Muistelen tässä järjen kanssa (epäjärkevästi) tilannetta, jossa minut potkittiin koulussa pihalle yhestä lumimajaleikistä, koska toin aina väärän kokoisia lumipalloja. Kaikki muut lapset nauroi ja huusi mulle vihaisena kun en osannut vain tuoda oikean kokoisia lumipalloja. Mulle muutenkin naurettiin ihan koko ajan kaikissa leikeissä.
Mulle tuli siitä paha mieli ja menin opettajalle itkemään ja opettaja kyllä ymmärsi tilanteen täysin kiusaamiseksi ja oli mun puolella siinä. Opettaja lupasi kertoa luokanvalvojalleni, mutta asia ei koskaan edennyt.
Niinkuin töissäkin, potkuille on aina ymmärrettävä syy (paitsi ei aina). Ja tässä tilanteessa syynä potkuille oli mun tyhmyys, vaikka se suurimmaksi osaksi johtui minun neurologisesta ominaisuudestani eli hahmotushäriöstä kun en osannut löytää oikean kokoisia lumipalloja, jonka ei kuitenkaan silti pitäisi missään olla oikeutettava syy porukasta ulos sulkemiselle saatika potkuille. Mutta kukaan ei kylläkään tiennyt minun tilannettani, en tosin tiedä, olisiko sillä ollut suurempaa merkitystä, vaikka olisivatkin tienneet. Kun olen ymmärtänyt että oletus on, että sen ikäisenä nuo asiat kuuluisi osata ja siksi oma taitamattomuuteni varmaan tuntui ikätovereistani oudolta. Mut en tiiä, tää on vain spekulointia.
Kuulostaa siltä, että olisin edelleen katkera ja tuntuu, että ois ihan helvetin typerää olla edelleen vihainen lapsena tapahtuneelle asialle.