Mielenterveys pelkään lihomista

azgeda

Asiantuntija
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
727
Reaktioarvo
744
TW: tuun puhumaan painosta & syömisestä

tosiaan. tuli vastaan semmonen phobia, kuin obesophobia (eli siis lihomisen pelko), joka...tosi paljon selittää asioita D:

sen jälkeen kun sain muutettuu elämäntavat terveellisiks ja menetin ylipainon pois, niin oon alkanu pelätä lihomista tosi paljon ja ajatus ees pienestä painonnoususta (sanotaanko vaikka kilo) saa miut ahistuneeks. vuos sitten mie aikalailla pakonomasesti kyttäilin kaloreita, vaikka tiesin ettei miun pitäis, koska se kontrolloi minuu paljon. ja nykysin en haluu vahingossakaan nähä jonkun suklaapatukan kalorimäärää, koska sitten en voi nauttii sen syömisestä, vaan murehin sitä kalori määrää :D:

miulla pyörii liian usein mielessä, että "entä jos lihon". kun oon syöny ruoan, niin heti kokeilen miun leukaa, että onko kaksoisleuka (ei tietenkään). kun syön herkkuu, niin jälkeenpäin saattaa tulla katumus tai pelko lihomisesta. en aina pysty nauttii herkuista ilman pelkoo perseessä, vaikka haluisin omata terveellisen suhteen herkkuihin, yms. muuhun ruokaan.

jos kaverit on tarjonnu jotain (suklaata, tms.), niin yleensä oon kieltäytyny justiinsa tän pelon takia. liian useesti oon perunu tapaamisia sen takia, että ois pitäny päästä lenkille (tai sillä hetkellä kun joku kysyy voinko olla, niin rupeen miettii sitä tapaamista lenkin väliltä).

miulle on tärkeetä, että viikonloppuisin on se herkkupäivä (miulla on ees jonkin näkönen kontrolli), mutta sitten jos syön jonkun yhen suklaapalan keskellä viikkoo, niin voi jumpe sitä ahistuksen määrää... yritän aina rauhotella itteeni, että "no huomenna meen lenkille", "no tänään tein treenit", "no se on vaan yks suklaapala", mutta silti ahistaa. kumpa järjen ääni aina voittais...

mie en missään nimessä yliurheile tai jätä ruokaa syömättä. mie syön kaikki päivän viis ateriaa, sekä urheilen kohtuudella. mutta siitä huolimatta tää pelko...häiritsee ja hävettää minuu tosi paljon ja nytkin oon itkun partaalla :D katoin äsken miun huomista asuu ja oon turhaantunu siitä, miten turvonnu miun vatsa on - eikä mikään ihme, koska en oo urheillu kahteen päivään, miulla on menkat... ja yritän rauhotella itteeni sillä, että turvotus on luonnollista ja menee ohi viimestään siinä vaiheessa, kun pääsen huomenna lenkille. mutta silti ahistaa... ja huomenna psykan tunnilla katotaan leffaa ja sai ottaa omia herkkuja mukaan. toiset ottaa ja miunkin oli tarkotus niitä pocky tikkuja, mutta...minuu ahistaa niin paljon nyt, etten tiiä siedänkö D: mie voisin ottaa ne mukaan ja sit huomenna kattoo, että mitenkä... mutta ihana kaveri lupas tsempata ja sano, että herkutellaan sit yhessä :) ajatus on aivan ihana, mutta...kattoo miten käy :S

tää viesti on varmasti kauheen kaoottinen :D
 

Xanor

Asiantuntija
Liittynyt
26.2.2021
Viestejä
1,120
Reaktioarvo
886
TW: tuun puhumaan painosta & syömisestä

tosiaan. tuli vastaan semmonen phobia, kuin obesophobia (eli siis lihomisen pelko), joka...tosi paljon selittää asioita D:

sen jälkeen kun sain muutettuu elämäntavat terveellisiks ja menetin ylipainon pois, niin oon alkanu pelätä lihomista tosi paljon ja ajatus ees pienestä painonnoususta (sanotaanko vaikka kilo) saa miut ahistuneeks. vuos sitten mie aikalailla pakonomasesti kyttäilin kaloreita, vaikka tiesin ettei miun pitäis, koska se kontrolloi minuu paljon. ja nykysin en haluu vahingossakaan nähä jonkun suklaapatukan kalorimäärää, koska sitten en voi nauttii sen syömisestä, vaan murehin sitä kalori määrää :D:

miulla pyörii liian usein mielessä, että "entä jos lihon". kun oon syöny ruoan, niin heti kokeilen miun leukaa, että onko kaksoisleuka (ei tietenkään). kun syön herkkuu, niin jälkeenpäin saattaa tulla katumus tai pelko lihomisesta. en aina pysty nauttii herkuista ilman pelkoo perseessä, vaikka haluisin omata terveellisen suhteen herkkuihin, yms. muuhun ruokaan.

jos kaverit on tarjonnu jotain (suklaata, tms.), niin yleensä oon kieltäytyny justiinsa tän pelon takia. liian useesti oon perunu tapaamisia sen takia, että ois pitäny päästä lenkille (tai sillä hetkellä kun joku kysyy voinko olla, niin rupeen miettii sitä tapaamista lenkin väliltä).

miulle on tärkeetä, että viikonloppuisin on se herkkupäivä (miulla on ees jonkin näkönen kontrolli), mutta sitten jos syön jonkun yhen suklaapalan keskellä viikkoo, niin voi jumpe sitä ahistuksen määrää... yritän aina rauhotella itteeni, että "no huomenna meen lenkille", "no tänään tein treenit", "no se on vaan yks suklaapala", mutta silti ahistaa. kumpa järjen ääni aina voittais...

mie en missään nimessä yliurheile tai jätä ruokaa syömättä. mie syön kaikki päivän viis ateriaa, sekä urheilen kohtuudella. mutta siitä huolimatta tää pelko...häiritsee ja hävettää minuu tosi paljon ja nytkin oon itkun partaalla :D katoin äsken miun huomista asuu ja oon turhaantunu siitä, miten turvonnu miun vatsa on - eikä mikään ihme, koska en oo urheillu kahteen päivään, miulla on menkat... ja yritän rauhotella itteeni sillä, että turvotus on luonnollista ja menee ohi viimestään siinä vaiheessa, kun pääsen huomenna lenkille. mutta silti ahistaa... ja huomenna psykan tunnilla katotaan leffaa ja sai ottaa omia herkkuja mukaan. toiset ottaa ja miunkin oli tarkotus niitä pocky tikkuja, mutta...minuu ahistaa niin paljon nyt, etten tiiä siedänkö D: mie voisin ottaa ne mukaan ja sit huomenna kattoo, että mitenkä... mutta ihana kaveri lupas tsempata ja sano, että herkutellaan sit yhessä :) ajatus on aivan ihana, mutta...kattoo miten käy :S

tää viesti on varmasti kauheen kaoottinen :D
Mullaki kieltämättä pieni ahdistus aina ku mulle tarjotaan herkkuja. Kyl sä pärjäät ja tuskin haittaa pieni herkuttelu varsinki jos harrastat liikuntaa. Et en usko sun lihovan. Hyväl omatunnol vaa. Ei sitä tarvii stressaa nii paljoo.
 

azgeda

Asiantuntija
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
727
Reaktioarvo
744
Mullaki kieltämättä pieni ahdistus aina ku mulle tarjotaan herkkuja. Kyl sä pärjäät ja tuskin haittaa pieni herkuttelu varsinki jos harrastat liikuntaa. Et en usko sun lihovan. Hyväl omatunnol vaa. Ei sitä tarvii stressaa nii paljoo.
aah, voi ei D: tsemppii kans siulle! ja kiitos super paljon tsempistä <3
 

qualitymonkey

Official pappojen kuolaaja
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
35,792
Reaktioarvo
2,893
Tota en lukenut kokonaan viestii mutta ei kuulosta terveeltä sen perusteella mitä luin.
 

TalvinenRasia

Kissan ulkoiluttaja
Liittynyt
5.2.2021
Viestejä
782
Reaktioarvo
752
Samaistun todella paljon oikeastaan kaikkeen tuossa tekstissä, vaikka mun tilanne on tietysti jotenkin erilainen. Oireilu taitaa olla toisinaan hyvin yksilöllinen juttu. Joo, sanoisin siis, että tuo on jollain tavalla oireilua kehonkuvan suhteen. D:
Pystytkö puhumaan jonkun kanssa? Haluaisin sanoa, että vaikka mielesi sanoisi mitä tahansa, niin olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet ja oikeastaan ajattelen, että se tärkein löytyy sisältä. Ulkonäkö ei nimittäin kerro susta mitään ihmisenä. Tsemppiä! <3
 

Xanor

Asiantuntija
Liittynyt
26.2.2021
Viestejä
1,120
Reaktioarvo
886
Unohdin sanoo kans et oon kehittänyt ruokateollisuudesta itselleni "vihollisen". Et kun oon päättänyt syödä terveellisesti, niin heti kaikki karkkifirmat, sipsitehtaat ja hampurilaisketjut mainostaa mulle epäterveellistä ruokaa Youtubessa.

Onhan se vaikeeta olla herkuttelematta lähes joka päivä, kun herkkuja mainostetaan joka toisen videon välissä! :mad:
 

Desvelada

Kokenut
Liittynyt
3.2.2021
Viestejä
174
Reaktioarvo
154
Voi eii D:
Tosi ikävä kuulla tosta. Vaikutat ihan super ihanalta tyypiltä, (mitä demissäkin välillä lueskelin sun kesuja ja välillä jotain kommentoinkin) niin on todella väärin että joudut kokemaan tuollaista. En tietenkään kenellekään toivo mitään tämän tapaista :(

Itselläkin on tällaista oireilua ollut lähiaikoina, tai oikeastaan jo kauemmin, mutta en ole myöntänyt sitä edes itselleni. Samaistun niin moneen kohtaan.

TW
Välillä unohdan tai en ehdi syömään, joten aiheutuu energiavajetta, joka pitäisi myöhemmin korvata ja isomman annoskoon ottaminen ahdistaa. Ja joo leffatilanne kuulostaa vähän liiankin tutulta :/
TW loppuu

Tsemppiä myös @Xanor @TalvinenRasia ja kaikki muutkin joilla on samoja ongelmia. Kyllä me pärjätään ja pystytään vielä joku päivä viemään ääni meitä kiusaavalta fobia- tms kiusankappaleelta.
 
Ylös Pohja