Opiskelu Ryhmätyöt uuvuttaa

[eipitsaa]

Oon ollut nyt kevät puoliskon koulusta tosi ahdistunut ja koulu on ollut tosi vastenmielistä ryhmätöiden takia. Ne on mun mielestä tosi rasittavia, koska sosiaaliset tilanteet ahdistavat mua, aivan liikaa. Syksyllä mulla oli vain yksi ryhmätyö, mutta se oli suurimmaksi osaksi itsenäistä työskentelyä. Oon rasituksen takia ollu tekemättä muitakin koulujuttuja. En enää jaksa edes itsenäisiä juttuja kunnolla. Saan kaiken kuitenkin tehtyä.

Tiedän, että jonain päivänä mun pitää olla enemmän muiden kanssa tekemisissä. Varsinkin kun meen sellaiseen työhön mikä ei ole enää "yksinäistä työtä". Tää silti ahdistaa mua ihan sikana, enkä jaksa saada viestejä ryhmäkeskusteluun (joka päivä, melko turhaa, viikonloppuisinkin). Nyt en siis puhu tulevaisuudesta, vaan nykytilanteesta.

Tää aiheuttaa ongelmia myös kotona. En jaksa puhua muille ihmisille, enkä ole soittanut kotiin pitkään aikaan. Enkä jaksa puhua kavereille. Täällä tykkään käydä, koska en ole omalla nimellä täällä. En jaksa muitakaan koulu juttuja tai mitään "ylimääräistä". Tiedän kyllä että selviän tästä, vaikka en pidä tästä, niin olen selvinnyt pahemmistakin tilanteista. Inhoan olla tällainen omissa oloissa viihtyvä, epäsosiaalinen olento.

Onko muilla joilla on ollut tällaisia ongelmia? Miten olette selvinneet? Oon mykistänyt ryhmän kokonaan ja katson sitä vain tiettyyn aikaan päivästä (en viikonloppuisin!!!) Oon käynyt psykologilla. Se lähinnä vähätteli mun ongelmia, aika paljonkin. En saanut terapiaa, vaikka olisinkin toivonut sitä. Psykologi ei suostunut tehdä lähetettä, vaikka en kyennyt käydä koulussa. Haluan uskoa, että sillä oli jokin syy miksei se halunnut mun menevän sinne(?) Siitä on kuitenkin kaksi vuotta ja me tavattiin se kaksi vuotta.

 

[swindle]

meillä on nyt pelkästään ryhmä- tai paritöitä mutta oon tehny ja todennäkösesti myös tulen tekemään kaiken yksin, koska en tunne yhtään luokkalaisia enkä viitsi kysyä, tämähän on kyllä aivan oma vika. oon muutenki huono tutustumaan ihmisiin ja sitten ku kaikki lyötiin etäopiskeluun niin tämä ei kyllä auta tilanteeseen yhtään ku pitäs vielä jotenki taianomaisesti osata ryhmäytyä.

 

[eipitsaa]

meillä on nyt pelkästään ryhmä- tai paritöitä mutta oon tehny ja todennäkösesti myös tulen tekemään kaiken yksin, koska en tunne yhtään luokkalaisia enkä viitsi kysyä, tämähän on kyllä aivan oma vika. oon muutenki huono tutustumaan ihmisiin ja sitten ku kaikki lyötiin etäopiskeluun niin tämä ei kyllä auta tilanteeseen yhtään ku pitäs vielä jotenki taianomaisesti osata ryhmäytyä.

Olisipa mahdollisuus tehdä yksin, mutta mulla ei ole. Toivon että olisi lisää etäopiskelua myös, koska en pysty keskittymään lähiopetuksessa. Toivottavasti uskaltaudut kysymaan jotain pariksi jossain kohtaa!

 

[eipitsaa]

Pitäis lähettää viestejä ryhmään, mutta en millään haluaisi. Käyn kai lenkillä ja lähetän sen aikana.

 

[eipitsaa]

Ahdistaa kun en haluaa alkaa tehä aina lauantaina, aamulla suunnitelmia koulujutuista tai joka iltapäivä kun pääsee rentoutumaan. Se on kans kiva kun herää, kattoo puhelinta ja siellä on taas viestejä. Kumpa tosta keskusteltais vaan kouluaikana.


Kuulostanpa isolta vauvalta..

 

[Cieli]

Toi on kyllä perseestä ja itselläkin oli toisissa opinnoissa pakollisia ryhmätöitä ja meillä oli vielä "sovitusti" viikkotapaamisia aina sunnuntaisin (eli oli aina joku, jolle ei käynyt mikään muu aika). Siis viikonloppuisin, jolloin pitäisi saada olla ilman mitään tuollaisia. Oli typerää ja vielä piti pakosti nauhoittaa ne tapaamiset.

Nykyään eri opinnoissa melkein kaikki ryhmätyöt saa tehdä yksin ja melkein kaikki tekeekin ne yksin, koska moni on työssäkäyvä aikuinen, eikä halua säätää mitään ryhmäjuttuja etenkään kouluajan ulkopuolella ja töissä saa jo ihan tarpeeksi ryhmätöistä muutenkin.

 

[Makkachin]

Minuakin uuvuttaa ryhmätyöt siitä syystä, että useammilla aivoilla ei ole yhtä kätevää ajatella kuin pelkästään omilla. Jatkuvasti pitää järjestellä etätapaamisia, jotka vievät aikaa ja energiaa, eikä kaikkea voi tehdä oman pään mukaan ja omassa tahdissa. Ei haittaisi ryhmätyöt silloin tällöin, mutta mielestäni ryhmätöistä on oikeaa hyötyä vain silloin, kun ryhmän jäsenet tuntee ja heidän ajattelunsa täydentää sopivasti omaa. Nyt useimmiten kukaan ei tunne ketään, kaikki on sekavaa ja kuormittavaa. Tehtävätkin ovat sellaisia, jotka voisi tehdä hyvin yksin, joten todellinen tarkoitus ja innostus oppimiseen katoaa täysin.

Ehkä tähän vaikuttaa luonteeni, joka suoriutuu vähän kaikesta paremmin, kun saa pohtia omalla tavallaan sanattomasti. Menen sekaisin, kun pitää ottaa huomioon ja yhteensovittaa monen ihmisen ajattelu. En myöskään pidä siitä, kun pitää esittää sanoin vaiheessa olevaa pohdintaani, vaan suoriudun parhaiten miettimällä kaiken perusteellisesti alusta loppuun. Tähän liittyen, vihaan myös luentojen keskellä olevia keskustelutuokioita, kun itse haluaisin suoraviivaisen luennon ilman keskeytyksiä. Ajatteluni tuntuu katoavan, kun se pitää ilmaista sanoin liian aikaisessa vaiheessa.

 

[eipitsaa]

Toi on kyllä perseestä ja itselläkin oli toisissa opinnoissa pakollisia ryhmätöitä ja meillä oli vielä "sovitusti" viikkotapaamisia aina sunnuntaisin (eli oli aina joku, jolle ei käynyt mikään muu aika). Siis viikonloppuisin, jolloin pitäisi saada olla ilman mitään tuollaisia. Oli typerää ja vielä piti pakosti nauhoittaa ne tapaamiset.

Nykyään eri opinnoissa melkein kaikki ryhmätyöt saa tehdä yksin ja melkein kaikki tekeekin ne yksin, koska moni on työssäkäyvä aikuinen, eikä halua säätää mitään ryhmäjuttuja etenkään kouluajan ulkopuolella ja töissä saa jo ihan tarpeeksi ryhmätöistä muutenkin.

Ei kuulostanut kivalta. Onneks teillä on nyt mahollisuus tehdä yksin. Meillä kun ei ole D: En oo töissä, mutta en siltikään jaksais 20-22 aikaan alkaa puhumaan ryhmätyöstä, heti kun on päässyt viettämään aikaa koulujuttujen jälkeen. En myöskään haluis olla mitenkään vaikea ryhmäläinen, koska sit hommat sujuis vielä hitaammin.

Pitäisköhän munkin vaihtaa opintoja ihan vaan tän takia. Raastaa...

 

[eipitsaa]

Minuakin uuvuttaa ryhmätyöt siitä syystä, että useammilla aivoilla ei ole yhtä kätevää ajatella kuin pelkästään omilla. Jatkuvasti pitää järjestellä etätapaamisia, jotka vievät aikaa ja energiaa, eikä kaikkea voi tehdä oman pään mukaan ja omassa tahdissa. Ei haittaisi ryhmätyöt silloin tällöin, mutta mielestäni ryhmätöistä on oikeaa hyötyä vain silloin, kun ryhmän jäsenet tuntee ja heidän ajattelunsa täydentää sopivasti omaa. Nyt useimmiten kukaan ei tunne ketään, kaikki on sekavaa ja kuormittavaa. Tehtävätkin ovat sellaisia, jotka voisi tehdä hyvin yksin, joten todellinen tarkoitus ja innostus oppimiseen katoaa täysin.

Ehkä tähän vaikuttaa luonteeni, joka suoriutuu vähän kaikesta paremmin, kun saa pohtia omalla tavallaan sanattomasti. Menen sekaisin, kun pitää ottaa huomioon ja yhteensovittaa monen ihmisen ajattelu. En myöskään pidä siitä, kun pitää esittää sanoin vaiheessa olevaa pohdintaani, vaan suoriudun parhaiten miettimällä kaiken perusteellisesti alusta loppuun. Tähän liittyen, vihaan myös luentojen keskellä olevia keskustelutuokioita, kun itse haluaisin suoraviivaisen luennon ilman keskeytyksiä. Ajatteluni tuntuu katoavan, kun se pitää ilmaista sanoin liian aikaisessa vaiheessa.

Tämähän se olis. Joskus kans tuntuu että jokainen ryhmäläinen haluaa eri asiaa, eikä mitään pysty tehdä omaan tahtiin. Meillä olisi nyt yks keskeneräinen projekti, minkä olisin varmaan jo saanut valmiiksi itsenäisesti. Kuitenkin me aletaan suunnittelemaan tehtävänjakoja vasta vuorokauden ennen aikarajaa.

 

[Lalamon]

Mä kun luulin, että oon ainut, jota ahdistaa ryhmätyöt ja muu sosiaalinen kanssakäyminen koulussa.

Itsellä ei siis ole lainkaan kaveria mun nykyisessä koulussa, minkä vuoksi oon aina ollut kuumotuksissani, kun on pitänyt ryhmätöitä tehdä, koska kaikki kaverukset löytävät heti porukkansa, ja ite jään aina viimeiseksi. Mua siis aina on ahdistanut, että pääsenkö mihinkään ryhmään lainkaan ja että joudunko joidenkin ikävien tyyppien kaa tekee ryhmätyön. Meidän koulu on lisäksi perkuleen iso - noin 750 oppilasta - niin eiköhän yksinäisenä ahdista siellä kuljeskella joka päivä etäkoulua lukuun ottamatta. Mut kun on vielä jätetty koulussa ulkopuoliseksi, niin eipä koulussakäynti mukavaa ole. Onneks kuitenkin oon lukulomalla, niin ei tuu nähtyy niitä idiootteja täs paljoo.

Ja kyl näin korona-aikaan kyllä varmasti ärsyttäis särväillä ryhmätöitä etäopintojen aikana. Itel ei oo tämmösii ollut (ainakin psykan tunnil etäkoulussa sai ryhmätyön tehdä yksin) etäkoulun aikana, ja hyvä niin. Kuulostaa aivan järjettömältä tehdä ryhmätöitä semmosten kanssa, joita ei oo ikinä edes nähnytkään. Sit inhottavaa on, jos omaan ryhmään tulee näitä laiskureita, jotka ei tee ikinä mitään, jolloin ite joutuu tekee kaiken. Tästä omia kokemuksia mulla penkkarilakanoiden teossa.

Vaikka itseä on paljon ahdistanut olee koulussa, niin silti oon aina ollut tunneilla kolmee lintsaustapausta lukuun ottamatta. Näistä kaksi tapahtui ahdistukseni ja epämiellyttävän olon vuoksi: nimittäin wanhojentanssikurssilla. Mulla ei tuolloin vielä paria ollut, ja sen saaminen oli mulle haastavaa. Kyllä sitä mieluten halusi lintsata, kun olla hölmistyneenä yksin tanssimassa noin 100 oppilaan keskellä ja kaikkien tuijottamana. Kyl mä lopulta parin sain, mutta ei tuo alkutanssikurssi mikään mukava kokemus ollut.

 

[Lalamon]

Toi on kyllä perseestä ja itselläkin oli toisissa opinnoissa pakollisia ryhmätöitä ja meillä oli vielä "sovitusti" viikkotapaamisia aina sunnuntaisin (eli oli aina joku, jolle ei käynyt mikään muu aika). Siis viikonloppuisin, jolloin pitäisi saada olla ilman mitään tuollaisia. Oli typerää ja vielä piti pakosti nauhoittaa ne tapaamiset.

Nykyään eri opinnoissa melkein kaikki ryhmätyöt saa tehdä yksin ja melkein kaikki tekeekin ne yksin, koska moni on työssäkäyvä aikuinen, eikä halua säätää mitään ryhmäjuttuja etenkään kouluajan ulkopuolella ja töissä saa jo ihan tarpeeksi ryhmätöistä muutenkin.

Hyrr... ryhmätöiden teko vapaa-ajalla olis karmaisevaa. Ja aika outo juttu toi, et tapaamiset piti kuvata. :D

 

[Lalamon]

Niin ja pakko kysyy, et onks korkeakouluissa ryhmätöitä paljon joka alalla, vaikka olis alalla paljon yksinäistä työskentelyä? Oon siis hakemassa korkeakouluun tällaisille aloille.

 

[Cieli]

Hyrr... ryhmätöiden teko vapaa-ajalla olis karmaisevaa. Ja aika outo juttu toi, et tapaamiset piti kuvata. :D

Joo, meillä oli niissä opinnoissa sellainen tapa opiskella, että ryhmäkeskusteluita piti tehdä ja nauhoittaa ne ja palauttaa opettajan arvioitavaksi. Oli karseeta, jos nauhoitus vaikka epäonnistui taikka tuli sanottua jotain tyhmää :x Meni monet sunnuntait hermoillessa rentoutumisen sijaan. Onneksi en enää opiskele siellä.

Niin ja pakko kysyy, et onks korkeakouluissa ryhmätöitä paljon joka alalla, vaikka olis alalla paljon yksinäistä työskentelyä? Oon siis hakemassa korkeakouluun tällaisille aloille.

AMKissa on yleensä todella paljon ryhmätöitä joka alalla etenkin päiväopinnoissa. Monimuoto-opiskelussa eli kuten itselläni on ollut siis aika vähän, 1-2 ryhmäprojektia lukukauden aikana ja kaiken saa tehdä yksinkin, jos pyytää luvan ja varsinkin moni töissäkäyvä haluaa tehdä yksin, koska ryhmien kanssa säätäminen on karseeta. Jotkut isommat projektit on oikeastaan ihan ok tehdä porukassa, koska muuten työmäärä olisi todella suuri ja aikaa vähän.

Yliopistoissa on käsittääkseni vähemmän ryhmätöitä, mutta niissäkin on kuulemma lisätty niitä viime vuosina. Riippuu alasta.

 

[Lalamon]

Joo, meillä oli niissä opinnoissa sellainen tapa opiskella, että ryhmäkeskusteluita piti tehdä ja nauhoittaa ne ja palauttaa opettajan arvioitavaksi. Oli karseeta, jos nauhoitus vaikka epäonnistui taikka tuli sanottua jotain tyhmää :x Meni monet sunnuntait hermoillessa rentoutumisen sijaan. Onneksi en enää opiskele siellä.

AMKissa on yleensä todella paljon ryhmätöitä joka alalla etenkin päiväopinnoissa. Monimuoto-opiskelussa eli kuten itselläni on ollut siis aika vähän, 1-2 ryhmäprojektia lukukauden aikana ja kaiken saa tehdä yksinkin, jos pyytää luvan ja varsinkin moni töissäkäyvä haluaa tehdä yksin, koska ryhmien kanssa säätäminen on karseeta. Jotkut isommat projektit on oikeastaan ihan ok tehdä porukassa, koska muuten työmäärä olisi todella suuri ja aikaa vähän.

Yliopistoissa on käsittääkseni vähemmän ryhmätöitä, mutta niissäkin on kuulemma lisätty niitä viime vuosina. Riippuu alasta.

Aa, ok. Ite hain sekä yliopistoon että ammattikorkeakouluun. Ammattikorkeakoulut on mulla viimeisimpinä hakuvaihtoehtoina.

Haen siis opiskelee graaffista suunnittelua (Aallossa nimeltään visuaalisen viestinnän muotoilu ja XAMKissa graaffinen muotoilu, mut graaffista suunnittelua ne kyl aikalailla on :D), niin en usko, että se nyt niin erityisen ihmisläheistä työtä on, koska ei piirtäjänkään työ semmoista ole. Joka alalla kyl tietty on sosiaalista kanssakäymistä, mut osassa sitä on vähemmän ja osassa taas enemmän.