pyörin vaan varasijassa ja miulla on aika paha olla, joten vähän pelottaa miten pää tulee kestämään tiistaina olevaan psykologikäyntiin asti D:
oon tässä muutaman päivän, erityisesti eilisestä lähtien ollu hajalla. oikeestaan eilen basically karkasinki mun mummolasta, kun olin niin pettyny äitin ja mummon käytökseen.
lähin vaan vetämään sieltä ilman puhelinta tai mitään ja menin yhteen melko läheiseen mettään, jossa on sellanen kävelysilta.
lähin joskus 17:30 aikoihin ja tulin varmaan puolentoistatunnin päästä takas, jolloin mummo käveli mua vastaan ja äiti oli hätääntyneenä ettimässä mua autolla pitkin kyliä.
sit ku päästiin mummon kans siihen mummolan pihaan johon äiti kurvas just samaan aikaan, ni äiti oli ihan itku kurkussa ja sano etten enää ikinä saa tehä mitään tommosta ym.
toisaalta joo en ehkä oo ylpee siitä mitä tein, mutta mulla oli niin loukattu ja muutenkin vaikee olo, että en nähny mitään muuta vaihtoehtoa. vasta tuon karkaamisen jälkeen hän sano ymmärtävänsä mua ja kerto ettei tajunnu sillon aiemmin, et miulla on oikeesti noin paha olo.
huoh, voin sanoa että toivo oman voinnin kohenemisesta on koetuksella D: eilen tuli vaan niin vahvasti sellanen tunne, että kukaan ei välitä.
tää meni jo aiheen ohi ja muutenki tuli tämmönen hirvee romaani, mutta oli pakko kertoo D: