Huoh epätoivoisia yrityksiä koko ajan, yritin jopa muistella kauan sitten tapahtuneita asioita kuten random lesboilua (ei oikeasti, kirjoitin sen vain noin hauskasti mutta kun ei jaksa kirjottaa mikä se keissi oikeasti oli, mutta kuitenkin olin silloin kauan kauan kauan kauan kauan sitten ihastunut siihen tyttöön) ja yritin saada siitä jotain helvetin tarttumapintaa että saisin lopetettua tän tuskan ja palaisin järkiini niin kuin normaalit ihmiset on. Rupesin esim miettimään kaikkia lesboja joita tiedän ja ne näyttää elävän niin paljon onnellisempaa elämää kuin minä, monillakaan ei ole tätä mun ongelmaa, huoh yritän vain miettiä niinkun kaikkea että saisin jotenkin vain lopetettua tämän paskan ⚰️ <---- koska fiilis on toi
Niin saispa sen vaan lopetettuA että tulis järkiinsä niin kuin muut tiedäthän niin se ois hyvä kun se toimis
Et vihdoin lakkaisin olemasta vitun imbesilli
Right?
Myönnän että tuntui epätodelliselta muistella sitä tyyppiä
Kuinka paljon antaisinkaan jos voisin vaan olla normaali average lesbo josta ei tunnu tältä
Pelkään kuollakseni jokaista päivää, pelkään vain sen takia että oon niin vitun IMBESILLI etten osaa olla normaali
Tai siis joo, lesbo tai hetero, kunhan ei tunnu tältä. Vetäsin ton jutun vaan siit kun muistelin sitä juttua, kun ajattelin jotain että mitä jos mä esim seurustelisin sen tyypin kaa nyt, niin parantaisko se mun oloo. Veiskö se tän ongelman pois. Ku yritän kaikkea epätoivoisesti miettiä mikä veis tän ongelman pois :D mut jokainen polku mitä koitan on täys umpikuja. MYÖS BRINTELLIX. ja se jotenkin musers mut kun huomasin ettei tästä ollutkaan apua. Ettei brintellix tehnytkään mua onnelliseks.