Miten vitussa mä saan ittestäni kauniin? Mutta kun mä tiedän ettei mulle riittäis mikään. Mä oon peruuttamattomasti ruma. Oon ollu ruma aina ja musta ei SAA kaunista laihduttamalla, meikkaamalla, pukeutumalla, laittamalla hiuksia tai edes kauneusleikkauksilla. Oon ruma, aina. Ja joka kohdasta. En tykkää edes silmistäni, nekin on super rumat. Joskus oon kirjottanu että tykkään silmistäni mutta sekin on valhe. Eikä sillä ole väliä vaikka tykkäisinkin niistä, koska se on vain itsensä huijaamista. Uskottelee itselleen olevansa kaunis mutta totuus on että on susiruma. Yrittää vain saada itselleen paremman olon valheilla. Sillee mitä vittuu sä oikee itestäs kuvittelet. Vitun ruma muija joka kuvittelee olevansa Ees vähän kaunis. Voi vittu :D oon maailman oksettavimpia ihmisiä kyllä. Siis kaikki mussa oksettaa.
Esim vaikka karvotus. Mut vaikka sheivaisin kaikki poies. Nii mitä se auttais koska kattoisin silti inhoten aiempia kuvia jossa oon ollu karvanen. Tai jos laihtuisin hoikaks. Nii must on paljon kuvia jossa oon läskimpi. Kattoisin niitä sit inhoten edelleen. Nii mitä sen asian muuttaminen auttaa koska oon ällöttävä kun oon edes koskaan ollu vaikka karvane nii eihän se siitä muutu vaikka vetäisin kaikki pois ällö oisin edelleen.
Alan itkeä oikeesti en jaksa enää tätä. Miksei se riitä miltä näytän nyt? En edes halua tehdä mitään muutoksia. Mut en tuu kuitenkaan koskaan olee kaunis. En koskaan. Mä en ole kaunis. Enkä mä pysty ajatella niin. En pysty. Toivon et jonain päivänä ajattelen että oon kaunis mutta nytten tuntuu et tää jatkuu miljoona vuotta.
Ihan ensimmäiseksi mun pitäs lopettaa muiden ihmisten mielipiteen miettiminen. Ja se tarkoittaa kaikkia, myös vaikka eunkwangia. En sais ajatella ketään sillä tavalla että sen mielipiteet osuu muhun. Kenenkään sanat ei sais osua muhun millään tavalla. Mä en edes HALUA kenenkään tykkäävän musta.
Vittu ihan sama.
En edes yritä.
Hyväksyn vain sen että mä näen itseni rumana, mitä siitä. Kyllähän se tuntuu hirveältä mutta ei voi mitään. Pitää jaksaa.
