Musiikki immortalemin musiikkikupla

immortalem

Antikristus
Ylläpidon jäsen
Liittynyt
25.3.2021
Viestejä
5,215
Reaktioarvo
5,491
Ostin muuten ne liput sinne Hellsinki Metal Festivaliinkin taas. On se Mayhem pakko nähdä edes kerran elämässä...
 

immortalem

Antikristus
Ylläpidon jäsen
Liittynyt
25.3.2021
Viestejä
5,215
Reaktioarvo
5,491

Mul on niin mieletön ikävä, en edes istua jaksa
Etkö sä nää et mul on niin mieletön ikävä, en edes nukkua jaksa
 

immortalem

Antikristus
Ylläpidon jäsen
Liittynyt
25.3.2021
Viestejä
5,215
Reaktioarvo
5,491
Kuinka viihdyttävää lukea tätä ketjua näin vuosien jälkeen! Osittain myös kummallista, koska en enää meinaa tunnistaa itseäni noista ketjun alussa olevista viesteistä. Olen toki muuttunut ihmisenä paljon kuluneiden vuosien aikana, onhan minusta kasvanut aikuinen. Tai ainakin aikuisempi...

Takaisin ketjun aiheeseen: kuluneet vuodet ovat myös muovanneet musiikkimakuani, suurimpana muutoksena ehkä arkisoittolistan aika dramaattinenkin keventyminen. Nautin edelleen extreme-metallista, mutta pääosin tulee kuunneltua kepoisempaa rockia ja poppia. Tietyllä tapaa voisin sanoa, että makuni on siis edelleen laajentunut - enhän minä poppia joskus aikoinaan suostunut vapaaehtoisesti edes kuuntelemaan...

Viime aikoina tullut luukutettua paljon Artemasia, josta paljastui isoimpien hittiensä takaa varsin kiehtovan sävyn omaava artisti.

 

immortalem

Antikristus
Ylläpidon jäsen
Liittynyt
25.3.2021
Viestejä
5,215
Reaktioarvo
5,491
Onpa muuten virkistävää ihan vaan kirjoittaa ajatuksiaan pitkästä aikaa! Olin jo unohtanut, miten mukavaa puuhaa tämä on. Viime aikoina tullut kirjoiteltua lähinnä vain töihin liittyviä dokumentteja ja sähköposteja, huoh.

Tietäisittepä vaan, millainen määrä elämäni käänteitä ja draamaa minulla on teille avattavaksi, jos siihen jaksan lähteä... Tämä ketju ammottaa tyhjyyttään sopivasti siltä ajalta, jolloin tuo kaikki paska lensi tuulettimeen - se nimittäin alkoi tuosta vuoden 2024 Tuskasta. Ja koko draaman kaarihan liittyy sopivasti nimenomaan keikkailuun.
 

immortalem

Antikristus
Ylläpidon jäsen
Liittynyt
25.3.2021
Viestejä
5,215
Reaktioarvo
5,491
No mähän olen lomalla, ulkona sataa ja tänään on lepopäivä treeneistäkin - mikäs sen parempaa tekemistä, kuin kirjoittaa kuluneen 1,5 vuoden käänteistä tänne! Tästä tulee pitkä juttu. Tai siis todennäköisesti MONTA pitkää juttua.

TUSKA 2024
Olin tosiaan ensimmäistä kertaa kehutuilla Tuska-festareilla kesällä 2024! Tuolta kesältä muistan, että kelit olivat festareiden aikaan ihan TODELLA lämpimät, lämpötilat huitelivat peräti 30-asteen paikkeilla koko sen kolme päivää. Tuolloin olin jo suhteellisen kokenut keikoilla kävijä, mutta festareita ei ollut takana kovin montaa, koska festarihumuun ei usein huvittanut jalkautua ilman kaveriporukkaa. Raskaammille festareille en ollut ennen tätä siis kavereitani mukaan saanut. Tuona kesänä asiaan tuli muutos, kun eräs ystäväksi ylentynyt työkaverini, kutsuttakoon häntä Eevaksi, oli myös kyseisille festareille tulossa. Pääsin siis hänen porukkaansa, matkassa oli mukana myös Eevan tytär Isla.

Ensimmäinen festaripäivä oli artistikattaukseltaan varsin heikko, päivän agenda oli pääasiassa festarialueen katsastaminen ja tuttavuuden hiominen Islaan (jota en siis tuntenut ennestään). Dimmu Borgirin pääsin näkemään vihdoinkin vuosien kuuntelun jälkeen. Suoraan sanottuna ei ollut kovin kummoinen livenä... Illan hämärtyessä istuimme porukalla sillä auringon kuumaksi lämmittämällä asfalttikentällä jutustelemassa ja hörppimässä ylihinnoiteltuja juomiamme, kun Ghøstkid soitti settinsä. Alkuun kuuntelin vain sivukorvalla, mutta kyllähän se lopulta kaiken huomioni vei. Pääsi soittolistalle, ja tämä biisi oli lopulta yksi vuoden 2024 kuunnelluimmista biiseistäni.

You dragged me down to your rabbit hole
Exposed a world through your looking-glass
Showed me things I've never seen before
I should've known that love never asked
You changed it all, hell's now upside down
Drained my colors 'til I'm monochrome
I'm an addict to your silver tongue, just feeling numb



Toisen päivän artistikattaus olikin sitten jo aivan liian hyvä, olin aivan tuskissani (kjeh) päivän aikatauluttamisen suhteen. Tänä päivänä seilailin festarialueella lähinnä yksinäni, koska Eeva ja Isla halusivat ihan eri bändien keikoille kuin minä. En katunut, telttalavalla soittanut HEALTH voitti omaperäisine tarttuvine industrial-koukkuineen ja kissankorvapantoineen sydämeni totaalisesti ja on viimeiset pari vuotta ollut Spotifyn soitetuin artistini.


Saman päivän pääesiintyjänä oli elämäni bändi Bring Me The Horizon. Innostuin kyseisellä keikalla moshpitistä ehkä vähän liikaakin, hukuin sinne nimittäin lähes koko keikan ajaksi. Muutaman biisin ajaksi maltoin pysähtyä katselemaan, kun nuo poikkeuksellisesti corpse painteihin sonnustautuneet miehet soittelivat silmieni edessä niitä säveliä, jotka ovat saaneet tämän reppanan kannustettua ylös vaikka minkälaisista henkisistä soista vuosien varrella. Saatoin pariin otteeseen itkutkin siinä tirauttaa. Soittivathan ne perkeleet kerrankin livenä yhden kaikkien aikojen suosikkibiiseistäni:

So leave a light on, I'm coming home
It's getting darker, but I'll carry on
The sun don't shine but it never did
And when it rains, it fuckin' pours, but I think I like it
And you know that I'm in love with the mess, I think I like it



Keikan päätyttyä raahauduin pölyisenä ja hikisenä, rikkinäisine sukkahousuineni ja laukkuineni takaisin porukkani tykö. Löysin Eevan ja Islan hengailemasta jonkun oman ikäiseni miehen kanssa. Taustatietona: Eeva on minua noin 25 vuotta vanhempi ja naimisissa, Isla oli näillä festareilla just ja just 18-vuotias. Hetken siinä kuuntelin, kun Eeva lirkutteli tuolle sällille ja pyysi häntä kanssaan "leikkimään" majapaikkaansa ja samaan aikaan koitti sivulauseissa myös naittaa häntä Islalle. En oikein tiennyt mitä ajatella siitä koko tilanteesta, kuittasin sen mielessäni jonain kummallisena vitsailuna ja lähdin omaan majapaikkaani koisimaan.

Kolmantena päivänä meno oli varsin railakas, mutta oli todella hauskaa. En tiedä johtuiko se omasta poikkeavaa sosiaalisuutta aiheuttavasta humalatilastani, vai siitä, että aloimme jo tuntemaan vähän paremmin, mutta aiempiin päiviin verrattuna tässä päivässä korostui Islan taipumus "joutua setämiesten jahtaamaksi" (myöhemmin paljastui, että hän siis itse iski niitä ja sitten uhriutui) ja Eevan taipumus olla vähän turhankin innoissaan asiasta. Päivän kohokohta oli Opeth, josta olen aiemminkin intoillut tässä ketjussa. Toimittivat livenä varsin tiukkaa settiä; harmillisen lyhyeksi se soitto tosin jäi, koska orkesterin kappaleet ovat sen verran pitkiä, että keikan aikana kerettiin soittamaan neljä (4) kappaletta.


Tiivistettynä tämä festarikokemus oli varsin 5/5: pääsin näkemään useampia vanhoja suosikkejani (joita kaikkia en tässä edes maininnut) ja löysin uusia artisteja aktiiviseen kuunteluun. Oli kivaa päästä festaritunnelmaan kerrankin kaveriporukalla - vaikka kyseisen porukan käytös toisinaan itseäni kummastuttikin... Sen kun olisin tiennyt, että tämä oli vasta alkua.
 

immortalem

Antikristus
Ylläpidon jäsen
Liittynyt
25.3.2021
Viestejä
5,215
Reaktioarvo
5,491
HELLSINKI METAL FESTIVAL 2024

Tänne ei olisi huvittanut edes lähteä, mutta lopulta oli yksi hauskimpia festarikokemuksiani koskaan. Tällä kertaa festariporukka oli hyvin keski-ikäinen: matkassa oli Eeva, hänen miehensä ja miehen muutama kaveri. Kutsutaan yhtä näistä kavereista Jussiksi, hänestä taustatietona se, että on tässä hetkessä naimisissa oleva nelikymppinen perheellinen mies ja Eevan miehen pitkäaikainen ystävä.

Ensimmäinen päivä tätä festaria ei ollut artistikattaukseltaan minua varten sitten ollenkaan, lähinnä seurailin muun porukan matkassa katselemassa, mikä heidän makuhermojaan hivelee. Jussin kanssa klikkasi todella hyvin, juttelimme muun muassa ihmiskunnan tuhosta ja siitä, miten tämä planeetta pitäisi jotenkin saada resetoitua täysin. Käytiin myös juoksemassa moshpitissä useammat kierrokset ja meinasin jopa kenkänikin menettää Deiciden tykitellessä taustalla... Loppujen lopuksi tämä päivä meni aivan täysin ryyppäämiseksi, kun nuo miesvahvistukset toivat tiskiin juomaa juoman perään ja minä en mataline toleransseineni pysynyt tahdissa mukana. Ainoa artisti, joka itseäni tältä päivältä olisi kiinnostanut, oli Swallow The Sun - ja kyllähän minä sinne keikalle asti selvisinkin, mutta sen verran promilleissa oltiin, että keskittyminen meni lähinnä Eevan ja Jussin kanssa perseilyyn. Harmi sinänsä, mutta erikoinen päätös järjestäjiltä laittaa hidas doom metal -bändi päivän viimeiseksi esiintyjäksi?! Ja sitten näihin kyseenalaisiin juttuihin, Jussi pyysi minua päivän päätteeksi matkaansa hotellilleen "nukkumaan", kun vaimo ei nyt ollutkaan tullut näille festareille mukaan. Myönnettäen häneen vähän päivän aikana jo ihastuin, mutta fiksuna kilttinä likkana lähdin ratikalla ihan omalle hotellilleni tuon viinankatkuisen päivän päätteeksi. ONNEKSI.

You drag your heart behind like a wounded kill
Can you dream, can you breathe with a broken will?


Toisena päivänä päädyin heti alkuun itsekseni katselemaan Havukruunua, joka valloitti minut heti sound checkin aikana vitsikkäällä yleisön kanssa leikittelyllään. "Tää on ihan kummelia" totesivat itsekin. Soitto oli ehtaa ja kaunistelematonta bläkkistä, tämä bändi on syystäkin kerännyt tiukan nousujohteidesti suosiota itselleen metalliskenessä viime vuosina. Tässä välissä taidettiin porukalla vilkaista Abbathin keikka sivusilmällä, sitten erakoiduin taas hetkeksi omiin oloihini, kun alkoi ahdistamaan väenpaljous. Olihan tuo päivä loppuunmyyty, yli 10 000 ihmistä Nordiksen pihalla ahdistaa pientä introverttia vähemmästäkin... Litkin tuopillisen lonkeroa jossain Jäähallin nurkassa kuulokkeet päässä, sitten jalkauduin takaisin kaveriporukan tykö. Kreatorin soittaessa Jussi nappasi taas kädestä kiinni ja lunastimme eilispäivän lupauksen: pittiin täytyy päästä, ainakin kerran vielä. Ja se olikin astetta rajumpi pitti - jopa tällainen keskivertomiehen kokoinen naisenvonkale sai taistella hengestään, kun ihmismassa lähti wall of deathin kautta pyörimään muistaakseni Satan Is Realin säestäessä tunnelmaa.

Tämän festarikokemuksen suurin huipennus oli toisen päivän viimeisessä slotissa esiintynyt black metal -legenda Mayhem. Tämä keikka pääsi heittämällä omien keikkakokemusteni top 10 -listalle. Todella lumoava setti, jossa olivat tikissä soitto ja taustavisuaalit ja valoshow ja ja ja... kaikki! Hykertelin myös vähän, kun sain Jussilta heippa-halit ja poskipusut Freezing Moonin soidessa taustalla - ja sitten mietin mielessäni, miten tappaisin sen kaverin, jos se olisi oma mieheni. En ole jotenkaan koskaan ennen tajunnut, miten yleistä tällainen suhteessa lorttoilu on, ennen kuin aloin käymään Eevan kanssa keikoilla...

 

immortalem

Antikristus
Ylläpidon jäsen
Liittynyt
25.3.2021
Viestejä
5,215
Reaktioarvo
5,491
Sallitaan musiikkiketjuun yksi ei-musiikkiin liittyvä viesti, haluan ruotia tämän draaman...

Tässä välissä oli muutamia keikkoja, osassa mukana Isla ja Eevan mies. Taustalla Isla ruvennut "kaveeraamaan" parhaan ystäväni miehen (Onni) kanssa erään isommalla porukalla vietetyn keikan jäljiltä. Oli myös jotain firman bileitä, joissa yllättäen hengailin lähinnä Eevan seurassa ja meno alkoi hänen aloitteestaan menemään vähän kyseenalaiseksi, kun kännissä koitti aina pussailla ja halailla jatkuvasti. Ja meikälikka tietty liian kiltti sanomaan tuohon napakasti, että nyt vittu loppuu tämmöinen HETI. Keväällä olin itse vaihtamassa työpaikkaa hetken mielijohteesta, joka sitten inspiroi Eevan samaan puuhaan - ja kävikin niin, että minä en paikkaa saanut ja Eeva sai.

Vuosi on siis 2025, kesällä vietettiin useammat festarit vaihtuvalla porukalla. Koska haluan nyt keskittyä tähän draamaan, otan poimintoina muutamia juonenkäänteitä valikoiduilta festareilta:

Rockfest 2025
- Hengailin kaksi ensimmäistä päivää Eevan ja hänen miehensä kanssa. Jälleen toistuu se kuvio, että Eeva tulee liian iholle jatkuvasti - mutta vain silloin, kun miehensä ei näe.
- Kolmantena päivänä paras ystäväni ja Onni tulivat myös mestoille ja yllättäen Eeva miehineen ei kelpuuttanut meitä enää seurakseen (joka ei menoa haitannut, oli silti kivaa!).
- Onni viestittelee koko ajan Islan kanssa, josta paras ystäväni ei ole kovin innoissaan. Myös itseäni suoraan sanottuna vituttaa ja ällöttää tuo kuvio, koska kyseessä on teinilikka ja aikuinen mies. Mutta kavereita vaan...

Tuska 2025
- Eevan, miehensä ja Islan kanssa täällä. Hauska meno, ei tapahtunut mitään erityisen häiriintynyttä näin päällipuolin.
- Isla ja Eeva joutuvat edelleen jatkuvasti miesten "ahdistelemaksi", eli kumpikin lähestyy itse miehiä koko festareiden ajan Eevan miehen ollessa toisaalla ja sitten uhriutuvat tästä.

Hellsinki Metal Festival 2025
- Täällä olin Eevan ja hänen miehensä kanssa. Taas tullaan liian iholle, nyt mennään siis kopeloimiseen asti. Ja minä idioottina pistän edelleen Eevan humalatilan piikkiin sen kaiken.
- Festareiden toisena päivänä paras ystäväni ja Onni eroavat, kun Isla pistää kapuloita rattaisiin. Eeva "sattumalta" kysyy pari tuntia tapahtuneen jälkeen, että mites ystävälläni menee. Olemme siis kaikki olleet samassa työpaikassa aiemmin.

Tässä välissä uhkaan vetää välit Onnin kanssa, koska omiin silmiini tietenkin näyttää siltä, että hän on pettänyt parasta ystävääni Islan kanssa. Sitten tapahtuukin juonenkäänne; puhun tilanteen juurta jaksaen läpi ensin parhaan ystäväni ja lopulta Onninkin kanssa. Isla onkin taustalla pelannut aivan omaa peliään (kietonut siis Onnin aivan pikkusormensa ympärille) ja vakuuttanut ystäväpariskunnalleni, että me olemme hyviä ystäviä keskenämme, jonka seurauksena kumpikaan ei ole uskaltanut jutella minulle tilanteesta avoimemmin. Todellisuudessa olen siis vaihtanut Islan kanssa ehkä viisi viestiä ja ollut muutamilla festareilla yhdessä - en laske häntä edes kaverikseni, lähinnä hyvänpäiväntutuksi. Olen siis ollut pelkkä pelinappula hänelle. Noin kuukausi tämän jälkeen Isla koittaa yhtäkkiä laittaa viestiä minulle ja kysellä, miten menee. En vastaa, koska tiedän sen lorton vain kalastelevan tietoja ystäväpariskuntani tilanteesta (he palasivat yhteen), olihan se sekopää todennut useaan otteeseen harrastavansa "ihmisillä leikkimistä" ja rikkovansa ihmissuhteita harrastusmielessä. Paljastuu myös, että se lorttohan oli kulissien takana muhinoinut ja jakanut itseään niille keski-ikäisille, usein varatuille äijille useammilla festareilla. Niille äijille, joiden "uhri" hän oli. Vedän välit Islan kanssa, koska en kaipaa draamannälkäisiä sekopää-teinihuoria elämääni.

Sitten loppuhuipennus! Kaveerasin tämän jälkeen edelleen Eevan kanssa jostain syystä, vaikka ilmassa oli keskimäärin sata miljoonaa varoitusmerkkiä. Menimme eräälle keikalle yhdessä loppuvuodesta. Eevan mies oli kustantanut meille hotellihuoneen jollain vakioasiakas-pisteillään, reissu tuli minulle siis varsin halvaksi. Jossain vaiheessa suunnittelua vastikään eronnut Jussikin lyöttäytyi mukaan suunnitelmiin. Kissojen ja koirien kanssa sain hänelle metsästettyä lipun keikalle, olinhan innoissani että pääsen näkemään häntäkin pitkästä aikaa! Keikkapäivä koittaa - käydään porukalla syömässä ja hyvin äkkiä käy selväksi, että tässä porukassa minua tullaan taas kerran juottamaan sellaista tahtia, etten välttämättä pysy tilanteen tasalla vaikka haluaisinkin.

Ennen keikkaa meno hotellihuoneessa muuttuu jo kyseenalaiseksi, kun Eeva ja Jussi makaavat lusikassa musiikkia kuunnellessamme. Naiivina kohautan olkiani ja ajattelen, että ehkä se on heidän ystävyyssuhteessaan normaalia - itse kun en koskaan fyysisestä läheisyydestä ole perustanut, enkä aina hahmota, mikä on tuon asian tiimoilta muille normaalia ja mikä ei. Keikalla alkoholiralli jatkuu, käymme Jussin kanssa moshpitissä useaan otteeseen ja meillä on todella hauskaa. Jossain vaiheessa eksyn pittiin yksinäänkin, ja kun palaan tuolta reissultani, Eeva on yllättäen Jussin syleilyssä ja aika äkkiä minäkin joudun taas Eevan kopeloinnin ja "kännipussailun" (not) kohteeksi. Eeva koittaa suorastaan väkisin vetää tätä jonain lesboilushowna Jussin edessä. Keikan jälkeen hotellihuoneessa katkaistaan kamelin selkä lopullisesti, kun Eeva ja Jussi menevät ensin yhdessä suihkuun nussimaan ja tämän jälkeen koittavat rivien välistä saada minuakin puuhiinsa mukaan, kun jatkavat showtaan suihkun ulkopuolellakin. Esitin nukkuvaa sängyllä ja pohdin ensin läpi mahdolliset pakoreitit, jos nuo selkäänpuukottajat käyvät minuun käsiksi ja tämän perään koitin mielessäni käydä läpi kaikki vaihtoehdot, miten saisin tuon heidän toimintansa järkeiltyä hyväksyttäväksi, mutta alitajuisesti tiesin tasan tarkkaan, ettei Eeva ole miehensä kanssa avoimessa suhteessa vaan todistin juuri mahdollisesti oksettavimman tupla-selkäänpuukotuksen omien silmieni edessä. Ja nuo siat vielä kuvittelivat saavansa minut mukaan tuohon touhuun. Seuraavana aamuna Eevan mies tuli hakemaan meidät ja ajoi meidät kotiin (parin tunnin ajomatka), meinasin oksentaa suuhuni kuunnellessani miten se jälkiliukkaita valutteleva huora siinä etupenkillä vakuutteli miehellensä meidän "kuunnelleen musiikkia" aamuneljään asti.

Ja tämän reissun jälkeen minulle valkeni, että Eeva on sarjapettäjä. Kaikki ne festarimiehet ja hänen ja Islan "tyttöjen reissujen" mystiset eksymiset satunnaisten miesten hytteihin laivalla. Minusta sellainen nippelitieto, että mielestäni parisuhteessa pettävät ihmiset voisi suoraan listiä - ja kaverinsa puolisoa tai muita varattuja nussivat paskaperseet yhtälailla. Itse en ainakaan luota ihmiseen, joka pystyy puukottamaan toista selkään NÄIN dramaattisesti tuosta noin vain. En ole enää väleissä Eevan enkä Jussin kanssa.

Sen vaan sanon, että näiden tapahtumien seurauksena ihmisvihani taso on kasvanut eksponentiaalisesti. Opinpahan taas, ettei kannata luottaa keneenkään sokeasti, ja että se rajojen vetäminen HETI kun siltä tuntuu on vain ja ainoastaan fiksua.
 

immortalem

Antikristus
Ylläpidon jäsen
Liittynyt
25.3.2021
Viestejä
5,215
Reaktioarvo
5,491
Ja sitten takaisin musiikkiin. Tapahtuneen jälkeen tämä soi toistolla usean päivän:

Annoin sulle ehkä vähän liikaaki anteeks
Kyl siin kesti, mut vihdoinki oon nähny tarpeeks

 

Skeletor

Tsemp-tsämp
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
22,349
Reaktioarvo
9,171
Sallitaan musiikkiketjuun yksi ei-musiikkiin liittyvä viesti, haluan ruotia tämän draaman...

Tässä välissä oli muutamia keikkoja, osassa mukana Isla ja Eevan mies. Taustalla Isla ruvennut "kaveeraamaan" parhaan ystäväni miehen (Onni) kanssa erään isommalla porukalla vietetyn keikan jäljiltä. Oli myös jotain firman bileitä, joissa yllättäen hengailin lähinnä Eevan seurassa ja meno alkoi hänen aloitteestaan menemään vähän kyseenalaiseksi, kun kännissä koitti aina pussailla ja halailla jatkuvasti. Ja meikälikka tietty liian kiltti sanomaan tuohon napakasti, että nyt vittu loppuu tämmöinen HETI. Keväällä olin itse vaihtamassa työpaikkaa hetken mielijohteesta, joka sitten inspiroi Eevan samaan puuhaan - ja kävikin niin, että minä en paikkaa saanut ja Eeva sai.

Vuosi on siis 2025, kesällä vietettiin useammat festarit vaihtuvalla porukalla. Koska haluan nyt keskittyä tähän draamaan, otan poimintoina muutamia juonenkäänteitä valikoiduilta festareilta:

Rockfest 2025
- Hengailin kaksi ensimmäistä päivää Eevan ja hänen miehensä kanssa. Jälleen toistuu se kuvio, että Eeva tulee liian iholle jatkuvasti - mutta vain silloin, kun miehensä ei näe.
- Kolmantena päivänä paras ystäväni ja Onni tulivat myös mestoille ja yllättäen Eeva miehineen ei kelpuuttanut meitä enää seurakseen (joka ei menoa haitannut, oli silti kivaa!).
- Onni viestittelee koko ajan Islan kanssa, josta paras ystäväni ei ole kovin innoissaan. Myös itseäni suoraan sanottuna vituttaa ja ällöttää tuo kuvio, koska kyseessä on teinilikka ja aikuinen mies. Mutta kavereita vaan...

Tuska 2025
- Eevan, miehensä ja Islan kanssa täällä. Hauska meno, ei tapahtunut mitään erityisen häiriintynyttä näin päällipuolin.
- Isla ja Eeva joutuvat edelleen jatkuvasti miesten "ahdistelemaksi", eli kumpikin lähestyy itse miehiä koko festareiden ajan Eevan miehen ollessa toisaalla ja sitten uhriutuvat tästä.

Hellsinki Metal Festival 2025
- Täällä olin Eevan ja hänen miehensä kanssa. Taas tullaan liian iholle, nyt mennään siis kopeloimiseen asti. Ja minä idioottina pistän edelleen Eevan humalatilan piikkiin sen kaiken.
- Festareiden toisena päivänä paras ystäväni ja Onni eroavat, kun Isla pistää kapuloita rattaisiin. Eeva "sattumalta" kysyy pari tuntia tapahtuneen jälkeen, että mites ystävälläni menee. Olemme siis kaikki olleet samassa työpaikassa aiemmin.

Tässä välissä uhkaan vetää välit Onnin kanssa, koska omiin silmiini tietenkin näyttää siltä, että hän on pettänyt parasta ystävääni Islan kanssa. Sitten tapahtuukin juonenkäänne; puhun tilanteen juurta jaksaen läpi ensin parhaan ystäväni ja lopulta Onninkin kanssa. Isla onkin taustalla pelannut aivan omaa peliään (kietonut siis Onnin aivan pikkusormensa ympärille) ja vakuuttanut ystäväpariskunnalleni, että me olemme hyviä ystäviä keskenämme, jonka seurauksena kumpikaan ei ole uskaltanut jutella minulle tilanteesta avoimemmin. Todellisuudessa olen siis vaihtanut Islan kanssa ehkä viisi viestiä ja ollut muutamilla festareilla yhdessä - en laske häntä edes kaverikseni, lähinnä hyvänpäiväntutuksi. Olen siis ollut pelkkä pelinappula hänelle. Noin kuukausi tämän jälkeen Isla koittaa yhtäkkiä laittaa viestiä minulle ja kysellä, miten menee. En vastaa, koska tiedän sen lorton vain kalastelevan tietoja ystäväpariskuntani tilanteesta (he palasivat yhteen), olihan se sekopää todennut useaan otteeseen harrastavansa "ihmisillä leikkimistä" ja rikkovansa ihmissuhteita harrastusmielessä. Paljastuu myös, että se lorttohan oli kulissien takana muhinoinut ja jakanut itseään niille keski-ikäisille, usein varatuille äijille useammilla festareilla. Niille äijille, joiden "uhri" hän oli. Vedän välit Islan kanssa, koska en kaipaa draamannälkäisiä sekopää-teinihuoria elämääni.

Sitten loppuhuipennus! Kaveerasin tämän jälkeen edelleen Eevan kanssa jostain syystä, vaikka ilmassa oli keskimäärin sata miljoonaa varoitusmerkkiä. Menimme eräälle keikalle yhdessä loppuvuodesta. Eevan mies oli kustantanut meille hotellihuoneen jollain vakioasiakas-pisteillään, reissu tuli minulle siis varsin halvaksi. Jossain vaiheessa suunnittelua vastikään eronnut Jussikin lyöttäytyi mukaan suunnitelmiin. Kissojen ja koirien kanssa sain hänelle metsästettyä lipun keikalle, olinhan innoissani että pääsen näkemään häntäkin pitkästä aikaa! Keikkapäivä koittaa - käydään porukalla syömässä ja hyvin äkkiä käy selväksi, että tässä porukassa minua tullaan taas kerran juottamaan sellaista tahtia, etten välttämättä pysy tilanteen tasalla vaikka haluaisinkin.

Ennen keikkaa meno hotellihuoneessa muuttuu jo kyseenalaiseksi, kun Eeva ja Jussi makaavat lusikassa musiikkia kuunnellessamme. Naiivina kohautan olkiani ja ajattelen, että ehkä se on heidän ystävyyssuhteessaan normaalia - itse kun en koskaan fyysisestä läheisyydestä ole perustanut, enkä aina hahmota, mikä on tuon asian tiimoilta muille normaalia ja mikä ei. Keikalla alkoholiralli jatkuu, käymme Jussin kanssa moshpitissä useaan otteeseen ja meillä on todella hauskaa. Jossain vaiheessa eksyn pittiin yksinäänkin, ja kun palaan tuolta reissultani, Eeva on yllättäen Jussin syleilyssä ja aika äkkiä minäkin joudun taas Eevan kopeloinnin ja "kännipussailun" (not) kohteeksi. Eeva koittaa suorastaan väkisin vetää tätä jonain lesboilushowna Jussin edessä. Keikan jälkeen hotellihuoneessa katkaistaan kamelin selkä lopullisesti, kun Eeva ja Jussi menevät ensin yhdessä suihkuun nussimaan ja tämän jälkeen koittavat rivien välistä saada minuakin puuhiinsa mukaan, kun jatkavat showtaan suihkun ulkopuolellakin. Esitin nukkuvaa sängyllä ja pohdin ensin läpi mahdolliset pakoreitit, jos nuo selkäänpuukottajat käyvät minuun käsiksi ja tämän perään koitin mielessäni käydä läpi kaikki vaihtoehdot, miten saisin tuon heidän toimintansa järkeiltyä hyväksyttäväksi, mutta alitajuisesti tiesin tasan tarkkaan, ettei Eeva ole miehensä kanssa avoimessa suhteessa vaan todistin juuri mahdollisesti oksettavimman tupla-selkäänpuukotuksen omien silmieni edessä. Ja nuo siat vielä kuvittelivat saavansa minut mukaan tuohon touhuun. Seuraavana aamuna Eevan mies tuli hakemaan meidät ja ajoi meidät kotiin (parin tunnin ajomatka), meinasin oksentaa suuhuni kuunnellessani miten se jälkiliukkaita valutteleva huora siinä etupenkillä vakuutteli miehellensä meidän "kuunnelleen musiikkia" aamuneljään asti.

Ja tämän reissun jälkeen minulle valkeni, että Eeva on sarjapettäjä. Kaikki ne festarimiehet ja hänen ja Islan "tyttöjen reissujen" mystiset eksymiset satunnaisten miesten hytteihin laivalla. Minusta sellainen nippelitieto, että mielestäni parisuhteessa pettävät ihmiset voisi suoraan listiä - ja kaverinsa puolisoa tai muita varattuja nussivat paskaperseet yhtälailla. Itse en ainakaan luota ihmiseen, joka pystyy puukottamaan toista selkään NÄIN dramaattisesti tuosta noin vain. En ole enää väleissä Eevan enkä Jussin kanssa.

Sen vaan sanon, että näiden tapahtumien seurauksena ihmisvihani taso on kasvanut eksponentiaalisesti. Opinpahan taas, ettei kannata luottaa keneenkään sokeasti, ja että se rajojen vetäminen HETI kun siltä tuntuu on vain ja ainoastaan fiksua.
Huh hels, aitoa menoa!
 
Ylös Pohja