Hämmentää sukupuoli vaa
Onkohan paljonkin enää ihmisiä jotka ajattelee oman sukupuolensa puhtaasti fyysisen kautta?
En pysty edes ajatella sitä muulla tavalla, meen muuten sekasin tai jotain.
Silleen jos mä oisin intersukupuolinen. Tai jos mulla jotenkin ei olis fyysisesti selvä se sukupuoli et ois jotain mitä voisin ite nähdä tai tietäisin olevani intersukupuolinen tai jotakin sellasta, silleen ettei se olis ihan selvä, jos mun keho olis selvästi joku välimuoto tai sellainen. Niin sit mä ihan varmasti olisinki sillee mä oon intersukupuolinen. Koska jotenkin ajattelen sen sen fyysisen kautta. Mut nyt kun mun keho on ihan selvästi naisen keho eikä siin oo mitään piirteitä mistään välimuotoisuudesta, niin mun on helppo identifioitua naiseks. Jos mul ois miehen keho identifioituisin mieheks. Must tuntuu etten enää ees ajattele mitään muuta. Jotenkin vaan päätän aina et katon sen siit kehosta vaa et mikä mun sukupuoli on :D jotenkin sukupuoli merkkaa mulle fyysistä asiaa pelkästään. Silleen jos kuvittelen et toi yks tunkee käden mun housuihin ja näin (no älä hemmetissä kuvittele sellasta) ja se mikä siel on on vaan niin tosiasia et se helpottaa mua suhtautumaan elämään silleen yksinkertaisemmin jotenkin. Sillee että tiedän ainakin mitkä on tosiasiat. Tietty mua tavallaan surettaa se vielki mut ei auta. Se on tosiasia ja mä elän tosiasioiden mukaan. Vaa siks et se on mulle hyvä tapa. Hahmottaa. En kyl tiedä miks se surettaa.
Oon kateellinen vieläkin miehille mut en tiedä ajattelenko että ne on mun mielestä parempia. Vai johtuukse jotenkin siitä että esim eunkwang on mies. Tunnenks mä itteni jotenkin sitä huonommaks siks ku oon ite obsessed siihen tai jotain? En todellakaan tiedä voiko se johtuu siitä. En tykkää olla se nainen. Jos mä fantasioin parisuhteesta sen kaa. En tykkää olla se nainen ja tuun surulliseks siitä kun ajattelen sen ajattelevan mua huonompana, tai siis sitä pelkäisin ja siltä musta tuntuu näissä kuvitelmissa esimerkiks. Olisin mieluummin mies niinku seki (mut ei se sillon varmaan rakastuis muhun ainakaan xD). En vaan haluis olla se nainen. Olisin mieluummin mies. Mut en oo saanu valita sitä. Ja mä henkilökohtaisesti, siis vain mä henkilökohtaisesti, kieltäydyn siitä ajattelutavasta että sukupuolen voi itse valita ja sen voi muuttaa myöhemmin. Mulle se ei toimi. Enkä mä muutenkaan tykkää jossitella yhtään tolla asialla. En halua edes alkaa ajatella sellasta että "jos saisin valita oisin syntyny mieheks" ei. Kun sellasta ei ole, niin ei ole. Mä en tykkää edes ajatella sitä. Tosiasiat on tosiasioita eikä niitä muuteta mitenkään. Oon vaan surullinen mutta onneksi vaan joskus ja joskus en. Sitä paitsi tuntuu tosi typerältä että oisin sillee ehh oon nyt mies, niiku kaikki tää kärsimys mun sukupuolen takia ei yhtäkkiä merkkaa mitään. Mulla se vaan just vahvistaa sitä identiteettiä, se kärsimys ja paha olo. Koska se vaikuttaa mun elämään aik paljon niin se vaan tekee sitä todellisemmaks ja todellisemmaks mulle. En oikein osaa selittää mutta must tuntuu et joku toinen sano sen paremmin, jos vaan löytäisin sen nyt tässä yhtäkkiä..
Okei en löydä. Hitto. Mut kuitenkin se sano sen jotenkin hyvin. Se oli joku kuva, pinterestis tai jossain.