Kuinka nopeasti tutustuitte ihmisiin amiksessa, lukiossa, yliopistossa ja/tai amk:ssa?

[Minkelii]

Ja kuinka nopeasti saitte kavereita? Jäitkö ulkopuolelle? Vaihtuiko porukat?

 

[immortalem]

Yliopistossa ollessani jäin ulkopuolelle ensimmäisen parin viikon sisällä. Opiskelin siellä kaksi vuotta ja koskaan en päässyt sisään porukkaan, koska en löytänyt sieltä ketään samanhenkistä.

Ammattikorkeakoulussa onnistuin tutustumaan useampaan tyyppiin jo ensimmäisten päivien aikana ja olen tässä parin vuoden aikana päässyt ihan hyviin kaveri-/ystäväväleihin melkein kymmenen luokkalaiseni kanssa (joka on kaltaiselleni yksinäiselle sudelle ihan uskomaton juttu). Taisi onni potkaista siltä osin, että kemiat kohtaa näin monen luokkatoverin kanssa.

 

[Minkelii]

Itse en päässyt amiksen ekana vuonna porukkaan mukaan. Oli selviä kuppikuntia joista jäin ulkopuolelle.

Sitten amiksen tokalla yhdellä kurssilla oli sellainen projekti, jossa tehtiin melkein koko syksyn sellaista ryhmätyötä, jossa porukat arvottiin.
Siinä kun melkein koko syksyn tehtiin tiiviisti yhdessä koulujuttuja yhdessä ryhmässä, niin siinä tultiin tosi tutuiksi. En tuntenut melkein koko syksynä ulkopuolisuutta vaikka välillä tunsin mutta se oli selvästi jäänyt vähemmälle verrattuna yläasteeseen ja ekaan vuoteen.
Muutenkin luokka alkoi kutistua kun opiskelijoita lopetti kesken joten koko luokka alko tulemaan hiljalleen tiiviimmäksi.

Sitten kolmannella vuonna kuppikuntia ei ollut lähes lainkaan, melkein koko luokka oli yhdessä hyvää pataa. Vähän olin ulkopuolinen edelleen mutta kyllä kaikkia huomioitiin tasavertaisesti. En silloinkaan tuntenut ulkopuolisuutta kun luokka oli kutistunut entisestään niin siinä oli helpompi lähestyä ihmisiä.

 

[Poistettukäyttäjänimi502]

lukiossa sain uusia kavereita heti ekan jakson alussa (ei kuitenkaan ensimmäisenä päivänä). porukat sekoittuivat vielä abivuoden lopussakin. yliopistossa sain kanssa uusia kavereita oikeastaan heti, mutta monen kanssa en oo nyt enää tekemisissä. koronan takia en oo nyt kyllä uusiin sitten päässyt tutustumaan eli kaverit lähinnä vähenevät :D en oo siis ollut lähiopetuksessa päivääkään helmikuun 2020 jälkeen.

 

[Tanssivapina]

Sain yhden kaverin heti kun muutin opiskelija asuntoon koska oltiin muita huomattavasti vanhempia. Tosin se oli ainoa asia mitä meillä oli yhteistä niin ei se ystävyys kaun kestänyt. Liitin myös dance society, ja koetanseissa tapasin yhden Malaysialaiasen tytön josta tuli mulle kuin pikkusisko ja ollaan oltu ystäviä jo 5 vuotta, vaikka nyt vikat 1.5 hän on asunut takas Malasiassa. Onneksi hän tulee takaisin Englantiin ainakin vuodeksi❤️
Mun omalta kurssilta sain kaverin vasta tokana vuotena. Mutta meidän ystävyys kariutui sillä meidän näkökanta koronaan on hyvin erilainen. Hän ei usko siihen, ei käytä maskia, tuomitsee rokotetut, uskoo koronan tulevan 5g ja Bill Gaten tappavan Afrikan lapsia rokotteilla.

 

[Skeletor]

En edes ehtinyt ystävystyä, kun eräs mies lyöttäytyi seuraani! Harmittaa, että muutettuani pois Helsingistä välimme viilenivät, kuten myös muiden amatisurkean ystävieni kanssa. Oli kyllä uskomattomia ukkoja jokainen!

 

[Taivaansini]

Kuudes viikko meni just amiksessa enkä oo tutustunut kehenkään. Vähän olen joillekin jutellut mm. ryhmätöissä yms. mutta en oo mennyt kenenkään luokse juttelemaan ja munkin luokse ollaan tultu juttelemaan vaan kerran ja sekin oli säälistä...

Olen siis ujo ja vaikutan tosi hiljaiselta. Ja no, hiljainen olenkin, koska olen niin ujo. En uskalla puhua tuntemattomille ihmisille niin paljoa, tai ainakaan lähestyä heitä. Sen lisäksi vaikka oliskin tota uskallusta niin en yhtään tiedä, mitä tuntemattomille ihmisille sanoisin ja jotenkin ei tule mitään sanottavaa mieleen, kun tuttujen ihmisten kanssa samassa tilanteessa tulis mieleen vaikka mitä sanottavaa. Oon siis surkea tutustumaan muihin ihmisiin ja siksi mulla ei ole koulukavereita. Onneksi sentään tapaan mun yläastekavereita vielä, mutta se on hankalaa, kun toinen niistä on lukiossa ja toisella muuten vaan paljon menoja. D:

Mutta hassua kyllä, nyt kun mietin niin en siltikään tunne oloani ulkopuoliseksi mun luokassa. Vaikka mulle ei niin paljoa puhutakkaan, tai huomioida niin silti en koe samallaista ulkopuolisuuden tunnetta, kuin yläasteella ja etenkin ala-asteella vaikka siellä mulla olikin kavereita. Ehkä se johtuu siitä, kun täällä kuitenkin kaikki on semmosia perusmukavia, eikä kukaan syrji tai kiusaa. Lisäksi myös asennoiduin kolmen vuoden kaverittomuuteeni ja hyväksyin sen, kun tajusin keväällä, että en kuitenkaan saa kavereita.

 

[Mandalay]

Ekassa amkissa en saanut frendejä yli puoleen vuoteen, mutta sitten kun sain niin olivat tosi hyviä ja tärkeitä frendejä. Tokassa taas ei mennyt päivääkään yksin ja no, viihdyn täällä ihan loistavasti

 

[ted]

En oo maailman sosiaalisin ihminen, mutta amk:ssa oli aika helppo tutustua luokkalaisiin, kun suurin osa ei tuntenut toisiaan ennestään. Tutustuin ekana päivänä muutamaan ihmiseen ja olin yhessä porukassa, mutta jäin siitä ulkopuolelle aika pian. Olin ehkä liian erilainen kun ne muut. Mutta heti seuraavana päivänä tutustuin toisiin ihmisiin, joiden kanssa olin pidempään. Sitäkään porukkaa ei enää oo, mutta juttelen niiden ihmisten kanssa välillä. Sitten juttelin kans yhden luokkalaisen kanssa tosi paljon, mutta lopulta se vaan lopetti eikä oikein näytä viihtyvän mun seurassa enää, vaikka ollaan ihan ok väleissä (en tietääkseni tehny mitään tyhmää)

Luulen että tähän vaikutti se, että oon luokan nuorin. Olin 18 kun aloitin, ja mun lisäksi luokalla on vaan muutama 01 syntynyt. Melkein kaikki mainitsemani ihmiset on yli 20-vuotiaita (tai ainakin mua vanhempia), et ehkä oon ollut liian kakara niiden mielestä? xD
Tällä hetkellä meil on tiivis 3 hengen kakaraporukka. Ollaan saman ikäisiä ja muutenkin tosi samanlaisia

 

[Poistettukäyttäjänimi502]

En oo maailman sosiaalisin ihminen, mutta amk:ssa oli aika helppo tutustua luokkalaisiin, kun suurin osa ei tuntenut toisiaan ennestään. Tutustuin ekana päivänä muutamaan ihmiseen ja olin yhessä porukassa, mutta jäin siitä ulkopuolelle aika pian. Olin ehkä liian erilainen kun ne muut. Mutta heti seuraavana päivänä tutustuin toisiin ihmisiin, joiden kanssa olin pidempään. Sitäkään porukkaa ei enää oo, mutta juttelen niiden ihmisten kanssa välillä. Sitten juttelin kans yhden luokkalaisen kanssa tosi paljon, mutta lopulta se vaan lopetti eikä oikein näytä viihtyvän mun seurassa enää, vaikka ollaan ihan ok väleissä (en tietääkseni tehny mitään tyhmää)

Luulen että tähän vaikutti se, että oon luokan nuorin. Olin 18 kun aloitin, ja mun lisäksi luokalla on vaan muutama 01 syntynyt. Melkein kaikki mainitsemani ihmiset on yli 20-vuotiaita (tai ainakin mua vanhempia), et ehkä oon ollut liian kakara niiden mielestä? xD
Tällä hetkellä meil on tiivis 3 hengen kakaraporukka. Ollaan saman ikäisiä ja muutenkin tosi samanlaisia

voi oikeasti olla et on johtunut ikäerosta. moni sanoo ettei se näy korkeakoulussa mitenkään, mut kyllä se tuntuu ja näkyy jos ootkin se vähän vanhempana aloittanut osapuoli. on tosi vaikea löytää mitään henkistä yhteyttä sellaisen kanssa, joka ei jaa mitään samoja mielenkiinnonkohteita, ei samaa elämäntilannetta opintojen ulkopuolella eikä ymmärrä asioita joita itse käy ja on käynyt läpi elämässä. paljon helpompi mun on keksiä puhuttavaa saman ikäisten kavereideni kanssa ja heiltä saa myös vertaistukea sekä myötätuntoa omiin ongelmiin aivan eri tavalla. tiedän myös sen ettei musta olis antamaan minkäänlaista vertaistukea vaikka just pois kotoa muuttaneelle koska mulla on itselläni siitä niin helvetin pitkä aika.

oon ihan hyvissä väleissä myös näiden suoraan lukiosta tulleiden kanssa mut se keskustelu on oikeesti tosi pinnallista eikä oo helppo olla oma itsensä.

 

[ted]

voi oikeasti olla et on johtunut ikäerosta. moni sanoo ettei se näy korkeakoulussa mitenkään, mut kyllä se tuntuu ja näkyy jos ootkin se vähän vanhempana aloittanut osapuoli. on tosi vaikea löytää mitään henkistä yhteyttä sellaisen kanssa, joka ei jaa mitään samoja mielenkiinnonkohteita, ei samaa elämäntilannetta opintojen ulkopuolella eikä ymmärrä asioita joita itse käy ja on käynyt läpi elämässä. paljon helpompi mun on keksiä puhuttavaa saman ikäisten kavereideni kanssa ja heiltä saa myös vertaistukea sekä myötätuntoa omiin ongelmiin aivan eri tavalla. tiedän myös sen ettei musta olis antamaan minkäänlaista vertaistukea vaikka just pois kotoa muuttaneelle koska mulla on itselläni siitä niin helvetin pitkä aika.

oon ihan hyvissä väleissä myös näiden suoraan lukiosta tulleiden kanssa mut se keskustelu on oikeesti tosi pinnallista eikä oo helppo olla oma itsensä.

Joo ihmettelen kans sitä et sanotaan ettei ikäero näy. Mun luokalla suurin osa aloitti 20-25-vuotiaana, joihin verrattuna me suoraan lukiosta/amiksesta tulleet ollaan lapsia ja ne yli 30-vuotiaat on jo liian vanhoja. Ne vanhemmat opiskelijat varsinkaan ei oo kans oikein päässyt porukkaan mukaan
Toi keskustelun pinnallisuus on kyl tuttua. Jos juttelen vanhempien luokkalaisteni kanssa (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta), se on tosi hankalaa kun on niin erilaiset elämäntilanteet, arvot jne. Oon myös huomannu sellasen et jotku mua vanhemmat opiskelijat ottaa sellasen äitiroolin jutellessaan mun tai muiden nuorempien kanssa xD

 

[almanakka]

Lukiossa meni aika kauan tutustua kokonaan uusiin ihmisiin. Siellä oli pari peruskoulusta tuttua kaveria, ja juttelinpa muutamat kerrat erään entisen eskarilaisen kanssa, joka sattui samaan roporyhmään :D

Ensimmäiseen uuteen kaveriin tutustuin vähän ennen ykkösvuoden joululomaa. Nuo peruskoulukaverit tunsivat hänet siis jo, ja siten hän hoksasi tulla juttelemaan. Nyt opiskellaan samalla paikkakunnilla eri oppilaitoksissa, vaikkei hänellä alunperin ollut aikomusta muuttaa tänne, mutta olihan se mukava yhteensattuma.

Yliopistossa pitäisi vielä päästä siihen pisteeseen, että näkisi ihmisiä muuallakin kuin tapahtumissa. Kurssiryhmiin ei hirveästi ole osunut samoja tyyppejä, joiden kanssa kuljettiin yhdessä porukassa orientaatioviikon aikana.

 

[qualitymonkey]

No lukiossa olin koko ensimmäisen vuoden käytännössä yksin, mitä nyt välillä juttelin jollekin mutta ei ollu oikein sellasta kaveriporukkaa... Oli kyl tosi tosi ulkopuolinen olo monesti. Mut sit tokana vuonna sain kavereita. Ja se kaveriporukka on edelleen, nooh, suurinpiirtein.