Aluks oisin 100 % peloissaan pelkäisin et omg he wont like my boobs at all
Mut sit ajan myötä kun alkaisin uskoo et he genuinely likes me... Niin sit mun kompleksit varmaa menis pois koska oisin sillee jos joku noin ihana tykkää must nii ei mus sit voi olla mitään huonoo
U know
I just die here
HHHH IM FUCKING SAD OMGGGGGGGHHGFG
how sad can i be
Yes im sad about my boobs again, why?
But i swear to god that would most likely get better but.... ONLY WITH LOVE 😭 love is the only medicine 😩😩😩😩😩😩🥲
I cant accept myself before someone else accepts me
"Olen itsekin joskus ajatellut tuota ruumiinkuvahäiriötä ja mieheni on sitä mieltä, että kyse on siitä. Tieto helpotti valtavasti minua, ehkä en olekaan sellainen millaiseksi itseäni miellän ja näen. Edelleen olen helpottunut aina kun ajattelen, että kyse olisi siitä, mutta on päiviä kun vain koen, että kyse ei ole siitä, vaan olen kertakaikkiaan niin kovasti rumentunut, että koetan keksiä sille vain muita syitä."
"Miten se sulla oireilee? Olet tyytymätön ulkonäköösi? Älä huolestu. Varmaan puolet ihmisistä on." Ja ei helvetissäkään ole tällä tavalla, mieti päivät läpeensä että roikkuuko ne rinnat vai ei yms yms yms. Pakonomainen peilailu ei myöskään ole normaalia ja puolet ihmisistä ei todellakaan harrasta sellaista, siis pakonomaista, ahdistusta tuottavaa peilausta.
En tiedä kui mä tän jälkeen itkin niin pahasti: "Voi hyvät naiset! Itse isänä huvittaa moiset murheet. Riippuvat rinnat on itse asiassa paljon kiihottavammat, kuin ns. normitissit, joita näkeee joka puolella. Omalla vaimollani oli isot kiinteät bosat ennen lapsen syntymää, mutta imetyksen jälkeen pienenivät 3 kuppikokoa G:sta DD:hen ja omistajansa mielestä ovat "nahkapussit". Minä tykkään enemmän kuin ennen ja olen huvittuneena huomannut mm. kaupassa myös toisten miesten vilkuilevan vaimon rintoja varsinkin kesäaikaan. Antakaa rintojen roikkua ja nauttikaa elämästä. Tosimihet tykkää." Varmaa just siks ku aloin sit taas pakonomaisesti miettii miten mun rinnat on muuttunut ja sit en ees muista millaset ne on ollu ennen ja kuitenkin koen ettei ne oo kelvannu ennen eikä nyt, aina rumat, ja, niin.
Tajusin etten edes hamua sitä miesten ihailua. Luin suomi24 ja niitä kommentteja lukiessani tajusin ettei mulle ole väliä jos yksikään mies ei mun tissejäni ihaile :D esm tämä: "Kysymyshän tässä oli että tykkääkö mies riippareista?
Ei ihmeemmin säväytä riippuvat rinnat.
Pyöreät rinnat on HOT, isot ja pienet ,käy molemmat ! Semmosii katelee mielellään." Jotenkin tajusin tuossa että se on mulle niiiiiin vitun yks hailee. Mutta itseäni mä haluaisin miellyttää. En ketään toista. Se vain ei onnistu. Joten: olen helvetin surullinen.
Niin kuin miksi ihmeessä mua kiinnostaa katteleeko miehet mua ja mun tissejä? Ei todellakaan tarvitse katsoa. Katsotte tai ette, ei se liikuta mua. Mua itkettää se etten mä itse kestä itseäni ollenkaan.
Herranjumala, kaikkien miesten ei tarvitse tykätä mun tisseistä, YHDENKÄÄN miehen ei oikeastaan tarvitse pitää mun tisseistä. Se ei olekaan tässä se ongelma. MUN tarvitsee tykätä mun tisseistä. Vain mun. Ja mä en todellakaan tykkää. Enkä muustakaan myöskään.
kieltämättä ne genitaalinikin ovat rumat, niistä tosin saan vähemmän selvää koska karvat ovat aika paljonkin tiellä. Mutta kieltämättä tuntuu että häpyhuulet on aika all over the place :) definitely taitaa olla siis outie