Ei voi mitään se on vaan hyväksyttävä. Mun keho on tehny sen minkä se on tehny. Jos se ei pysty pitää mun tissejä tämän kauniimpina, niin sitten se ei pysty. Kertakaikkiaan muuta ei voi asialle tehdä. Mihinkään leikkaukseen en lähde vaikka mulle suorastaan maksettaisiin siitä.
Haluan vain olla rauhassa kasa ihraa ja tissejä, jotka eivät ole ryhdikkäät vaan makaa siin mun mahan päällä. Miksi en saa olla rauhassa kasa? Koska se on hyvä sana kuvaamaan mun kehon muotoa. Kasa. Siis se on kasa. Kasa läskiä ja tissejä ja sitten ne tissit on siinä vaan aivan miten sattuu, ryhdittömänä kuin läpyskät. Ja sellainen helvetin kasa haluan ollakin. Antakaa mun vanheta rauhassa :D en ole mikään nuori enää 💀👵🏻
Varsinkin, VARSINKIN, jos kumarrun eteenpäin niin tissit roikkuu kuin mitkäkin pitkulaiset läpyskät. Pyöreyttä tuskin missään! Kertakaikkiaan! Sellainen haluan ollakin! Antakaa minun rapistua. 💀 ruumiini rapistuu silmissä, kuin valonnopeudella.
Tosiaan katsoin ihan omilla silmilläni niin roikkuvatpa tosiaan matalalla. Ihan niinku todella roikkuvat. Ja siihen sanon: mahtavaa. Että jos maailmassa tosiaan on niitä roikkorinnoista tykkääviä miehiä niin tänne saa tulla ihan vapaasti (läppä siis). Ainakin minun mielestäni niiden muotoa kuvaa oikein hyvin sana roikkuva. ihan rehellisesti roikkuva. Ja se käy minulle. Jos joku yrittää sanoa että ei oo roikkuva rinta tuo niin otan sen oikeastaan loukkauksena, se sekottaisi mun päätä vain enemmän. Niin kuin jos joku yrittäisi sanoa mua hoikaksi. "Sähän oot hoikka ja kaunis nainen!" Anteeksi mitä? Minä en todellakaan ole hoikka ja tuo on jo loukkaavaa :D kun viimein alkaa olla ylpeästi sitä mitä on ja sitten joku tulee selittämään jotain valheellista. Niin kun jos postaisin kuvan rinnoistani jonnekin (en tietty sitä aatellu tehä kuitenkaa :D) mä niin tiedän et siel ois vähintään joku yks mies sillee "eihä nuo ole edes roikkuvat!!" Niin siinä vaiheessa sanoisin että painu sinä nyt jo suolle siitä. Niinku herranjestas. Tunnenhan minä itse omat rintani parhaiten. Ja se miten mä kuvailisin niiden muotoa jollain sanalla, on ehdottomasti: ROIKKUVAT RINNAT. mitään höpö höpö juttuja ei tarvi alkaa mulle lässyttämään siitä kuinka eihän nuo edes roiku. Kyllä roikkuvat. Eihän ne nyt normaaliltakaan näytä. Kyllä ne roikkuvat ja ovat roikkuneet vähintäänkin jo jonkin aikaa! :D keissi käsitelty! :D se että onko siinä sitten jotain vikaa on jo toinen asia kokonaan ja siihen vastaus tietenkin on: ei ole mitään vikaa. Ja ennen kaikkea ne on mun rinnat. Jos mun rinnat on roikkuvat niin silloin ne on ja ne on MUN. Ei kai mikään muu ole tärkeää kuin se että ne on mun. Sillä ei ole väliä miltä ne näyttää, vain ja ainoastaan sillä että ne on mun omat. Ja mä oon ylpeä jokaisesta elämäni vaiheesta. Jokaisesta rintojeni vaiheesta. Ne on MUN. ei mua kiinnosta mikään muu. Olkoon mun keho sit joskus vaikka kasikymppisen. Se on silti edelleen mun. silloinkin. Ja mun rinnat on silloinkin mun. Mun keho on jokaisessa tilanteessa ja jokaisessa hetkessä mun, joka ikisenä sekuntina. Kukaan ei voi horjuttaa sitä totuutta. Eikä mun tarvitse enää tässä vaiheessa olla mikään 13-vuotias, rintojen suhteen. En oo enää 13. Oon 25 ja mun rinnat ei jaksa enää pysyä ryhdissä. Ei tarvitsekaan. Ne on kauniit koska ne on osa mun kroppaa.
Tai oikeastaan aivan vitun sama.
Unohda koko juttu. Vihastuin yhtäkkiä niille joten taas ollaan alkupistees.