azgeda
Asiantuntija
- Liittynyt
- 2.2.2021
- Viestejä
- 728
- Reaktioarvo
- 746
TW: tuun puhumaan painosta & syömisestä
tosiaan. tuli vastaan semmonen phobia, kuin obesophobia (eli siis lihomisen pelko), joka...tosi paljon selittää asioita D:
sen jälkeen kun sain muutettuu elämäntavat terveellisiks ja menetin ylipainon pois, niin oon alkanu pelätä lihomista tosi paljon ja ajatus ees pienestä painonnoususta (sanotaanko vaikka kilo) saa miut ahistuneeks. vuos sitten mie aikalailla pakonomasesti kyttäilin kaloreita, vaikka tiesin ettei miun pitäis, koska se kontrolloi minuu paljon. ja nykysin en haluu vahingossakaan nähä jonkun suklaapatukan kalorimäärää, koska sitten en voi nauttii sen syömisestä, vaan murehin sitä kalori määrää :D:
miulla pyörii liian usein mielessä, että "entä jos lihon". kun oon syöny ruoan, niin heti kokeilen miun leukaa, että onko kaksoisleuka (ei tietenkään). kun syön herkkuu, niin jälkeenpäin saattaa tulla katumus tai pelko lihomisesta. en aina pysty nauttii herkuista ilman pelkoo perseessä, vaikka haluisin omata terveellisen suhteen herkkuihin, yms. muuhun ruokaan.
jos kaverit on tarjonnu jotain (suklaata, tms.), niin yleensä oon kieltäytyny justiinsa tän pelon takia. liian useesti oon perunu tapaamisia sen takia, että ois pitäny päästä lenkille (tai sillä hetkellä kun joku kysyy voinko olla, niin rupeen miettii sitä tapaamista lenkin väliltä).
miulle on tärkeetä, että viikonloppuisin on se herkkupäivä (miulla on ees jonkin näkönen kontrolli), mutta sitten jos syön jonkun yhen suklaapalan keskellä viikkoo, niin voi jumpe sitä ahistuksen määrää... yritän aina rauhotella itteeni, että "no huomenna meen lenkille", "no tänään tein treenit", "no se on vaan yks suklaapala", mutta silti ahistaa. kumpa järjen ääni aina voittais...
mie en missään nimessä yliurheile tai jätä ruokaa syömättä. mie syön kaikki päivän viis ateriaa, sekä urheilen kohtuudella. mutta siitä huolimatta tää pelko...häiritsee ja hävettää minuu tosi paljon ja nytkin oon itkun partaalla :D katoin äsken miun huomista asuu ja oon turhaantunu siitä, miten turvonnu miun vatsa on - eikä mikään ihme, koska en oo urheillu kahteen päivään, miulla on menkat... ja yritän rauhotella itteeni sillä, että turvotus on luonnollista ja menee ohi viimestään siinä vaiheessa, kun pääsen huomenna lenkille. mutta silti ahistaa... ja huomenna psykan tunnilla katotaan leffaa ja sai ottaa omia herkkuja mukaan. toiset ottaa ja miunkin oli tarkotus niitä pocky tikkuja, mutta...minuu ahistaa niin paljon nyt, etten tiiä siedänkö D: mie voisin ottaa ne mukaan ja sit huomenna kattoo, että mitenkä... mutta ihana kaveri lupas tsempata ja sano, että herkutellaan sit yhessä :) ajatus on aivan ihana, mutta...kattoo miten käy :S
tää viesti on varmasti kauheen kaoottinen :D
tosiaan. tuli vastaan semmonen phobia, kuin obesophobia (eli siis lihomisen pelko), joka...tosi paljon selittää asioita D:
sen jälkeen kun sain muutettuu elämäntavat terveellisiks ja menetin ylipainon pois, niin oon alkanu pelätä lihomista tosi paljon ja ajatus ees pienestä painonnoususta (sanotaanko vaikka kilo) saa miut ahistuneeks. vuos sitten mie aikalailla pakonomasesti kyttäilin kaloreita, vaikka tiesin ettei miun pitäis, koska se kontrolloi minuu paljon. ja nykysin en haluu vahingossakaan nähä jonkun suklaapatukan kalorimäärää, koska sitten en voi nauttii sen syömisestä, vaan murehin sitä kalori määrää :D:
miulla pyörii liian usein mielessä, että "entä jos lihon". kun oon syöny ruoan, niin heti kokeilen miun leukaa, että onko kaksoisleuka (ei tietenkään). kun syön herkkuu, niin jälkeenpäin saattaa tulla katumus tai pelko lihomisesta. en aina pysty nauttii herkuista ilman pelkoo perseessä, vaikka haluisin omata terveellisen suhteen herkkuihin, yms. muuhun ruokaan.
jos kaverit on tarjonnu jotain (suklaata, tms.), niin yleensä oon kieltäytyny justiinsa tän pelon takia. liian useesti oon perunu tapaamisia sen takia, että ois pitäny päästä lenkille (tai sillä hetkellä kun joku kysyy voinko olla, niin rupeen miettii sitä tapaamista lenkin väliltä).
miulle on tärkeetä, että viikonloppuisin on se herkkupäivä (miulla on ees jonkin näkönen kontrolli), mutta sitten jos syön jonkun yhen suklaapalan keskellä viikkoo, niin voi jumpe sitä ahistuksen määrää... yritän aina rauhotella itteeni, että "no huomenna meen lenkille", "no tänään tein treenit", "no se on vaan yks suklaapala", mutta silti ahistaa. kumpa järjen ääni aina voittais...
mie en missään nimessä yliurheile tai jätä ruokaa syömättä. mie syön kaikki päivän viis ateriaa, sekä urheilen kohtuudella. mutta siitä huolimatta tää pelko...häiritsee ja hävettää minuu tosi paljon ja nytkin oon itkun partaalla :D katoin äsken miun huomista asuu ja oon turhaantunu siitä, miten turvonnu miun vatsa on - eikä mikään ihme, koska en oo urheillu kahteen päivään, miulla on menkat... ja yritän rauhotella itteeni sillä, että turvotus on luonnollista ja menee ohi viimestään siinä vaiheessa, kun pääsen huomenna lenkille. mutta silti ahistaa... ja huomenna psykan tunnilla katotaan leffaa ja sai ottaa omia herkkuja mukaan. toiset ottaa ja miunkin oli tarkotus niitä pocky tikkuja, mutta...minuu ahistaa niin paljon nyt, etten tiiä siedänkö D: mie voisin ottaa ne mukaan ja sit huomenna kattoo, että mitenkä... mutta ihana kaveri lupas tsempata ja sano, että herkutellaan sit yhessä :) ajatus on aivan ihana, mutta...kattoo miten käy :S
tää viesti on varmasti kauheen kaoottinen :D