annimetall
Epävirallinen Viisuselostaja
- Liittynyt
- 9.7.2021
- Viestejä
- 2,482
- Reaktioarvo
- 2,354
Kello on vähän yli viiden.
Istun yksin keskustan bussipysäkillä pelaten puhelimellani.
Tunnen jonkun katsovan minua etuvasemmalta.
En kiinnitä tähän huomiota.
Mies istuu viereeni hönkien sankkaa tupakansavua suoraan naamalleni.
Tämä puhuu kengistäni, sitten tytöistä.
Sitten jotain lasten äidistä.
Haluan pois.
Ahdistaa.
Yrittääkö hän saada minut mukaansa?
Pelottaa.
Mies on selvästi päihtynyt.
Hän näyttää sammuvan minä hetkenä hyvänsä.
Hän tarjoaa minulle tupakkaa.
Kieltäydyn.
Mies nuokkuu yhä vain enemmän.
Hän jatkaa puheitaan, nyt äidistään.
Myötäilen hänen sanomisiaan.
Miksei kukaan tule auttamaan?
Huomaan miehen nukahtavan.
Nyt tilaisuuteni on koittanut.
Otan varovasti reppuni ja vähin äänin pakenen paikalta.
Mietin, pitäisikö soittaa poliisille.
Mies herää ja lähtee kahden muun tytön luo.
Mies menee kadunkulmaan ja sytyttää uuden tupakan.
Katson hiljaa puun takaa, kuinka mies seisoo keskellä kaikkea huomiota herättämättä.
Tunnen pelkoa, helpotusta ja vihaa.
Seuraavana iltana makaan sängyssäni.
Ajatukseni palaavat edelliseen iltaan.
Mitä se mies halusi?
Miksi hän puhui juuri minulle?
Mitä olisi käynyt, jos en olisi kieltäytynyt ja lähtenyt?
Ajatukseni laukkaavat kohti synkkiä vesiä.
Miltä tuntuisi tappaa joku?
Jos kädessäni olisi puukko, kun joku uhkaisi henkeäni, pystyisinkö siihen?
Pystyisinkö viiltämään tältä kurkun auki?
Mielessäni näen itseni tässä tilanteessa.
Puukko jonkun kaulalla, valmiina lopettamaan pelkäämisen.
Valmiina lopettamaan julmuuden.
Muuttuen itse samalla joksikin muuksi.
Pystyisinkö elämään itseni kanssa?
Mitä jos nauttisin tappamisesta?
Mitä se minusta kertoisi?
Mitä minusta tulisi?
Olenko täysin järjissäni?
Halusiko se mies raiskata minut?
Jos en olisi kieltäytynyt, mitä olisi käynyt?
Niin paljon kysymyksiä, muttei yhtään vastausta.
Istun yksin keskustan bussipysäkillä pelaten puhelimellani.
Tunnen jonkun katsovan minua etuvasemmalta.
En kiinnitä tähän huomiota.
Mies istuu viereeni hönkien sankkaa tupakansavua suoraan naamalleni.
Tämä puhuu kengistäni, sitten tytöistä.
Sitten jotain lasten äidistä.
Haluan pois.
Ahdistaa.
Yrittääkö hän saada minut mukaansa?
Pelottaa.
Mies on selvästi päihtynyt.
Hän näyttää sammuvan minä hetkenä hyvänsä.
Hän tarjoaa minulle tupakkaa.
Kieltäydyn.
Mies nuokkuu yhä vain enemmän.
Hän jatkaa puheitaan, nyt äidistään.
Myötäilen hänen sanomisiaan.
Miksei kukaan tule auttamaan?
Huomaan miehen nukahtavan.
Nyt tilaisuuteni on koittanut.
Otan varovasti reppuni ja vähin äänin pakenen paikalta.
Mietin, pitäisikö soittaa poliisille.
Mies herää ja lähtee kahden muun tytön luo.
Mies menee kadunkulmaan ja sytyttää uuden tupakan.
Katson hiljaa puun takaa, kuinka mies seisoo keskellä kaikkea huomiota herättämättä.
Tunnen pelkoa, helpotusta ja vihaa.
Seuraavana iltana makaan sängyssäni.
Ajatukseni palaavat edelliseen iltaan.
Mitä se mies halusi?
Miksi hän puhui juuri minulle?
Mitä olisi käynyt, jos en olisi kieltäytynyt ja lähtenyt?
Ajatukseni laukkaavat kohti synkkiä vesiä.
Miltä tuntuisi tappaa joku?
Jos kädessäni olisi puukko, kun joku uhkaisi henkeäni, pystyisinkö siihen?
Pystyisinkö viiltämään tältä kurkun auki?
Mielessäni näen itseni tässä tilanteessa.
Puukko jonkun kaulalla, valmiina lopettamaan pelkäämisen.
Valmiina lopettamaan julmuuden.
Muuttuen itse samalla joksikin muuksi.
Pystyisinkö elämään itseni kanssa?
Mitä jos nauttisin tappamisesta?
Mitä se minusta kertoisi?
Mitä minusta tulisi?
Olenko täysin järjissäni?
Halusiko se mies raiskata minut?
Jos en olisi kieltäytynyt, mitä olisi käynyt?
Niin paljon kysymyksiä, muttei yhtään vastausta.