Mulla sama ja siis rasittava ongelma, että ajattelen liikaa eteenpäin ja rakennan mielessä kaikenlaisia kuvioita siitä, miten asiat menee ja stressaannun ihan hirveästi jo etukäteen, vaikka asiat menevät loppujen lopuksi aina vähän eri tavalla kuin oli miettinyt. Stressaan ihan turhaan.
Mulla sama ja siis rasittava ongelma, että ajattelen liikaa eteenpäin ja rakennan mielessä kaikenlaisia kuvioita siitä, miten asiat menee ja stressaannun ihan hirveästi jo etukäteen, vaikka asiat menevät loppujen lopuksi aina vähän eri tavalla kuin oli miettinyt. Stressaan ihan turhaan.
Itse yliajattelen kaiken aina siihen pisteeseen, että ahdistun, häpeän omaa olemassaoloani ja olosta tulee sietämätön. Eilen töissä sähelsin jotain ja kotimatkalla kävin sitä kaikkea päässä läpi ja ahdistus otti vallan D:
Itse yliajattelen kaiken aina siihen pisteeseen, että ahdistun, häpeän omaa olemassaoloani ja olosta tulee sietämätön. Eilen töissä sähelsin jotain ja kotimatkalla kävin sitä kaikkea päässä läpi ja ahdistus otti vallan D:
Sama, juuri tälläkin hetkellä. D: Mua lohduttaa ehkä vähän se ajatus, että tämänpäiväinen murheenaihe X ei mitä todennäköisimmin tunnu vähän ajan päästä enää juuri miltään, sekä se, ettei mun mokailut oikeasti kiinnosta muita ihmisiä niin paljon kuin kuvittelen (ja ne muutkin mokailee joskus).
Mulle käy samaa kaiken ajan. Ja ylianalysoin ihmisten liikkeitä, äänensävyjä, ilmeitä, käytöstä, aikaa, jonka hän käyttää viestiini vastaamiseen, joka ikistä sanaa.
Mäkin mietin menneitä asioita aivan liikaa. Joskus tekee oikeasti mieli unohtaa kaikki vanhat jutut, koska en mä niitä voi mitenkään muuttaa. Joskus oon unohtanut asian ihan hyvin, kunnes se perkele tulee uneen ja mulla on koko päivä pilalla :(
Sama juttu. Yliajattelen ihan liikaa muutamia juttuja, jotka oisin voinut tehdä toisin ja nyt vaan sitten ahdistuksissani juon ne ajatukset pois vaikkei tämäkään taida ihan terveellistä olla