Ghostin uusi albumi julkaistiin tänään, pitkästä aikaa siis albumiarvio. Ei välttämättä tule mitään kauhean fiksua tekstiä, kirjoittaminen 12-tuntisen työpäivän jälkeen ei suju niin hyvin kuin toivoisin... Varmaan on myös lepsua arviointia, koska Ghost on yksi kaikkien aikojen suosikkibändejäni ja en osaa kritisoida mitään, millä on turhan iso paikka sydämessäni.
Ghost - IMPERA (2022)
1. Imperium - Ghostin tuntien arvasin, että ensimmäinen kappale tulee olemaan "vain" tämmöinen intro. Kaunista kitarointia, erinomainen johdattelu "oikeaan" tavaraan. Ei kuitenkaan sellainen, että lisäilisin soittolistalle, koska on tosiaan intron kuuloinen. 7/10
2. Kaisarion - Oho, onpa rockahtava alku! Tobiakselta tuollaisia rokkarihuutoja harvemmin kuulee. Menevä kappale, alun jälkeen muuttuu tunnistettavaksi Ghost-soundiksi. Tykkään, erityisesti kitaroinnista (taas). Menee soittolistalle. 9/10
3. Spillways - Tulee jotenkin mieleen The Darkness tästä kappaleesta. Tässä toimii kaikki, todella tarttuva biisi. Ja vielä kitarasoolo, aijai kun osaavat voittaa minut puolelleen... 10/10
4. Call Me Little Sunshine - Tämä onkin jo entuudestaan tuttu, kun on singlenä julkaistu. Erittäin toimivaa settiä tämäkin, selkeästi klassisempaa Ghost-soundia verraten noihin kahteen aiempaan kappaleeseen. 9/10
5. Hunter's Moon - Tämäkin singlenä julkaistu ja oli pitkän aikaa oman Spotifyni soitetuimpien kappaleiden listalla. Aluksi ärsytti koko biisi, mutta jotenkin onnistuin silti koukuttumaan tähän, ja onhan tämä nyt todella tarttuva kappale. Yllättävän progemainen Ghostin kappaleeksi, mutta onnistuneesti toteutettu. 9/10
6. Watcher In The Sky - Ai kamala, tästä tuli heti kylmät väreet. Erittäin hyvä intro. Huh hels, menee ensimmäisen minuutin sisään jo soittolistalle. Tässäkin hyvin yhtenäinen soundi kahden ensimmäisen kappaleen kanssa, ei ole klassisinta Ghostia vaan jotenkin tujakammin maustettu 80-luvun rockin elementein. Tobiaksen laulu on ollut erinomaista tähän asti, mies uskaltaa selvästi käyttää ääntään rohkeammin nykyään! 10/10
7. Dominion - Hah, Finlandia-vibat. Tasaa hyvin albumin tunnelmaa, jälleen hyvin tyypillistä Ghostia lisätä tämmöinen "välikappale" albumiin. Ei soittolistamateriaalia, mutta toimiva lisä. 7/10
8. Twenties - Singlenä julkaistu, kerran kuuntelin ja en voinut sietää. Tälläkin kertaa alku on omaan makuuni suorastaan ällöttävän teatraalinen. Jokin tässä ärsyttää minua, vaikka on tämä vähän paremman kuuloinen kuin muistin. Kummallinen kipale, mutta tunnistan tässä samaa potentiaalia kuin Hunter's Moonissa... Raportoin kyllä, jos tämä alun inhoreaktiosta huolimatta päätyy soitetuimpien kappaleideni listalle. Ihan siedettävä, mutta ei hyvä. 6/10
9. Darkness At The Heart Of My Love - Ihanaa, albumin lällybiisi! Jotenkin ärsyttävä tuo kertosäe, mutta muuten jotenkin sydämellinen kappale. Ghost osaa asiansa tämmöisten voimaballadien kanssa, vaikka monesti niissä lauletaankin Saatanasta... Ei ihan täydellinen paketti, mutta soittolistalle menee. 8/10
10. Griftwood - Taas kuulostaa The Darknessilta, johtuukohan tämä tästä lisätystä 80's-mausteesta? Vähän mitäänsanomaton kappale. Iskee pelko, että albumi lässähtää viimeisiin kappaleisiin. Tämä vähän nosti häntäänsä loppua kohden, kun ei jatkettu pelkkää samojen vaisujen säkeistöjen ja kertosäkeen vuorottelua. Silti selvästi heikompaa antia aiempiin kappaleisiin verratessa. 7/10
11. Bite of Passage - Lol, nimestä tuli heti mieleen Dimmu Borgirin "Rite of Passage". Ai, tämäkin oli tuollainen 30 sekunnin täydennys. Ihan hauska, mutta olisi voitu liittää seuraavan biisin alkuun. 7/10
12. Respite On The Spitalfields - Uijui, hyvän kuuloinen alku. Ihanaa, että albumin loppuun saadaan taas perinteisempää Ghostia! Ja kitarasoolo! Ja oikeasti vahva lopetusbiisi, jes! Sopivan rauhallinen, mutta ei kuitenkaan tylsä kappale. Sitoo hyvin albumin yhteen, koska on tässäkin perinteisemmän tunnelman lisäksi sitä 80-luvun maustetta. Komeaa! 9/10
Vaikka aina jännitän suosikkibändieni albumijulkaisuja vähän, Ghost ei edelleenkään petä. Hyvä albumi, joka erottuu bändin aiemmasta tuotannosta selvästi erilaisen soundinsa takia. En ihan heti olisi arvannut Ghostin ottavan vaikutteita hair metalista, mutta kombinaatio olikin oikein toimiva! Tobias Forgen ääni taipuu hienosti korkeampiin sfääreihin ja instrumentaalitkin toimivat, unohtamatta bändille ominaista aika ajoin "messumaista" ja pop-elementein terästettyä soundia. Kokonaisuutena albumi on hienosti koottu ja tunnelma etenee kauniisti alun tykittelystä loppupuolen lempeämpään, pehmeään äänimaailmaan. Mukaan ripotellut lyhyemmät "tasauskappaleet" tuovat kappaleiden väliin hyvää hengähdystaukoa, joka on etenkin Watcher In The Sky'n kaltaisen hel-ve-tin kovan rallin jälkeen ihan toivottuakin. Ensimmäisen kuuntelun perusteella en kuitenkaan sanoisi tämän olevan Ghostin paras albumi, vaikka hudiksi tätä ei voi missään tapauksessa kutsua. Varsin toimiva paketti, jonka biiseistä todennäköisesti jokainen tulee olemaan soitossani vielä pitkään tulevaisuudessakin.
Loppuarvosana 9-/10.