qualitymonkey
Official pappojen kuolaaja
- Liittynyt
- 2.2.2021
- Viestejä
- 56,373
- Reaktioarvo
- 2,947
- AP AP
- #49,381
Siis se on oikeasti niin kummallista.
Vähintään lokakuusta 2024 asti aivan helvetillisessä tilanteessa about koko ajan. Koko ajan haavat auki eikä niihin tuu mitään helpotusta.
Mut se just on kaikista kummallisinta ettei edes mikään mitä oon itse tehnyt ole auttanut. Siis ettei näin pitkässä ajassa oo tapahtunut mitään mikä olisi tuonut mitään helpotusta. Tässä on kuitenkin sinänsä tapahtunut aika paljon. Mutta mikään ei poista jatkuvasti mieleen tulevia hirveitä, helvetillisen pahoja ajatuksia. Siis ne ajatukset ja se tunne on kuin jostain saatanasta tulevaa, jos sellaiseen haluu uskoa. En tarvitse kuin yhden sanan pelkän AJATTELUN siihen ja olen jo ihan siinä pisteessä että sekoon kokonaan. Ei tarvitse kuin tulla mieleen joku sana vaikka synnytys niin mä haluun jo juosta hyppäämään sillalta. Kukaan ei koskaan tule auttamaan mua. Ja mikään mitä mä itse teen ei auta. Siitä kirjoittaminen ei auta. Sen ajattelu ei auta. Ajattelematta jättäminen ei auta (sen verran kun pystyy, joskus pystyy mutta yleensä ei). Butterfly tapping ei auta. Musiikki ei auta. Ulkoilu ei auta. Sosiaalisuus ei auta. Youtuben katselu ei auta. Telkkarin katselu ei auta. Lunixen ei auta. Antistress tabletti ei auta. 4 kk terapia ei auta. Propral ei auta. Kivoissa paikoissa käyminen ei auta. Eläinten kanssa oleilu ei auta. Tää on käsittämättömän naurettava tilanne. Sillonki kun en ollu täällä varasijassa määkimässä asiasta jatkuvasti niin ei ollu olo sen parempi sillonkaan. Kirjaimellisesti mä en enää tiedä miten voi olla näin ettei noin pitkässä ajassa tule mitään helpotusta. Jumalauta. Tän rinnalla jopa se aika kun ajattelin ja pelkäsin kuolemaa koko ajan alkaa näyttää paratiisilta suorastaan. Olihan se hullua sekin mutta en usko että edes se aika oli näin epäinhimillisen sietämätöntä. Joten: olisipa tyyliin huhtikuu 2022. Tätä aikaa mä en enää kestä. Tää on vieny multa kaiken, koko elämän. Kaiken sen mitä ennen oli, tää on vieny multa.
Vähintään lokakuusta 2024 asti aivan helvetillisessä tilanteessa about koko ajan. Koko ajan haavat auki eikä niihin tuu mitään helpotusta.
Mut se just on kaikista kummallisinta ettei edes mikään mitä oon itse tehnyt ole auttanut. Siis ettei näin pitkässä ajassa oo tapahtunut mitään mikä olisi tuonut mitään helpotusta. Tässä on kuitenkin sinänsä tapahtunut aika paljon. Mutta mikään ei poista jatkuvasti mieleen tulevia hirveitä, helvetillisen pahoja ajatuksia. Siis ne ajatukset ja se tunne on kuin jostain saatanasta tulevaa, jos sellaiseen haluu uskoa. En tarvitse kuin yhden sanan pelkän AJATTELUN siihen ja olen jo ihan siinä pisteessä että sekoon kokonaan. Ei tarvitse kuin tulla mieleen joku sana vaikka synnytys niin mä haluun jo juosta hyppäämään sillalta. Kukaan ei koskaan tule auttamaan mua. Ja mikään mitä mä itse teen ei auta. Siitä kirjoittaminen ei auta. Sen ajattelu ei auta. Ajattelematta jättäminen ei auta (sen verran kun pystyy, joskus pystyy mutta yleensä ei). Butterfly tapping ei auta. Musiikki ei auta. Ulkoilu ei auta. Sosiaalisuus ei auta. Youtuben katselu ei auta. Telkkarin katselu ei auta. Lunixen ei auta. Antistress tabletti ei auta. 4 kk terapia ei auta. Propral ei auta. Kivoissa paikoissa käyminen ei auta. Eläinten kanssa oleilu ei auta. Tää on käsittämättömän naurettava tilanne. Sillonki kun en ollu täällä varasijassa määkimässä asiasta jatkuvasti niin ei ollu olo sen parempi sillonkaan. Kirjaimellisesti mä en enää tiedä miten voi olla näin ettei noin pitkässä ajassa tule mitään helpotusta. Jumalauta. Tän rinnalla jopa se aika kun ajattelin ja pelkäsin kuolemaa koko ajan alkaa näyttää paratiisilta suorastaan. Olihan se hullua sekin mutta en usko että edes se aika oli näin epäinhimillisen sietämätöntä. Joten: olisipa tyyliin huhtikuu 2022. Tätä aikaa mä en enää kestä. Tää on vieny multa kaiken, koko elämän. Kaiken sen mitä ennen oli, tää on vieny multa.
