voi oikeasti olla et on johtunut ikäerosta. moni sanoo ettei se näy korkeakoulussa mitenkään, mut kyllä se tuntuu ja näkyy jos ootkin se vähän vanhempana aloittanut osapuoli. on tosi vaikea löytää mitään henkistä yhteyttä sellaisen kanssa, joka ei jaa mitään samoja mielenkiinnonkohteita, ei samaa elämäntilannetta opintojen ulkopuolella eikä ymmärrä asioita joita itse käy ja on käynyt läpi elämässä. paljon helpompi mun on keksiä puhuttavaa saman ikäisten kavereideni kanssa ja heiltä saa myös vertaistukea sekä myötätuntoa omiin ongelmiin aivan eri tavalla. tiedän myös sen ettei musta olis antamaan minkäänlaista vertaistukea vaikka just pois kotoa muuttaneelle koska mulla on itselläni siitä niin helvetin pitkä aika.En oo maailman sosiaalisin ihminen, mutta amk:ssa oli aika helppo tutustua luokkalaisiin, kun suurin osa ei tuntenut toisiaan ennestään. Tutustuin ekana päivänä muutamaan ihmiseen ja olin yhessä porukassa, mutta jäin siitä ulkopuolelle aika pian. Olin ehkä liian erilainen kun ne muut. Mutta heti seuraavana päivänä tutustuin toisiin ihmisiin, joiden kanssa olin pidempään. Sitäkään porukkaa ei enää oo, mutta juttelen niiden ihmisten kanssa välillä. Sitten juttelin kans yhden luokkalaisen kanssa tosi paljon, mutta lopulta se vaan lopetti eikä oikein näytä viihtyvän mun seurassa enää, vaikka ollaan ihan ok väleissä (en tietääkseni tehny mitään tyhmää)
Luulen että tähän vaikutti se, että oon luokan nuorin. Olin 18 kun aloitin, ja mun lisäksi luokalla on vaan muutama 01 syntynyt. Melkein kaikki mainitsemani ihmiset on yli 20-vuotiaita (tai ainakin mua vanhempia), et ehkä oon ollut liian kakara niiden mielestä? xD
Tällä hetkellä meil on tiivis 3 hengen kakaraporukka. Ollaan saman ikäisiä ja muutenkin tosi samanlaisia
Joo ihmettelen kans sitä et sanotaan ettei ikäero näy. Mun luokalla suurin osa aloitti 20-25-vuotiaana, joihin verrattuna me suoraan lukiosta/amiksesta tulleet ollaan lapsia ja ne yli 30-vuotiaat on jo liian vanhoja. Ne vanhemmat opiskelijat varsinkaan ei oo kans oikein päässyt porukkaan mukaanvoi oikeasti olla et on johtunut ikäerosta. moni sanoo ettei se näy korkeakoulussa mitenkään, mut kyllä se tuntuu ja näkyy jos ootkin se vähän vanhempana aloittanut osapuoli. on tosi vaikea löytää mitään henkistä yhteyttä sellaisen kanssa, joka ei jaa mitään samoja mielenkiinnonkohteita, ei samaa elämäntilannetta opintojen ulkopuolella eikä ymmärrä asioita joita itse käy ja on käynyt läpi elämässä. paljon helpompi mun on keksiä puhuttavaa saman ikäisten kavereideni kanssa ja heiltä saa myös vertaistukea sekä myötätuntoa omiin ongelmiin aivan eri tavalla. tiedän myös sen ettei musta olis antamaan minkäänlaista vertaistukea vaikka just pois kotoa muuttaneelle koska mulla on itselläni siitä niin helvetin pitkä aika.
oon ihan hyvissä väleissä myös näiden suoraan lukiosta tulleiden kanssa mut se keskustelu on oikeesti tosi pinnallista eikä oo helppo olla oma itsensä.