä suihin niin kiihottaa toki kyllä, mutta ahdistaa ja tunnen itteni niin ns. likaseks huoraks, u know. Siis vaikka se muka pitäs olla luonnollista mut sellanen kullin imeminen nyt on niin jotenki ns porn stuff et tulee sellanen olo niin kun en ois normaali ihminen vaa periaatteessa vaa joku ällö huora 😂 silti fantasioin välillä ihan helvetisti siitä että saisin ottaa silt suihin 🫤🥵😭 mutta........ Jos niin tapahtuis niin itkisin varmaan ja aika paljon.. melkein itkettää ajatteleminenkin jo tai tuntuu niiku tosi pahalta mut silti tekee ihan niin helvetisti mieli. Nii tää on kyllä niin outoa että mitä mun kroppa oikee haluu mun tekevän? :D jos ei kumpikaan oo hyvä. Ei oo hyvä olo olla tällä tavalla hirveessä puutteessa mut ei todellakaan olis hyvä olo jos ne fantasiat toteuttais. Silti sitä kaipaa et ah oispa. "Saisinpa imeä sen kullia" lmao. Sillai niinku joskus must tuntuu et mul lähtis kaikki estot ja jos saisin luvan vaa siltä nii oisin vaa sillee ok menetän kontrollin ja vaa en vois sille mitään ja tiäks sillee holtittomasti. Tietenkin luvalla vain, sen verran pystyn hillitä itseäni tietenkin. Mutta jotenkin tuntuu et muuten se olis sellasta holtitonta. Ja sit ehkä jälkeenpäin ahdistais ku pahin kiima haihtuu pois ja oot sillee yäh mitä vittuu oon tehny.. :D
Okei.. tää ei varmaankaan oo normaalia :Dd en ainakaan usko..
