Eikä mua kiinnosta paskaakaan muiden mielipiteet musta. Jos oon jonkun mielestä negatiivinen ja katkera yksilö niin siinähän olen. Ei mua liikuta. Nykyäänkin aina jos oon ulkona niin katon ihmisiä ja tunnen niinku ne kattois mua ehkä oudosti mut aina sen jälkeen sanon kuitenkin mielessäni et mua ei kiinnosta mitä ihmiset musta ajattelee. Ja se on totta. Jos joku kattoo mua oudosti mä meen aina siitä ns. Ohi eikä mua haittaa se. Vaikka joku kuulis mun puhuvan itsekseen (siis silleen enemmänkin kuiskaamalla, koska sitä harrastan, tai joskus ihan ääneenkin mut kuiteski) niin aina jos aattelen et kuulikohan toi, sanoinkohan jotain ääneen ja kuulikohan se, niin se menee melkein heti ohi, koska mua lakkaa kiinnostamasta vaan. Oon niin friikki et on turha edes lähteä yrittämään "joukkoon sopimista". En edes esitä tavallista ihmistä kun kävelen tuolla ulkona. Ei kiinnosta vaikka olis ulkonäkökin kuinka epäsiistin näköinen vaan. Tai juuri tuo itsekseen puhuminen. Tavallisen ihmisen performanssiin mä en ainakaan rupea, oon aivan suosiolla friikki.