Hah kävin suihkussa ja oli kauhee kakofonia päässä ku soi seittemän eri biisiä vuorotellen: last love song, i won't say i'm in love, paper rings, gold rush, happiness, illicit affairs ja mine :D en tiä kertooko se jotain et viis noista on taylorii. Queen af.
Naurattaa että varasija on mun päiväkirja mutta ei se mitään. Kävin kävelyl ja en tajuu miks olin yhtäkkii siel sillee wtf en oo ees bi :D mä kirjaimellisesti oon bi ja tiedän sen mut nyt kun en ajattele taas ketään naispuolista ni olin yhtäkkiä sillee WAIT am i even bi. Se vaan tuntuu niin hassulta kun vittu tietää että on bi mutta sit ehkä jos se preferenssi on miehet niin se tuntuu oudolta??????? Öäh. Mutta. Tai emmä ees tiiä onkse preferenssi ku idc mut? Ehkä se on. Ku nytki pelkkiä miehiä seikkailee ajatuksissani. Mutta sentään se ei saa mua tuntee itteeni naurettavaks mutta mun oma sukupuoli-identiteettini taas saa mut tuntee itteni iha vitu naurettavaks. En tajuu miksen voi olla joko tai. Joko cis tai trans iha mitä vaa kuha se olis selkeetä. MUT EI. ei se selkeetä voi olla :D ei tietenkään. Totta kai mun pitää tuntea connectionia sekä naiseuteen että johonkin niin sanottuun vitun epämääräiseen sukupuolettomuuteen. Vittu mitä paskaa. Onneks en tunne dysforiaa tällä hetkellä. Tai itse asiassa, en osaa ees sanoo mikä on dysforiaa ja mikä ei, joten ihan vitun sama. Mutta haluisin olla nainen tai ei mut miks mun pitää tuntee connectionia molempiin. Itse asiassa olisin mieluummin jopa bigender silleen että oon sekä nainen että mies, mutta en haluu olla nainen + neutrois (sanon neutrois siks että haluun käyttää sitä sanaa vaikka sen tilalla vois olla lukuisia muitakin esim agender tai enby). En tykkää siitä että heilun jossain siinä välissä enkä osaa vittu päättää kumpi oon. Voi jumalauta. Vähän niinkuin biseksuaalisuuskin :D en tosiaan osaa päättää yhtään mitään elämässäni. Vaikka eihä se kyllä päätös olekaan. Ärsyttävää vielä sekin että bigendereitä on niin vähän. Varsinkin niin että on nainen/enby tai mies/enby. Mul on fiilis et mies/nainen bigendereit on ehk enemmän? Osa tietysti käyttää myös genderfluid-sanaa. Ja osa varmaan demigirl ja demiboy. En ite vaan tykkää noista ja bigender sopii mulle paremmin i think. Tunnen vaa itteni nii vitu naurettavaks sen takia etten oo ees "täysin mitään". Vaan oon vähän sitä ja tätä ja tota. En oo mies, enkä "täysin" nainen enkä neutroiskaan. Vaan oon sekä nainen että neutrois. Mutta tunnen itteni paskaks molempien sukupuolien suhteen niin kuin en ois kunnolla mitään. Oon vaa joku epämääränen möykky joka ei osaa päättää eikä tiedä muutenkaan kuka on. Yrittää vaan epätoivoisesti haalia termejä jotta pystyis hyväksyy ittensä. Mutta tavallaan se termien löytäminen auttaa. Ainaki mesofilia on sellanen mikä sinänsä auttaa mua, koska nyt mulla on nimi sille ja tiedän sen olevan normaalia enkä oo ainut. Eihän sille varsinaisesti muuten mitään sanaa tarvikaan mutta mua se ehkä jollain tapaa auttaa itteni hyväksymises.
Mutta joo vituttaa. No nyt ainakin huomaa että miks mä jo vuosia sitten mietin sitä että olenkohan sittenkään cis. Enpä taida olla. Mutta enpä ole vittu kunnolla mitään. Mulla on näköjään ongelma että pitäs olla täysin jotain yhtä sukupuolta ja sillä selvä. Mutta jos on bigender ni sehä on maailman kamalin asia taas. Asiaa ei ainakaan auta se että pällit on sillee "ei voi olla muuta ku mies tai nainen" XD huoh, sattuu. Ärsyttävää oikeasti tajuta itsestään ettei olekaan cis. Tai tavallaanhan mä sen arvasin jo viimeistään vuonna 2015, mutta se oli sellane ohimenevä ajatus silloinkin. Mutta kai must tuntu jo sitäkin ennen vähän siltä et täs on ny jotain häikkää. Huoh vittu. Tiedän että ei oo mitään pahaa olla trans (käytän sitä sateenvarjoterminä tässä, eli trans siis tarkoittaen kaikkia muita kuin cis-ihmisiä, sillä enhän mä mikään ftm transsukupuolinen ole mutta siinä mielessä trans että bigender menee muunsukupuolisuuden alle ja muunsukupuolisuus taas menee trans termin alle), mutta silti must tuntuu että oon jotenkin ns. "Sairas". Tuntuu silt et cis-ihmiset on terveitä ja me sukupuolivammaiset ollaan jotenkin sairaita. Ja tuntuu myös pahalta edes lukea itsensä mukaan transihmisiin ku en edes ole "tarpeeksi trans". Jos olisin vaikka ihan vaan pelkästään neutrois niin oisin varmaan silloin tarpeeksi trans mutta nyt kun oon Basically molempia niin tuntuu että en oo kumpaakaan kunnolla en trans enkä cis. Oon huono cis-ihminen koska koen olevani osin neutrois ja oon huono transihminen koska koen olevani osin nainen. En kyllä toisaalta tiedä miks mun pitäs olla mitään "hyvin". Miks en muka oo tarpeeks omana itsenäni. Lmao.
Juuh pelkkää shittii siis. Tuntuu vaan että i'm faking all of this. En tiiä saatana. Kaikki vituttaa niin helvetisti. Ja ihmiset ei varmasti tajuu jos yrittää selittää että miten ite kokee sukupuolensa ku se on nii vitu monimutkasta ja ihmiset ajattelee vaan että on nainen ja mies ja muunsukupuolinen (siis ne jotka edes uskoo muunsukupuolisuuteenkaan). Mun vanhemmat ei taida uskoa edes muunsukupuolisuuteen, ne ei ainakaan ymmärtäis jos yrittäisin puhua niille tästä. Ne ei vissiin jotenki ymmärrä että sukupuoli-identiteetti on erillinen anatomiasta. Aaaa kukaa ei ymmärrä koskaan mua, ei missään asiassa. Kukaan ei ymmärrä biseksuaalisuutta, kukaan ei ymmärrä bigenderiyttä, kukaan ei ymmärrä mesofiliaa. Tai no ei ny voi sanoo ettei kukaan ymmärtäis mutta varmasti hyvin monelle noi asiat on sellasia ettei niitä edes tiedosteta että näinkin voi olla. Eipä ihme että tunnen oloni ihan täysin ulkopuoliseks monesti ihmisten seurassa. Niinku oisin täysin eri planeetalta. Tohon ku lisätään vielä se että rakastun julkkiksiin nii terrve. Ja pakko-oireet tietysti. Oon outo niin monessa asiassa että vaikee tuntee itteensä mitenkään hyväks ja normaaliks. Varmasti on vitun tyhmää velloa itseinhossaan mutta vaikea sitä on itteensä pakottaakaan tuntemaan ittensä normaaliksi. Rääh. Juukelis vitun puukelis. Oikeasti kadehdin cis-ihmisiä.
