Taivaansini
Asiantuntija
- Liittynyt
- 4.2.2021
- Viestejä
- 1,860
- Reaktioarvo
- 1,422
Tätä vaihetta voi myös kutsua nimellä yhteiskunnan asenteiden omaksuminen ja tunteiden kieltäminen. Ajattelin pitkään, et oon hetero ja sit jos tuli pientäki kiinnostusta tyttöjä kohtaan niin yritin parhaani mukaan kieltää sen itseltäni.(kielsin kylläkin pitkään myös poikapuoliset ihastukseni) Ajattelin kans, että kyllä heterotkin voi välillä ihastua tyttöihin, koska niin olin jostain lukenut. En myöskään pystynyt nähdä itseäni seurustelemassa tytön kanssa ja tytön pussaaminen kuulosti ällöttävältä.(ajatus siis siitä että mä pussaisin tyttöä, ei se jos joku muu pussaa tyttöä)
Samaan aikaan kuitenkin myös sanoin, että en poissulje sitä mahdollisuutta, että voisin joskus ihastua tyttöön ja seurustella tämän kanssa.(käytännössä näin kuitenkin tein) Vasta tänä vuonna aloin hyväksymään näitä tunteita ja mitä enemmän asiaa mietin, sitä enemmän alkoi tuntua siltä, että voisin oikeastikin nähdä itseni tulevaisuudessa tytön kanssa. Musta tuntuukin siis nyt siltä, että nää yhteiskunnnan asenteet on vaan vaikuttaneet muhun niin syvästi, koska ku alan ajatella asiaa tarkemmin ja pidempään niin en enää nääkään mitään ongelmaa.
Ja oon nyt sit tullut lopulta siihen lopputulokseen, et oon biseksuaali, mutta tykkään silti pääasiassa pojista.(jonka takia oli myös helppoa uskotella itselleen olevansa hetero :)) Tytöistäki tykkään lähinnä lyhythiuksisista tai muuten jollain tapaa maskuliinisesta. Tän termin kanssa on kuitenki viel jonkin verran totuttelemista, koska jotenki siitä heterosta ehti tulla osa mun identiteettiä ja bi ei oo viel tuntunut niin omalta ja tuntuu oudolta ajatella, et taidan nyt olla sit itekki osa sateenkaariyhteisöä vaikka en tota tyttöihin ihastumista niin suurena osana itseäni pidäkään. D:
Mutta äh, ärsyttää tämä itsensä rajoittaminen ja asioiden kieltäminen itseltään. Se ei todellakaan tee hyvää ja oon nyt niin ilonen et viimein osaan sanoa olevani biseksuaali. Ja niin rasittavaa, kuinka jotkut jaksaa sanoa seksuaalivähemmistöillä, että toi on vaan vaihe, ku tykkäät tytöistä yms. Siitä sainki ton otsikkoidean, koska mulle enemmänki just se heterous oli se vaihe. D:
Samaan aikaan kuitenkin myös sanoin, että en poissulje sitä mahdollisuutta, että voisin joskus ihastua tyttöön ja seurustella tämän kanssa.(käytännössä näin kuitenkin tein) Vasta tänä vuonna aloin hyväksymään näitä tunteita ja mitä enemmän asiaa mietin, sitä enemmän alkoi tuntua siltä, että voisin oikeastikin nähdä itseni tulevaisuudessa tytön kanssa. Musta tuntuukin siis nyt siltä, että nää yhteiskunnnan asenteet on vaan vaikuttaneet muhun niin syvästi, koska ku alan ajatella asiaa tarkemmin ja pidempään niin en enää nääkään mitään ongelmaa.
Ja oon nyt sit tullut lopulta siihen lopputulokseen, et oon biseksuaali, mutta tykkään silti pääasiassa pojista.(jonka takia oli myös helppoa uskotella itselleen olevansa hetero :)) Tytöistäki tykkään lähinnä lyhythiuksisista tai muuten jollain tapaa maskuliinisesta. Tän termin kanssa on kuitenki viel jonkin verran totuttelemista, koska jotenki siitä heterosta ehti tulla osa mun identiteettiä ja bi ei oo viel tuntunut niin omalta ja tuntuu oudolta ajatella, et taidan nyt olla sit itekki osa sateenkaariyhteisöä vaikka en tota tyttöihin ihastumista niin suurena osana itseäni pidäkään. D:
Mutta äh, ärsyttää tämä itsensä rajoittaminen ja asioiden kieltäminen itseltään. Se ei todellakaan tee hyvää ja oon nyt niin ilonen et viimein osaan sanoa olevani biseksuaali. Ja niin rasittavaa, kuinka jotkut jaksaa sanoa seksuaalivähemmistöillä, että toi on vaan vaihe, ku tykkäät tytöistä yms. Siitä sainki ton otsikkoidean, koska mulle enemmänki just se heterous oli se vaihe. D: