Aihe vapaa En tiiä saatana

[qualitymonkey]

😬😬😬😬😬😬😬😬

 

[qualitymonkey]

Mut tää edelleen kans hajottaa mua


Varsinkin kun kyseessä on sen ajan biisu :| niin totta kai tulee nyt mieleen eunkwang aika pahastikin i mean it got me in my feels

 

[qualitymonkey]

Ah

He's
The cutest

 

[qualitymonkey]

En tajuu että vielä näin 122 sivuu myöhemmin jauhan edelleen siitä. Tarkistin, se oli sivulla 5 kun tää tapahtui, 7.7. niin jooh.

Niin oikeasti tää on NIIN vanha juttu jo mutta silti edelleen vaan NÄKÖJÄÄN en osaa päästää irti xDD

 

[qualitymonkey]

He really has me in a chokehold

 

[qualitymonkey]

LMAO shut the fuck up cause i think i'm going to die.........

That's it guys i'm officially deceased 😭

No amount of trying to get over will ever work anymore

It's done

I'm done and dead guys

That's it

There goes my LIFE my life is ruined my soul is crushed and he has my heart completely 🤦🏻‍♀️

Tosin i think he already had it like.. a long time ago... But still............ It's getting so bad that i don't know what to do anymore cause honestly i'm gon cry soon lmao i will fucking cry xD

Cause honestly no one is cuter and hes just the sweetest and hes just everything i could ever want honestly ANYTHING you could want in a guy he's just so perfect, annoying yes of course but my god how i love that fucking stupid man like i am not going to lie okay because i think he will never give me my heart back so i don't think i'll be over him.... This is it yall..... I'm gonna be in love with him...... Forever...... Probably.......... That's it................ All of my life i just searched for this one man i'm done i'm done 😭😭 mikä ei toki tarkoita sitä ettenkö edelleen ois jossain määrin kuses muihinki kuten hyvin tiedämme mut en mä tiedä, jotenki toi nyt vaa on niin..... Special..... Mut... Emt, ugh...... I just......... Why is he like that i can't live without his arms around me holding me i cant I CAN'T 😭

idk like i said he has me on a chokehold i don't know man

It's just a rush of emotions like ffs...

I'm overwhelmed like so overwhelmed i 😭


I know hes the one 😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭😭 bye i'm not going to get over damn it, it's been seven months or what huh and i'm still not over him do u think i will ever be????????

Cause he's eunkwang after all

Do u think i'll ever be over him? Cause... It's eunkwang........ It's even worse than Timppa????????? I dont think...... I really don't think this will ever end, my fucking god i'm lost






What am i ever going to do






Okay i gotta say this lmao:
Mul oli kaikki ihan normaalisti mut sit EUNKWANGIN takia i started to feel really really really really really really really really really really really really really really really really really really bad and idk then i just watched that vid and it helped but then this rush of emotions came to me and i was like wait now i'm lost and confused ja siis nyt ollaan tässä


Oon mieluummin kyl tälleen lost ku ennen ton vidin kattomist i just felt REALLY anxious and bad but now i feel fucking lost and like i don't even know i have no idea and this case is like what the actual fuck????? But it's better than what i felt before.


Ugh?

But like i was in a good mood??? Then suddenly everything went fucking dark and it was eunkwangs fault (i mean what else lmao ofc it was) and then now i feel better but still confused.......



Ja ...... Actually se mikä mua hämmentää myös ihan VITUSTI on mun viimeöinen (vai päivällä se ehkä enemmän oli) uni.. niinku i'm not going to say it all mut siin oli eunkwang i think ja sit siin tapahtu vaa kaikkee sika hämmentävää tai niiku Honestly i think i was at my former school and it was a weird dream and just idk everything is creepy. Mut sit eunkwang mun mielestä oli siinä and do you know who else????? M. Vittu m???? :D jos en ihan nyt erehtyny cause i think there was something about her???? Niin mitä vittua se siinä teki huoh. En voi koskaan ymmärtää................ Niiku mee sä ny edes pois siitä, i don't even love you anymore lmao (or maybe i do, who knows).

Well at least shes still not the love of my life lmao. Cause it's eunkwang 🙃🙃🙃🙃🙃

Oh shit. Seriously. Why is eunkwang the love of my life? But honestly, better than m or i. Koska en mä niitä varmaan olis saanu koskaan ainakaan. Mä jopa taisin confess i:lle ja ilmeisesti se ei siis lämmennyt mulle (ei me kyl juuri tunnetukaan lmao ofc i had to do it like that, in an embarrassing way lmao) niin siitä nyt ei varmaan kuuna päivänäkään ois tullut mitään. Joten hyvä ettei se ollu love of my life vaikka iso keissi olikin. Ja m myös, en edes tienny ikin että tykkääkö se tytöistä, toki oisin voinu yrittää enemmän jutella sille but idk i was just so shy i couldnt try to get to know her more. Toki me juteltiin joitain kertoja mut ei sen kummempaa. Ei siitäkään varmasti ollu tarkoituskaan tulla ikinä mitään vaikka se olikin ihan vitun iso keissi sekin. Ainiin ja s. Mä vielki muistan ku se koski mun kättä sillon kerran ja mä vannon et se tuntu silt et se ois tykännyt must takas, it kinda felt awkward niinku sillä tavalla niiku se ois pitäny must myös. En mee vannoo, mut se ehk saatto olla nii. Mut ilmeisesti siitäkään ei ollu tarkotus tulla sen enempää, ja senkin kanssa puhuin vaa joitai kertoja joten ei ikinä tunnettu mitenkään kovin hyvin. Honestly i don't know. Mut sen tiiän et jos eunkwangist ja must ei ikinä tuu mitään niin tuntuu ihan sika oudolt kosk i really believed in it lmao. Ja kuten sanottu, niin esim i:stä, s:stä ja kaikist noist ei kenestäkään niistä tapahtunu koskaa mitää tommost samanlaista mitä eunkwangin kohal. Siks se tuntuu vaa nii saatanan oudolta jos se ei ollutkaan mitään. Kosk se oikeasti tuntui oikeelta, eikä mulla ollu mitään syytä kuvitella sitä koska i didn't care enough. Miks oisin halunnu sitä ku i just didn't care enough. En keksinyt sitä päästäni, tiedän mitä tunsin. It means something. It must. En vaa keksi muuta selitystä lol.

Niin on vaa vitu kusetettu olo jos siit ei tuukaa mitää :D sit vaadin selitystä kyl. :D imma be asking god like "what the hell was that??????" Honestly i...... Siis mä en ikinä tuu ymmärtää mitä vittua se oli jos olin väärässä. Ei se voinu olla vaa sellai tunne millä ei oo yhtään mitään merkitystä. :D cause i never felt anything like that before. Enkä edes ollu rakastunu. Joten. Nii.

Jos eunkwang ei sittenkään koskaan tuu olee mun mies niin........ En tiiä, tuntuu ihan vitun oudolta. Niinku why all of this, for nothing lmao.




Kkkkkkkk i'm laughing but honestly i'm still so confused

Bitch you ruin me i love you so much 💗💗💗💗💗💗💗💗💗💗💗💗💗💗💗💗❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️

 

[qualitymonkey]

UGH i feel like an idiot koska kyllähän mä nyt sen tajuan kuinka mahdottomalta se kuulostaa mut. What can i say. I felt how i felt. Se oli muutenkin nii vitun selittämätön tunne ku se tuli jotenkin niin tyhjästä, ilman että tiesin edes miltä se koko jätkä näyttää. Literally i knew nothing. Onhan se nyt ihan selittämätöntä miten voit aivan yhtäkkiä vaan JOTENKIN tietää että se on sun tuleva mies vaikka et oikeasti mitenkään voi sitä tietää.

Ja etenkin kun ottaa huomioon sen mitä lopulta tapahtui niin tuntuu ehkä VIELÄ enemmän siltä et okay that's not coincidence tho???

 

[qualitymonkey]

Okei mitä enemmän muistan siitä actual fiiliksestä mikä mulle heräs silloin.. niin mitä enemmän ajattelen sitä, sitä varmempi oon siit et niin siinä käy. En voinu olla väärässä silloin. No chance in hell. Theres no way i was wrong. Se tunne oli niin erilainen kun mikään mitä olin aiemmin kokenut. Se ei ollu edes rakastumisen tunne, sen mä kai vasta koin -22. SE oli rakastumista. Mut silloin... Se oli vaan.. claircognizance. Mä vaan tiesin. Ja mä tiesin sen niin selvästi. It was like, for a while everything was crystal clear. It was so obvious vaikka mulla ei ollu mitään mahollisuutta tietää sitä niiku normaalisti järjellä. So it WAS claircognizance mut entäs jos se ei toteudukaan? I mean honestly, luulis, mut.......... En vaan tiedä enkä ymmärrä miten muka. Ja milloin muka :D varmasti siihen menee aikaa varmaan vaikka kuinka..... Eeei en vaan pysty uskoo et niin kävis mut mitä hittoo, onhan se uskottava jos noin kerran käy. Koska se oikeasti oli claircognizance, voisin vaikka vannoa. It felt too weird, it wasnt just normal thinking i'm sure.

 

[qualitymonkey]

I swear to god i don't understand anymore

 

[qualitymonkey]

Mate i'm doneeeeee i wanna know if he's my soulmate or not 😵😵😵😵😵 bruh this situation sucksssssssss lmao



And if hes not then WHO THE ACTUAL HELL COULD IT BE

Idk i don't have one

No but he must be it was claircognizance i know it was

It was real ugh

 

[qualitymonkey]

Skskskkkkkkkkk

 

[qualitymonkey]

PFFFFTTTTT

except: "moving on was always easy for me to do" ei resonoi tod

 

[qualitymonkey]

Lmaoooooooo everything is a mess and i'm here for it

 

[qualitymonkey]

:/ How did u know XD I srsly laughed at this

 

[qualitymonkey]

Like i probably already said, i don't even like making plans for the next fucking day........ Fucking hate it man.

Seriously???? How am i gonna know what i feel tomorrow and what i want to do then????????? Then i just have to cancel those plans cause i don't want to or i can't do something lmao.

 

[qualitymonkey]

You gotta live in the moment people 😩😩😩😩😩😩

 

[qualitymonkey]

You gotta live in the moment people 😩😩😩😩😩😩

Live in the moment which in my case means: do what i want when i want but MOSTLY just think, daydream and do weird shit the whole day..... And that means doing almost nothing every day lmao.

 

[qualitymonkey]

I also don't know if it's an infp thing but i feel like i sometimes just forget any plans i might have made because i'm thinking about something or just focused on the stuff i do and i just got my head in the clouds and i forgot the plans i made with my friend 🌚

 

[qualitymonkey]

Like honestly youd think that this would do the opposite but it actually helped me :D

Siis onhan se sinänsä depressing mutta kuitenkin tulee "positiivinen olo" etenkin kun lukee kommentteja ja näkee ettei oo ainut. On niin mukavaa nähdä kuinka muidenkin elämä on kirjaimellisesti helvettiä eikä edes elämistä vaan pelkästään existing. Niinku tuntuu et i couldnt get any lower mut silti se on jotenkin siistiä huomata kuinka oot tosiaan siinä absolute pohjalla yms niiku tuntuu et kaikki on lopussa jo, mul ei oo mitään mahdollisuutta enää koskaan saada hyvää elämää, jota mulla ei edes koskaan ole ollut, tähän tilanteeseen ei oo ratkaisua ikinä ja honestly mun elämä oli ja on ja tulee olemaan alusta loppuun saakka helvettiä mutta vaikka se asia on niin niin en silti oo tappanu itteeni mikä jotenkin saa mut hirvittävän ylpeeks itestäni. Idk i feel like the strongest person on earth. And honestly i think i'm unbelievably strong, jos totta puhutaan. Täytyy olla helvetin vahva että jaksaa oikeasti tällasta elämää, aina vaan se yks ja sama tuskan aiheuttaja mikä ei koskaan katoo. Sille ei voi tehdä mitään eikä tähän oo mitään ratkaisua, koskaan. Ja silti mä jaksan tätä.

 

[qualitymonkey]

Ja toi biisi on siitä vielä niin täydellinen koska ton lapsen ääni tossa lopussa. Edustaa sitä kuinka mulla ainakin tää on alkanu jo lapsena. Tosin itsetuhoisuutta ei ollu lapsena vielä. Wait. Olihan? Tai aikaisin itsetuhoinen ajatus minkä muistan itelläni oli se ku vitosluokalla halusin jäädä auton alle tai jotain, en kyllä yrittänyt toki koskaan mitään (en vieläkään oo kertaakaan yrittänyt itsaria) mutta se oli kummiski ajatus jota mietin. + Se että se tuntu jotenki aika normaalilta vaikka i felt pain mut silti se tuntu jotenki.... Ei mitenkään epänormaalilta :D + se oli varmaan just vähän sen yhden traumaattisen kokemuksen jälkeen (koska jos se oli vitosella niin siit ei ollu kovin kauaa silloin) joten ei mikään ihme että olin hieman itsetuhoinen.

 

[qualitymonkey]

Haha. Hahahaha.

 

[qualitymonkey]

Mä en vieläkään tiedä mä en vieläkään tiedä mä en vieläkään tiedä honestly: mä oon nyt 24. Mikä tarkoittaa sitä että, toden totta, vähintään 15 vuotta tätä, etten tiedä. siis eli sanoisin vähintään 9-vuotiaasta koska vähintään siitä asti mulla on ollu tää että en tiedä. Ennen sitä, oli oireita, kuten sanoin niin luulen että mulla oli oireita jo ennen kouluun menoa, mutta silloin kun mulla lähti aivan täysin käsistä niin silloin olin jo koulussa kyllä. Joka tapauksessa i was unbelievably young ja tää vaan.. jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.

Muistan niin hyvin sen hetken kun lähti aivan lopullisesti käsistä. Ja mä vieläpä tiesin siinä hetkessä sen et tää oli nyt tässä. Basically tyylillä et, mun elämä menee nyt tässä eikä mitään voi korjata enää koskaan. Mä muistan mä katoin siin kaikkee ja ajattelin että tämäkään ei ole oikein mutta tähän ei oo mitään vastausta tai ratkaisua. Muistan et olin siinä hetkessä jotenki silleen et tähän ei oo mitään ratkaisua, tää mitä mä yritän päässäni kehitellä ei oo varmaankaan oikein mutta mikään muukaan ei oo. Tähän ei oo ratkaisua. Ja mä oon EDELLEEN siinä samassa kohassa. Siihen ei VIELÄKÄÄN oo ratkaisua. Näin, emt, joku 15-17 vuotta myöhemmin.

En ees tiedä enää. Do u know what? Theres literally no hope. Theres literally nothing i can do.

Hm

Sit mä muistan kun olin just sen 6-9v niin mun veli jotain selitti siit kuinka on likasta suudella tyttöä etc etc mikä ei siis sinänsä edes mitenkään liity nyt tähän asiaan mut kun mulle vaan tuli mieleen kun aattelin et miten oon silloin edes pystynyt ajattelemaankaan muita asioita ja elämään, kuten nyt vaikka tota asiaa. Et oon kuitenkin pystynyt käsittelemään muitakin asioita eikä tää yks ja sama saatanan asia oo silti ollu ainut asia mun mielessä, vaikka lähestulkoon onkin. Oikeesti ihmettelen, muistan vielä kuinka juttelin siitä mun tyttöihastuksesta silloin mun kavereiden kanssa ja honestly kun en muista minkä ikänen olin mutta oli se oltava suurinpiirtein tota aikaa. Niin en jotenkin ymmärrä miten oon kuitenkin jotenkin voinu elää ja ajatella muutakin. Ja jopa välillä ihan nauranukin etc i think. Mut kun mä en vaan...... Ku mä en oikeesti vaan tiedä. Mä alan olee aika väsyny elämään yleisesti ottaen. Siinä vaiheessa kun sun startti elämään on tää niin mitä enää voi sanoo. Antaa olla.

Ei mulla ainakaan ole enää mitään mahdollisuutta tai mitään mitä voisin tehdä

 

[qualitymonkey]

Mä yritän mut ku mun päässä ei oo tolkkua oikeasti. Mun päässä ei oo ollu tolkkua koko elämäni aikana, paitsi ne ihan ensimmäiset vuodet ehkä. Ne joista en edes muista mitään. Todennäköisesti joskus alle 4-vuotiaana oon ainakin ollu ihan ok normaali mut viimeistään 6-vuotiaana alko meininki olla sellasta et mun pääs ei vaan ollu oikeasti mitään järkeä eikä mitään. Mun koko käsitys kaikesta tuntui olevan ihan vinksallaan jo siinä kohtaa. Joku asia mun päässä on niin niin deeply, deeply, deeply, deeply vinksallaan tai miten se niiku sanotaa, jotenki vaa niinku vääräs asennossa. Jotenki mun aivot on ihan niiku eri, niiku kokonaan eri sfääreissä ku muut. Koko käsitys maailmasta ja elämästä. Kaikki aivan totaalisen disturbing koska oikeasti mulla vaan on se tunne että kaikki, KAIKKI, on väärin. Ei KOSKAAN voi saada mitään oikein. Ei KOSKAAN. elämässä ei oo mitään sellasta mikä vois korjata, ikinä. Oon tienny sen aina. Tätä ongelmaa ei korjata. Ja siis ihan lopulta mä en edes tiedä kaikkea mikä mun päässä on vikana. Mä en edes tiedä mikä on ongelma. Mä en edes? Mä osaan sanoa sen verran että oon miettinyt sieltä saakka että mikä on OIKEIN. mitä mun pitää tehdä. Miten mun kuuluu elää. Mitä mun pitää tehdä. Jos teen tämmösen suunnitelman, niin onko se oikein. Ei ehkä, mut mikä sit on. MIKÄ on oikein. Miten. Miten mä elän, teen, kaiken. Mikä on se. Joskus yritin, kai jo ennen sitä kun lähti lopullisesti käsistä, vähän silleen luoda jotaki suunnitelmia tai rutiineja ja tehdä asiat tietyllä tavalla, ja tää oli tosiaan ennen 7v aivan varmasti koska muistan sen sielt toisest kodista.

Mä en mä en mä en tiedä mä en osaa.

Jos yks asia mun elämässä on ollu kohtuutonta niin tämä. Se on se yks AINUT asia joka on pilannu KAIKEN mun elämässä, niin elämän alussa kun aina sen jälkeenkin. Mun elämästä ei oo KOSKAAN ollu jäljellä mitään, ei mitään, mul ei oo ollu tilaa hengittää, mul ei oo ollu MAHDOLLISUUTTA hengittää, mult on viety kaikki sillä samalla sekunnilla kun oon lähestulkoon syntyny tänne. Tää kuulostaa tietysti ylidramaattiselt mut mä vannon et tää on se asia joka on pilannu mun elämän. Mul ei oo enää elämää jäljellä, eikä oo ollu koskaan. Kaikki oli niin sanotusti ohi ennen kun ehti alkaakaan. Mä en tiennyt ikinä. Mä en tiennyt ikinä ja sitten mä koitin vaan löytää jotain vastauksia, vastauksia joista en edes itse ollut ihan varma onko niitä olemassa. Yritin tietää mikä on oikein ja mitä mun pitäis tehdä. En ymmärrä tänä päivänäkään mikä mulla exactly on ollu hätänä koko elämäni. Sen vaan tiedän et se musers mut. Ahdistuksen määrä oli Aina sanoinkuvaamaton. Niin. Silloinkin kun olin ehkä 9-13v ja oltiin kai jollaki festareil, muistan sen niin hyvin, kaikki romahti, kaikki ne suunnitelmat ja asiat mitä tein, kaikelta putos pohja vaikka sitä pohjaa ei koskaan ollukaan kai, missään ei ollu mitään järkee. En tiennyt edes silloinkaan. Yritin ymmärtää mitä helvettiä mun sitten pitää tehdä, mutta mä en tajunnut. Mä en tajua vieläkään. Silloin kun oltiin jossain vähän niinku mökillä vaikka se ei ihan mökki ollut mut kuiteski. Olin aivan lapsi, en muista minkä ikänen, mutta lapsi silti. Kirjotin päiväkirjaan tai joku vihko mulla oli siinä mihin kirjotin tai jotakin, muistan sen huoneen, muistan sen sängyn, muistan että haahuilin siellä rakennuksessa ja........... Olin täysin lost jotenkin. Mutta silti välillä mulla oli illuusio siitä että jokin mitä teen olis se oikea asia mitä mun pitääkin tehdä (siis onhan tää ocd:tä vai mikä muu tää ois?) Ja keskityin siihen ja oikeasti orjallisesti noudatin mitä sääntöjä ikinä sit olikaan, ja siitä EI SAANU POIKETA, koska ajattelin että TÄÄ on nyt se mitä mun OIKEASTI pitää tehdä. Ja siis tää oli aivan selvä asia. Aina vaan, joku mun aivoissa mättäs. Aina oli jotain että mun TÄYTYY. jotain. Mutta etsin sitä et mikä on se oikee mitä mun oikeasti pitää tehdä. Vastauksia tai jotain. En tiiä. Sitten aina välillä ne illuusiot romahti (kuten 2015) ja olin sillee ei MIKS MÄ TEEN TÄTÄ entä jos se ei ookaan, vittu muistan vieläkin kun istuin jossai saunas ja olin sillee ei luoja eihän mun elämässä oo mitään pohjaa, kaikki on pelkkää tyhjyyttä jotenkin mihin putoon. Oon täysin tyhjän pääl vaa. Olin vaa sillee entä jos tää mitä teen ei oo se. Kun noudatin silloin kai jotakin sellaista sääntöhommelia, muistan vielä että se tyssäs siihen kun mulla oli sellain tietty asia mitä tein mun käsillä vähän niinkun ja sitten se periaatteessa auttoi KAI jotenkin mua määrittää tai siis jotenkin tein sen käsijutskan ja sitten kai siinä samalla jotenki määritin sen et okei miten toimin seuraavaks ja mitä mun pitää tehdä. Tai siis oikeestaan nää on sellasia asioita joita ei vaan voi sanoilla selittää, on sen verran abstraktia. Mutta kuitenkin, muistan sen käsijutun koska se jäi pitkäks aikaa häiritsemään tavallaan että en jatkanut sitä niinkun siihen mennessä olin tehnyt. Mutta siis siks en tietenkään jatkanut sitä koska en vittu TIENNYT onko sekään vittu oikein tai tiäks se vastaus mitä mä olin vittu koko elämäni ettiny. Saatana. Luoja ja kun tää tapahtu ni 2015 ja oon ollu siis 17v. Niinku tiäks ku siinä vaiheessa olin jo aivan vitun loppu elämäni kanssa ja meinasin et tää helvetti on oikeasti jo ihan liikaa mulle. Tiedäks ku oon ollu vankina. Siis literally, siis aivan TÄYSIN vankina, omassa elämässäni. Sen paremmin sitä ei voi edes kuvailla, kun niin että mun OMA elämäni, on se missä mä oon ollu literally vankina, jotenki vaa niinku painostaa, painostaa ja painostaa, sillon just ku olin siel saunas tai jossaki siinä, oikeen tunsin sen painostuksen et mun PITÄÄ NYT JO tietää se vastaus, mun TÄYTYY, tää ei käy enää päinsä kun en oo vieläkään onnistunut tai osannut tehdä oikein, niin kuin pitää.

Siis se aivan järkyttävä paine, tehdä vihdoin kaikki oikein. Tavallaan se tuntui siltä niin kuin olisin epäonnistunut jatkuvasti. Se oli asia joka piti mut otteessaan. I wasnt shit. Ei mulla ollut yhtään mitään arvoa, tärkeintä koko, KOKO, elämässä, oli se että tekisin sen niin kuin pitää. Sääntöjen mukaan. Mitä ne säännöt olikaan. Mut kun en koskaan tiennyt. En tiennyt mitä pitää tehdä. En vieläkään. En..... En tiedä mistä elämässä on kyse.

Ja SE on se syy, miks oon tässä itkenyt nyt..... Sellaset kolme tuntia ainakin, vähän väliä. Mun pää tuntuu halkeevan kohta. Mua sattuu.

Mä vaan oikeasti yritän. Mut ei oo MITÄÄN. ei MITÄÄN. mut jos kertakaikkiaan ei olekaan edes mitään niin... Mitä mä ny sit vielä oikein yritän? HERRANJESTAS, hyväksy se ettei oo mitään ja vittu tee ihan mitä vaan. Siitä vaan. Voit olla vapaasti koko loppuelämäs. Ei ole mitään. Siitä vaan vittu teet mitä sattuu. Ketä vittua kiinnostaa ? vittu viillä vaikka rantees auki ihan sama, koska sähä oot vapaa tekee mitä vaa. Honestly you have no fucking responsibility at all. Ei mulla mitään sääntöjä ole. Kun ei ole olemassa mitään. Niin vittu ihan mitä vaan. Jos ei kerta ole sääntöjä niin kuka mulle oikeesti voi sanoo mitä saan tehdä? Saan tosiaan vaikka viiltää ranteeni auki jos haluan, siis tää on vaa esimerkki. Ei oo mitään olemassa. Ei sääntöjä. Ei vastauksia. Oon täysin vapaa tekee iha mitä vaa. Oon eläny sellasessa vankilassa ja basically tavallaan illuusiossakin että en mä tietenkään ymmärrä normaalista elämästä mitään. Mitä se vapaus sit on.. nii-i, ihan totta, saan tehdä mitä haluun eikä tarvi mitään vastauksia ettii ees. Kaikki se mitä luulin olevan olemassa, ei edes olekaan olemassa. Tietenkään en toki ymmärrä sitä, enkä mitään, mutta kuitenkin.

En sitten ihan tiedä sitä, että onko tää OCD, vai onko tässä psykoottisia oireita nimittäin se kuulostaa ja tuntuukin kai vaan sen verran todellisuudesta vieraantuneen ihmisen sepitykseltä että pistää miettimään oonko ollu koko elämäni jossain hiton psykoosissa oikeasti. Kai nuo nyt joltain hiton harhaluuloilta jo tuntuu. Ja tosiaan se kun vuositolkulla sama meininki jatkuu ja oikeasti tyyppi luulee että on olemassa jotain vitun settejä niinku nää tämmöset? Aika vitun psykoottista settiä tavallaan mutta en tiedä onko sitten oikeasti.

Että kyllä ihan pikkasen tulee sellainenkin juttu mieleen, että kyllä vituttaa tietyt ihmiset joilla on kaikki ollu verraten helppoa, siis verrattuna vaikka tähän. Silleen tyylillä et kaikki niin sanotusti tavalliset ihmiset niin imekää vaikka vittu munaa xD tää siis läpällä tosiaan, mut nii, on vaa vähän sillee et niih älä sinä vittu siinä valita kun oikeasti joillain ei voi olla vittu hajuakaan siitä mitä elämä todella voi olla.

No siis, huvittaahan se.


En todella uskonut edes että joku päivä olisin tällasessakin tilanteessa. Toivoisin vaa vieläkin löytäväni sen oikeen vastauksen. Mutta ilmeisesti sitä ei ole. Ilmeisesti oon vapaa. Mutta kas kun, en osaa elää vapaasti. En tiedä edes mitä se on

Onko se MIKÄÄN, vitun ihmekään jos toivon jatkuvasti että meikäläinen ei olis tähän maailmaan edes tupsahtanut

 

[qualitymonkey]

Niinku minkä hiton takii joku terapeutti vai mikä se olikaa kysy multa jtn jos muistan nyt ees mitää vittu oikein että "miks susta tuntuu että sä et ois syntynyt"


NO MITÄ VITTU LUULET XD

Nii ku do u honestly think...... Et niinku tämmöses elämäs on jotain järkee edes? Enää? Koskaan? To be honest?



(Tietenkään se tyyppi ei edes kaikkea tiennyt, mutta kunhan nyt heitin tän läpän tähän)

Muoks: "miks susta tuntuu että sä et ois syntynyt?" Joo jotain sinnepäin vittu ............ :D emt. "Miks susta tuntuu siltä että sä et ois halunnut syntyä"

Vittu.

 

[qualitymonkey]

Ja se pienikin hyvä olo mitä oon saattanut tuntea joskus, tuntuu et nyt se on viimeistään loppu ja periaatteessa en vaan jaksa enää. En tiedä mitä sanoa. Kaikki on vaan ihan. Ei oo mitään. Mulla ei OLE edes elämää. Siis kyllähän mä elossa kai näköjään olen, mutta mulla ei ole MITÄÄN. siis onhan mulla perhe, ystäviäkin. Mutta kaikki se, mitä se merkkaa, kun yks asia on kuristanut sut jo siihen pisteeseen että sulla ei vaan oo oikeasti mitään. Kaikki on loppu. Kaiken sen arvo vaan jotenki "menettää merkityksensä" kun tilanne on tää. Enkä nyt tarkoita etten ARVOSTAISI läheisiä ihmisiä ja eläimiäkin tietysti, tietenkin jos ne vietäisiin multa niin olisin varmasti shokissa. Mutta en vaan osaa selittää mutta jotenkin mun pää on niin viallinen että mun elämä on ihan..... Se on vaan jotenkin väärin. Täysin ja lopullisesti.

 

[qualitymonkey]

Haha. Hahahaha.

Like do you know how much i felt that "fuck all of you" thing

En tiedä oonko ikinä samaistunu kehenkään ihmiseen näin paljon ja sehän tässä pelottaakin.

 

[qualitymonkey]

Tai siis en tiedä ei välttämättä kaikki mitä se tossa videossa sanoo, mutta siis osa tuntui niin lujaa sielussa asti että sitä ei oikein osaa selittääkään. Like. Normal people could never understand even if they wanted to.

I'm honestly not kidding, its like..... You just feel it so deeply. When youve felt that youve felt that and no one who hasnt felt that could EVER understand. They cant, and they wont. It's just an experience you only get when you have felt it yourself.

Nimenomaan just toi "fuck all of you". Siis se tapa millä se sano sen, kaikki toi, vaan kuvaa sitä kuinka vitun, täysin, lopen uupunut mä ainakin oon tähän koko, vitun, saatanan elämään, joka ei koskaan vaan vittu lopu, vittu vieläkään.

Niinku im not even gonna explain it yall. Whatever the fuck happens i don't care.

Mut onhan se jännää että Chester Bennington on se tyyppi johon samaistun tolla tavalla niin ei vittu hyvin mee.

Joo ja se nyt on sitten kyllä vittumaista koska pystynhän mä periaatteessa distract itteeni aivan loputtomiin jos vaan teen asioita katon vaikka youtubee 5h putkeen niin kyllähän se saa ajatukset muualle mutta eipä se mitään koskaa tuu ratkasemaan. Henkilökohtainen helvetti on ja pysyy, mikään, ei vittu muutu, tää on mun elämä jota en pääse pakoon, en pääse historiaani pakoon, ei oo enää mitään mitä voin tehdä, enkä koskaan tuu tajuumaan. Voin distract toki itteeni elämäni loppuun saakka, mutta se ei muuta periaatteessa mitään. Se oli siinä. Ei koskaan oo ollu mitään järkeä. Ja tää todella, todella sekottaa mun pään. Kun se ei riitä että se sekotti mun pään aivan totaalisesti lapsena, mutta se sekottaa mun pään EDELLEEN.

 

[qualitymonkey]

Niinku kyllä, on olemassa asioita joista ei oo ulospääsyä. Ja tää on sellanen. Mikään sana maailmassa ei voi kuvata sitä, mikään lause maailmassa ei voi kuvata sitä, kuinka pahalta musta tuntuu. Kuinka väärältä se tuntuu. Kuinka väärältä se tuntuu että en tee sitä, minkä luulin ainakin ehkä hetken illuusioissani olevan oikein. Että en enää tee sitä niin kun tein joskus. Miten väärältä KAIKKI tuntuu. Miten väärältä ja pahalta se tuntuu etten löydä sitä oikeeta tapaa olla, sitä mitä joku mukamas ulkopuolinen taho haluaa mun tekevän. Oon miettinyt onko se vittu joku vitun jumala, mun vanhemmat vai mikä vitun taho se on jota mä yritän miellyttää. Tai sitte ei yhtään mikään vaan se vaan on se miten se ON. en tiedä kai se on sitten vaan ocd. Mut kun mä sanon et MIKÄÄN ei voi tuntua pahemmalt tai millään ei voi kuvata sitä miten pahalta tää tuntuu niin se on silleen niin. Oikeasti sen tunteen kuvaamiseks ei oikeestaa ees oo sanoja. Se on vaan niin, niin väärin. Kaikki on niin, niin väärin. Oon tehny KAIKEN väärin. Do you honestly even understand how much youve done wrong. Niinku honestly kertaakaan elämässäni en oo onnistunu toimimaan oikein. Kaikki on aina, just niin. Joka ikinen päivä. Aina. Mun päässä sanotaan, et ei, jollain muulla tavalla. Tää on väärin, toi ois oikein, mut ehkä sekään ei oo oikein, venaa what is even the correct answer, idk, is there any point in life, etc etc.

Haluaisin hajottaa aivoni. Haluisin tappaa itteni. Haluisin luovuttaa kokonaan. En jaksa enää edes hengittää. Oon väsynyt jahtaamaan. En tiedä mistä vitusta mä enää koskaan saan kiinni. Tää on se kohta missä must tuntuu siltä että mä oon joko jotenki psykoosis tai sit vaa jotenki en tiiä kuka oon tai mietin et oonko ees... Niiku nii jotenki. Tuntuu psykoosilt tai epätodelliselt. Kuiteski. Ei tää ees voi olla totta.

 

[qualitymonkey]

Ja kaikkihan tietää kuinka se vaan on niin, että se minkä lapsuudessa oot oppinut on se totuus. Ei auta jos joku terapeutti sanoo sulle sen jälkeen kun oot jo oppinut sen asian, että hei, toi ei oo noin. Ei sil oo vaikutusta. Se on ulkopuolinen ihminen, se ei tiedä mitään koko tilanteesta vaikka selittäisin jokaisen käänteen sille. Kukaan ulkopuolinen ihminen ei voi koskaan tietää mistä siinä on kyse. Ne ei vaan oo ollu paikalla, eikä sitä selittämällä oo mahdollista avata silleen TODELLISUUDESSA.

Joten mitä väliä kenenkään mielipiteellä on, kun periaatteessa mä olen ainut ihminen joka tietää kaiken siitä sillee niinku se on.

MÄ tiedän mikä se ongelma on. Mä tiedän että mun PITÄÄ. jotain. Jotenkin. MÄ tiedän että asiat on väärin. Mä tiedän sen kaiken. Siinä ei kenenkään sanomisilla oo paljoa mitään painoarvoa.

 

[qualitymonkey]

Toisaalta, jos nyt jotain helpotusta ehkä haluaa tässä löytää tästä, niin se kun (tuli vaa yhtäkkiä mieleen) ööm joskus pienenä kuuntelin jotaki levyy (jep ihan cd-levyltä musiikkia......) Ja sitten siis tietenkin siinä vaiheessa mulla jo oli nää ongelmat, TIETENKIN. :D mutta kuuntelin sitä musaa ja muistan ku katoin sitä kantta ja olin laittanu siihen kanteen jotain söpöi tarroi tai sellasii (ne on varmaan vieläkin siinä) ja sit nyt jotenkin mulla tuli vaan tosta muistosta mieleen se, että vaikka sillon jo mulla on ollu nää ihan samat ongelmat... Niin silti mä oon eläny. Mä oon pystyny elää. Kaikesta huolimatta. et tavallaan se mikä aina on pysynyt samana, riippumatta siitä mitä ikinä onkaan tapahtunut niin mä oon silti elänyt, jotenkin, kituuttanu ja joskus jopa nauranukin ja hymyillykin. Et tavallaan: niin, asiat on ja on ollu näin, mitä sitten? Ei mitään uutta auringon alla. Jos oon silloinkin elänyt sen kanssa, jotenkin, niin elän nytkin, ja aina. Jotenkin toi muisto vaan muistuttaa mua siitä että oon mä silloinkin ollut sen tismalleen saman asian kanssa. Ja elänyt. Ja selviytynyt. Koko ajan. Mutta sitten taas.... En tiiä mitään kyl mistään. En niinkun ihan oikeasti tiedä. Mut jos en tiedä.... Ei oo kai myöskään mitään mitä mun edes pitäis tehdä tai edes voisinkaan tehdä. Joten..... Ei tarvi mitään tehdä, ollaan vaan vapaasti? Mutta en kyllä vittu tiedä. Haluun vaan. Mut sit taas toisaalta. Mä en .. tiiä.

Äh. Ollapa yhä sellanen pikku vauva. Joku 1-vuotias. Siitähän en tietenkään mitään muista, mutta olin varmaan onnellisempi kuin koskaan muulloin elämässäni. For real i did not deserve this. Don't fucking tell me about karma or some shit like that, mä en usko siihen että mä oisin millään vitun tavalla ansainnu tätä. Mä oisin ansainnu sellasen elämän joka ei joka päivä tunnu tämmöseltä vankilalta. Mä oisin ansainnu edes hiukkasen normaalimman elämän. En ollut todellakaan tehnyt mitään pahaa, mut jostain syystä mulle vaan kävi näin. Elämä ei TODELLAKAAN oo reilua.

And you're not sure what you're waiting for
But you don't want to know more
You're not sure what you're looking for
But you don't want to know more
But we all bleed the same way as you do
And we all have the same things to go through



I mean.... No, you don't?

You really have the audacity to say that everyone goes through the same shit that i do? No way in hell. Kyllä se on aivan eri jutut mitä ihmiset käy läpi. Toisilla on tämmöstä, toisilla sit taas aivan eri asioita. Esimerkiksi vaikka syömishäiriö tai masennus, pelkästään niinku sellanen. Se on aivan ERILAINEN keissi kuin esim tämä. Ei ne oo mitään vitun samoja asioita mitä kaikki käy läpi lol. Jos joku normaali ihminen lukee nää mun viestit niin luulekko että se ymmärtää siitä paljookaan? No tuskin tajuaa. Täysin vieras asia sille, niin ei ne oo vittu mitään "samoja asioita" mitä kaikki käy läpi. AIVAN erilaisia keissejä vittu :D

Mutta sinänsä hyvä biisi, naurattaa vaan. Kaikki.

Mitä vittua mä teen? Ei oo mitään mitä voin tehdä. Mut jos ei oo, niin sit ei varmaan tarviikaan tehdä. Kai mä sit tosiaan voin olla vapaasti elämäni loppuun saakka. Eipä tässä kai muutakaan enää ole? Mun päähän ei ainakaan tuu enää mitään, ei mitään ajatusta