Suhteet Ahdistaa (liittyy ystävyyssuhteeseen)

suklaahippu

Harjoittelija
Liittynyt
10.2.2021
Viestejä
3
Reaktioarvo
5
Mulla on siis ystävä, jolla on epävakaa persoonallisuushäiriö. Tää tyyppi on mukava, mutta välillä se saattaa suuttua jostain pienestä asiasta ja saattaa samalla loukata mua pahasti. Nää tilanteet aiheuttaa mussa tosi suurta ahistusta enkä oikeen tiiä mitä niissä tilanteissa voisin tehdä. Tätä tapahtuu viikoittain ja mun omakaa mielenterveys ei oo ihan kunnossa niin nää tilanteet masentaa vaan entisestään. Mutta meillä on paljon hyviä hetkiä enkä halua menettää mun ystävää. Nyt se on taas suuttunut mulle enkä tiiä haluaako se enää ees puhua mulle :( vaikkakin yleensä se on tullut taas jonkin ajan päästä juttelemaan. Onko täällä joku joku, jonka ystävällä on epävakaa persoonallisuushäiriö? Miten noissa tilanteissa vois toimia?
 

suklaahippu

Harjoittelija
Liittynyt
10.2.2021
Viestejä
3
Reaktioarvo
5
Mistä ystäväsi on suuttunut sulle?
En tarkemmin avaa kyseistä asiaa mutta näitä tulee aika usein. Esim. kerran olin hiljaa vähän aikaa, koska en keksinyt sillä hetkellä sanottavaa niin kaveri suuttui. Saatiin lopulta sovittua mutta ahistun näissä tilanteissa herkästi.
 

Maisie

:)
Liittynyt
6.2.2021
Viestejä
81
Reaktioarvo
80
Ehkä sun täytyy omiin ajatuksiin saada se että se on osa tota häiriöö, eikä se ihminen tavallaa niinku oikeesti ajattele susta pahaa tai halua olla vihanen. En tunne ketään kyseisestä kärsivää mut voimii sulle :)
 

suklaahippu

Harjoittelija
Liittynyt
10.2.2021
Viestejä
3
Reaktioarvo
5
Ehkä sun täytyy omiin ajatuksiin saada se että se on osa tota häiriöö, eikä se ihminen tavallaa niinku oikeesti ajattele susta pahaa tai halua olla vihanen. En tunne ketään kyseisestä kärsivää mut voimii sulle :)
Kiitos! :)
 
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
176
Reaktioarvo
181
kannattaa sanoo ihan suoraan aina siinä tilanteessa että toi tuntu pahalta. hän sitte ehkä toivon mukaan tajuaa pyytää anteeksi ja sunkin ahdistus voi helpottua. tsemppiä!
 

titi-uuh

"jee"
Liittynyt
4.2.2021
Viestejä
237
Reaktioarvo
401
Epävakaan persoonan maailma on yleensä tosi vahvasti traumojen värittämä. Sitä näkee uhkia siellä missä niitä ei tosiasiassa ole ja reagoi niihin tavoilla, jotka tuntuu muista osapuolista helposti tosi övereiltä. Harmillisen usein ihmissuhteet epävakaiden kanssa ovat kovin epävakaita, mikä vaatii ystävältä tosi paljon myötätuntoa sekä itseä että toista kohtaan. Aina se ei ole helppoa. Aina se ei edes kannata.

Lähipiirissäni on yksi epävakaa persoonallisuus, jonka haluan pitää elämässäni. Omalla kohallani on auttanut, että oon opetellut ymmärtämään hänen maailmansa logiikkaa. Mikä tuntuu hänestä hylkäämiseltä, miksi se sattuu häntä niin kovin, mikä hänessä aktivoituu hylkäämistä muistuttavassa tilanteessa. Se on auttanut mua olemaan armollisempi sekä häntä että itseäni kohtaan. Samalla oon oppinut vetämään rajojani; kertomaan, mikä ei oo mulle ok. Yritän kommunikaatiossani ottaa huomioon sen, että hänen mielensä etsii helposti todisteita siitä, etten välitä hänestä. Se on toisinaan raskasta, mutta oon päättänyt kantaa tämän taakan, koska kyseessä on rakas perheenjäsen.

Kaikkea ei tartte jaksaa. Muiden epävakaiden ihmissuhteiden osalta homma on ollut selvä. Ei toistuvaa epäkunnioittavaa käytöstä mun elämään kiitos. Etenkin, jos toinen osapuoli ei ole valmis tarkastelemaan omaa toimintaansa ja kasvamaan ihmisenä. Joten hei hei. Vaikka päätös oiskin vaikea. Mun mielenterveys on tärkeämpi kuin ystävyys, joka satuttaa.

Jos ystävyys on pelkkää munankuorilla tanssimista ja toisen suututtamisen välttelemistä, niin onko se oikeasti sen arvoista? Ystävyyteen kuuluu toki toisen tukeminen vaikeinakin aikoina, mutta kyllä sen isommassa kuvassa kuuluisi antaa enemmän kuin ottaa.

Pyytääkö sun ystävä koskaan anteeksi kuohahtamisiaan?

Oot arvokas. Kellään ei oo oikeutta käyttää sua vaikeitten tunteittensa likakaivona pyytämättä anteeksi.
 

aarre

Uusi
Liittynyt
7.2.2021
Viestejä
63
Reaktioarvo
48
mulla on epävakaa. en pysty säätelemään tunteitani joten jos et kestä tuollaista ihmissuhdetta niin paras katkaista välit. pitkäaikainen sairaus traumoineen kyseessä, mulla ei ole auttanut edes terapia.

jos taas oikeasti kestät ja haluat yrittää ystävyyttä jatkaa niin mun vinkit: anna toisen rauhoittua. mä tajuan yleensä itse ylireagoineeni, kun saan olla tunteja/muutaman päivän rauhassa. tuo että teilläkin tilanne normalisoituu viittaa mun mielestä juuri tuohon että hän jälkikäteen tajuaa ettei ehkä ollutkaan aihetta suuttua. aseta rajat sille mitä siedät ja mitä et, ja sano että haluat ystävä olla, kunhan myös sua kunnioitetaan. käytöksen siis voi päättää mutta tunteitaan ei. mikään tunne tai sairaus ei ole tekosyy esim. haukkumiselle tai väkivallalle. mun on pakko pitää se oma ajatteluhetkeni tai suutun vain entisestään. yleensä sen suuttumuksen taustalta löytyykin sitten suru siitä ettei toinen tunnu välittävän tai mua ei ymmärretä.

voin yrittää vähän paremminkin auttaa jos osaat esittää spesifempejä kysymyksiä. :-D
 
Ylös Pohja