Hyvin hyvin hyvin tarkat kriteerit siis ja todellakin varovaisuus on mukana. Tuollaista miestä ei nimittäin ihan helpolla löydy. Mutta se on ainut mikä mulle kelpaa. En mä pysty olla ihmisen kanssa jonka kaa mulla ei oo hyvä olla. Sen pitää sopia MULLE ja mun luonteeseen jotenki oikeesti kunnolla
Oon mieluummin yksin kuin epäsopivan ihmisen kanssa. Ja mulle epäsopivia on ihan reilusti suurin osa. Täytyy olla todella, siis TODELLA, gentleman jotta voi olla mun kaa. V nyt ei ollu sellasta nähnykään, joten hyvä että ei seurusteltu ikinä. Se käyttäyty vähän niin kuin omistaisi mut vaikka ei edes seurusteltu. Ei kiitos.
Mä oon sen verran herkkä että kyllä mun miehen pitää olla riittävän gentleman. Ja siis niinku todella. En kelpuuta sellasta mitä suurin osa naisista näköjään kelpuuttaa. Ei se sitä tarkoita etteikö riitelyä vois silti tapahtua, mut u know what i mean. En sitten tiedä, eunkwang nyt vaikuttaa kyllä siltä että se on todennäköisesti riittävän gentleman mut kyllä sellaset miehet on selvässä vähemmistössä. Täytyy siis todella ettiä neulaa heinäsuovasta. Etenkin kun ottaa sen huomioon että sen on OLTAVA sellanen jolle se seksittömyys (mahdollinen seksittömyys tai pitkät tauot jne) on täysin ok. Sellanen joka ei esineellistä ja käytä pelkästään omaan seksuaaliseen nautintoon. Sellanen joka ei arvostele mun pukeutumista MILLÄÄN tavalla. Tai painoa, ei missään tilanteessa. Tai muutenkaan kehon muotoa. Tai pituutta. Tai yhtään mitään. Sellane on must TODELLA vaikea löytää, ei nimittäin oo mitenkään yleistä sellaine. Suoraan vois siis vaan luovuttaa:D en mä muita kelpuuta kuin eunkwangin ja ei kyllä luulis että sitä saan koskaan.
Mut mitä jos saankin? Sittenkin? Joskus? MUTTA mitä jos se ei ookaan tarpeeks täydellinen? Siis sillä tavalla että mitä jos sille vaikka seksittömyys oliskin ongelma? Mitä jos se onkin erilainen ku millasen kuvan saan siitä? Mitä jos se arvosteliskin mun ulkonäköö? Ei siitä luulis, mut. Kuka tietää?? Siis kyllähän se vaikuttaa juuri sellaiselta mitä etsin mut.. en tiiä.. en voi sanoa varmaksi. Kamalaa vaan olis esim sellainen tilanne että mitä jos se onkin sellainen kuin kaikki muut ja jättäis mut siksi että en anna tai jotain :D ei se kyllä ollenkaan sellaiselta vaikuta. Mutta sitten kun kaikki sanoo siitä että on lupa lähtee suhteesta jos ei oo seksiä. No onhan lupa lähtee mistä syystä vaan mutta en mä ainakaan sit sellaisen ihmisen kand hsluiskaa olla, jolle on ongelma sellanen mitä MÄ oon. Kuitenkin toi on aika iso osa mua ja mun persoonaa, siis silleen iso juttu mulle. Haluun kuitenkin olla myös täysin, SIIS TÄYSIN, vapaa suhteessakin kieltäytymään seksistä vaikka viis vuotta putkeen jos siltä tuntuu. En tee mitään kompromisseja asian suhteen , en mitään. Se on vaan ja ainoastaan mun päätös. Jos toinen on silleen "mitä jos pantais" niin mul on täysi oikeus sanoa ei, niin usein kun must tuntuu siltä. Siksi mä haluan ehdottomasti sellasen jolle myös täysi seksittömyys olis okei. Koska kyllä mullekin olisi, jos toinen osapuoli ei haluis koskaan. Kyllä se olis. Siis jos aatellaa näin päin: et vaikka olisin kwangin kaa ja se ei haluis koskaan seksiä. Jos olis näin. Niin kyllähän se varmasti ahdistais koska kuitenkin jos aattelee et se on täysin mahottomuus. Mutta en mä sitä sellasen asian takia jättäis. Ku mä en vaan halua että seksistä tulee ongelma. Mä en halua että niin suuri osa mun persoonaani, on ongelma sellaiselle ihmiselle jonka on tarkoitus rakastaa mua omana itsenäni. Koska vaikka en ole täysi aseksuaali, niin identifioidun silti vahvasti johonkin sinne välimaastoon. Aseksuaalisuus resonoi mussa kaikesta huolimatta, edelleen, vaikka täysi aseksuaali en olekaan. Se on siis jollain tapaa tärkeä osa mun identiteettiä koska mulla on sitä aseksuaalisuuden kokemusta tarpeeksi elämäni aikana ollut. Se ei oo täyttä aseksuaalisuutta mutta se kuuluu silti siihen sen piiriin. Niin jos mun kanssa oleva ihminen, jonka on tarkotus olla mun rakas ja soulmate yms, ei ymmärrä sitä, niin se ei silloin ymmärrä musta paljon mitään. Eikä se oo silloin edes aitoa rakkautta. Joten 🤷
