Inhottava tunne kun tuli "ikävä" entistä ihastustani, mutta ei kuitenkaan sillä tavalla ikävä että oikeasti ajattelisin sitä ja haluisin olla sen kaa niin kuin silloin halusin. Enemmänkin vaan ehkä osa musta haluais että olisin just ihastunu johonki irl-tyyppiin niiku se oli. Vaikka ei sekään ollut kivaa, mutta ehkä jollain tavalla helpompaa kuin tämä. Ehkä. Toisaalta siinä oli omat huonot puolensa verrattuna tähän mutta kuitenkin. Ainakin näin sitä irl mikä on tavallaa plussaa kyl. Tosin en näe enää. Ehkä kaipaa enemmän sitä ajanjaksona kuin sitä ihmistä itsessään, vaikka voi olla että jossain vaiheessa alan taas sitä ikävöimää ihan oikeastikin. Oon kuitenkin loppujen lopuksi hyvin vähän miettinyt sitä sen jälkeen kun tiemme erkanivat. Oon oikeesti ihmetellytki sitä et miks en ajattele sitä :o ehkä jossain vaiheessa alan kunnolla ikävöimää sitä mut se ois kamalaa koska en näe sitä missään. Mutta nyt kuitenkin ei mua haittaa se etten oo sen kaa tekemisis. Mut just ikävöin sitä aikaa ja sitä et olis joku irl-ihastus jota näkeeki. Tää on nii raastavaa ku en näe timoo tai hessuu ollenkaan ni sattuu koko ajan niin paljon. Ehkei mun oo vaan jostain syystä tarkotus päästäkään yli niistä D: eipä tälle mitään voi, mutta sattuuhan se vähän. Yritän kuitenkin ajatella positiivisesti D: on tässä hyviäkin puolia, KAI.
Ehkä on aika mennä ulos selvittämään ajatuksia D:
Tää ei nyt liity ollenkaan aiheesee vaa on ihan muuta, mut kirjotan silti vähän siitäkin ku se häiritsee. Eli tää sukupuolen kyseenalaistaminen, ku oon tosiaan tullu siihen tulokseen että termi girlflux kuvaa jollain tasolla mun tuntemuksia, että suurimman osan ajasta oon ja koen oloni ihan vaa naiseks eikä siinä mitään mutta välillä tulee tunne (joka saattaa kestää vain hetken tai jotain) että mulla ei ees oo sukupuolta tai jotenki sellane iha vitun outo tai en tiiä onkse jotain disconnectaamista tahallaan sukupuolesta koska vaikka naisviha, mutta mulle jotenkin vaan tulee sellane olo että ainoo asia mussa mikä liittyy sukupuoleen on mun keho, tietenkin. Mutta jos mietin sitä että TUNNENKO mä oloni naiseksi niin en niinä hetkinä kyllä. Ei se mua haittaa, tai ainakaan mun keho ei oikeastaan haittaa mua. Mut sit taas suurimman osan ajasta oon täysin tyytyväinen naisena. Tai en käyttäis sanaa tyytyväinen koska oon koko ajan tyytyväinen mun kehossa. Mutta et suurimman osan ajasta mä tunnen olevani ihan nainen, mut joskus on hetkiä et mä en pysty jotenki uskomaan että mä oisin erityisesti mitään sukupuolta. Tai et se sukupuoli ois vaan jotenkin neutraali. En osaa selittää. Tosin ne saattaa olla niin lyhyitä häivähdyksiä että en tiedä riittääkö se edes siihen että olisin jotain muuta kuin cis. Pääasiassa kuitenkin oon ihan nainen. Mutta joskus se vaan tuntuu vieraalta. Välillä saatan kattoo mun kehoo ja ihmetellä et miten voin näyttää tältä. Ei siis varsinaisesti negatiivisessa mielessä, vaan tulee vaan sellanen "epätodellinen olo" et miten voin näyttää näin naiselta. En koe sitä pahana ongelmana kuten sanottu koska en koe mitään kehodysforiaa i think, mut se on vaa outo tunne. Mut sit taas mua ahdistaa siinä se, että vaikka voinkin ihan hyvin vaan kuvata itseäni termillä girlflux niin silti mua pelottaa että nää ei oo riittäviä siihen että olisin girlflux. Vaikka mitäpä se kellekään kuuluu, mutta tuntuu että muut on enemmän muunsukupuolisia enkä mä saa käyttää sitä sanaa itsestäni koska oon niin usein kuitenkin ihan tyttö. Ja sit vaan mietin et onks tää vaan yliajattelua mitä jos oon oikeesti cis. Mua ahdistaa ku oon menny niin monta kertaa edestakas ja aina kun musta tuntuu taas täysin naiselta niin mä identifioidun taas cissuksi. Vähä niiku bissenä tekee mieli identifioitua heteroksi sillon kun ihastuu pelkästään miehiin. Sitä alkaa miettiä oliks ne kokemukset edes todellisia. Kuitenkin tiedän olevani bi koska oon kokenu sen. Mutta tän sukupuolen kanssa mulla ei oo samanlaista varmuutta, koska mietin koko ajan että se tunne johtuu varmaan vaan jostain muusta, yliajattelusta tai jostain. Ja koska se on monesti aika lievä tunne eikä mikään voimakas dysforian kokemus.
Emt mä monesti kyllä sillonki ku identifioiduin ihan täysin cissuna nii ku näin vaik agender lipun ni se resonoi koska kuitenkin mulla oli jonkinasteinen kokemus siitä kun tuntuu että sulla ei oikeastaan ehkä olekaan sukupuolta. Siis jotenkin se tuotti ja tuottaa mulle jopa iloa ja helpotusta. Et ei tarvii pakottaa itteään sukupuoleen sillon kun ei tunnu siltä. Mutta kun tää yliajattelu pilaa mun elämän, koska sit rupeen yliajattelee että milloin tuntuu miltäkin, tarkkailen mun tunteita liikaa koko ajan. Ja mietin että en oo oikeesti tämmönen vaa feikkaan nää kokemukset tai se johtuu jostain muusta. En siis usko että ne vois olla aitoja.
Sit täs on sekin että jos tykkään jostai naisest mun on helpompi joskus mieltää itteni myös naisena, koska sen ajattelee niin vahvasti jotenki kehon kautta et ok mul on naisen keho ja mun ihastuksella myös niin oon nainen. Mut sit jos tykkää miehestä, niin okei, usein silloinkin mun on helppo mieltää itteni naiseks, mut joskus tulee sellanen olo et en vaan... Pysty olla. Sen takia oon miettinyt voiko tää kaikki johtuu siit et alitajuisesti koen painetta olla naisellinen mut jos oisin tytön kans niin voisin olla rauhassa vaan masc girl. Miehen kaa jos ois ni tuntisin itteni ihan oudoks jos oon masc ni ehk sit sitä ajattelee et en ookaan ees nainen. Joo kivaa yliajattelua. Ja kivat stereotypiat. Mut toisaalta ihan sama mistä ne johtuu, jos mulla on välillä se kokemus etten oo nainen nii sitte on, ja voin sanoa että oon girlflux. Ei sil oo mitään väliä mistä se johtuu tai onkse "aitoo". Juu emmä tiiä. Jotenkin sit vaan tämmönen muuttuva kokemus (vrt. Siihen jos se pysyis aina samana eli esim aina kokis olevansa agender tai aina kokis olevansa muija) saa mulla aikaan sen, että sahaan edestakas ja oon koko ajan epävarma, vähä niiku bisseyskin on joskus sellasta. Sitä vaa heittelehtii laidasta toiseen holtittomasti D: vaikkakin molemmissa mulla on melko selkeä sellanen pysyvämpi tila eli seksuaalisuuden suhteen miehet (ulospäin mieheltä näyttävät huom) ja sukupuolen suhteen se pysyvämpi tila on se että oon muija. Välillä vaan se sit shiftaa toiseen suuntaan. Kuvittelenkohan tän vaan? Ainakin ton sukupuolen suhteen. En ees tiiä milt sukupuolen pitäs tuntuu. Jos voisin tietää miltä cis-naisista tuntuu niiden sukupuoli ja vertaisin sitä omaan kokemukseen ni emt onkse samanlainen. Kylhä kaikki varmaa joskus kokee että mitä vittua, miten niin mulla on muka sukupuoli. Vai liittyykö tää kaikki nyt iha vaa siihen ku mulla on muutenkin välillä derealisaatiota ja depersonalisaatiota? Huudan. Okei mutta. Kiva. Mut sit taas toisaalta silloinkin kun mulla on enemmän agender olo niin ajattelen silloinkin usein sukupuoleni ainakin tottumuksesta ja kehon kautta naiseksi, eli vaikka mulla ois jotenki tunne että en ehk oo nainen niin siltikin samalla tuntuu et oon. Joten silloinkin saatan puhua itsestäni naisena vaikka se ehkä tuntuiski vähä oudolta, mut en vaan osaa silloinkaan puhua itsestäni sukupuolettomana. Koska oon tottunu siihen että mun sukupuoleni pitää olla nainen koska niin se nyt vaan on määrätty. Emmä tiiä mä en vaan haluis et tää on näin vaikeeta. Miten jotkut voi vaan tietää sen? Miten se on joillekin niin luonnollista?
Huoh, oon vaa tomboy lets face it 😭 en jaksa tätä epävarmuutta. Pelkään tosi paljon sitä et meen taas edestakas ja kohta taas luulen olevani cis. Voi vittu.
Menen ulos en kestä tätä oloa :D en tykkää itestäni taas tho.
