Ärsyttää kaikista eniten se etten vieläkään osaa elää oikein. Se on mun isoin ongelma. Se on aina pääasia kaikessa. Elämä on ihan hirveetä silloin kun on syntyny tämmöseen. Tai siis. Mä en tiedä onko tää synnynnäinen asia. Se on alkanut alle 6-vuotiaana pakolla mutta mistä minä tiedän milloin sillon. Vaikuttaa melko synnynnäiseltä ja siinä lukikin että erityisesti lapsuudessa alkavassa häiriössä perimällä on merkitystä joten perimä niin, mutta sitten me äidin kanssa katsottiin ettei tää edes kuulosta ocd joten se ei välttämättä ookaan se mutta toi juttu taas oli ocd:stä. Et jos tää ei oo ocd en tiedä sit mikä se on mut kuitenki. Joka tapauksessa vaikuttaa melkee synnynnäiseltä ku kuitenkin alle 6v alkanu niin en tiiä sit, jotain tosi outoo mun mielestä.
No mutta sille ei kuitenkaan voi mitään tehdä enkä vieläkään vaan ymmärrä. Tiedän kyllä sen ettei se oo mikään "oikea" sääntö että oikeastihan ei ole sääntöjä mutta sitten kun tuntuu että en.. vaan ymmärrä enkä osaa. Että en tiedä. Mitä pitää tehdä. Vai pitääkö edes tehdä mitään. Suurin ongelma kai on se etten tiedä. Koska jos tietäisin varmaksi että ei tarvitse tehdä mitään vaan saa olla ihan vapaasti, niin se olisi varmaan helppoa. Mutta.. mä en tiedä..... Yhtään. Mitä teen. Myös se on vaikeaa kun en tiedä mitkä kaikki tähän asiaan kuuluu kun tuntuu että tääkin kuuluis siihen kun tietty jatkuvasti ohjaan toimintaani jotenkin niin se tuntuu niiku sekin kuuluis siihen että päätän vaikka nyt kuunnella tietyn biisin , jos päättäisin siis. Niin must sekin kuuluu siihen ja sillon niin pitäs tehä jollei se vaihdu. Mut oikeestihan ne vaihtuu miten sattuu eli se kaikki tuntuu ihan luonnolliselta elämiselt. Mut joo tosiaan oon siis ihan sekasin kum em tiedä yhtään.
Tää on sen verran monimutkainen juttu et mä oon pahoillani mut mä en voi ymmärtää. En vaikka kuinka yritän niin mä en voi ymmärtää. Et toivottavasti se ei nyt sit haittaa että teen näin.