Hakutulokset

Rumin kuukausi vuodesta :( Mut onneks se on vain kuukausi niin joulukuu. Mut en ees välitä joulusta enää samanlailla kuin pienempänä niin en tiiä mitä odotan. Tai ehkä en ole löytänyt itselleni sopivia tapoja valmistautua siihen ja oon jumiutunut liikaa perinteisiin…

-Kiukustun milloin mistäkin -Romahdan milloin mistäkin -Stressaan kauheesti -YLISUORITAN ja alisuoriudun -Omasta mielestäni en ole hyvä missään, siis jotenkin en pidä itseäni lahjakkaana niissä asioissa joissa ennen olen pitänyt -Oon koko ajan pyytelemässä anteeksi ihan turhaakin -Unohtelen...

Ajattelen liikaa haaveita mutta oon mä niistä huolimatta pystynyt joskus nukahtaa…

Sinkku oon vielä pitkään todennäköisesti.

Ja olin mukamas tulossa kirjottamaan tähän jotakin mutta en keksinyt että mitä. Tai no, aluksi kirjoitin syömästäni kakusta jotain mutta sit pyyhin sen pois. Lol. Kakku oli ihan hyvän makeaa ja kermaisaa. Ja tänään sushipaketissa oli liikaa wasabia ja en mä niitä kaikkia voinut syödä. Meinas...

Ei oo mitään ongelmia ilmennyt mut selitän vain et oon syönyt nyt syyslomalla joka päivä nuudelia, tosin pari kertaa olen paistanut oheen myös kasvismunakkaan. Tänään olen syönyt jo kerran nuudelia ja nyt syön toisen kerran yhden päivän aikana nuudeleita. Oon kyl jaksanu laittaa välillä ihan...

Vaikee uskoa et oon saanu oikeesti asioita aikaan sen ajan ja tämän hetken välillä. Se tuntuu eiliseltä. Silloin oli helvetinmoinen muutosvoima päällä ja enkä silloin edes osannutkaan unelmoida siitä mitä tällä hetkellä teen. Kotoa muuttaminen stressas silloin hirveesti ja se pelotti et mitä jos...

Sitten mä muistin et enhän mä enää virallisesti ees asu täällä! Eli samalla tulin tajunneeksi sen että olen muuttanut omilleni. On se ihmismieli ihmeellinen…

Ja keskustelun ja kyselylomakkeen perusteella mulla ei ois adhd:ta. Vaik se reitti diagnoosiin on pitkä prosessi. Huolestuttaa ihan, mikä mua vaivaa jos ei adhd. Toivottavasti ei mitään vakavampaa. Ahdistaa ihan helvetisti jos oisin esim älyllisesti kehitysvammainen vaik mitään sellaista ei olla...

Olen just alkanut lähentymään täällä koulussa enemmän ihmisten kanssa ja nyt on sellainen ongelma että nyt kovasti innostuessa samalla siinä suukin alkaa käymään vähän vilkkaasti kun alan tulla kuorestani esiin. Ja aina joudun tulemaan siihen tulokseen ettei mun kannata ikinä enää puhua jos en...

Huhhuh onneks kohta on loma…

Tuntuu et tuun parhaiten toimeen kolmikymppisten ja sitäkin vanhempien miesten kaa. En oo vielä tavannut sellaista parikymppistä jonka kaa kuvittelisin seurustelevan. Ehkä pitää katsella ihan oikeesti miehiä.

Tässä yhen biisini eka säkeistö tekoälyn piirtämänä:

En ole ikinä seurustellut ja kirjoitan silti rakkauslauluja ja myöskin biisejä sydämen särkymisestä. En tiiä en näe tässä mitään ongelmaa. Kirjoitan oikeestaan laajasti biisejä mistä vain… Vaatii eläytymiskykyä mut en tiiä onko ne biisit ihan huonoja jos itellä ei oo kokemusta niistä asioista...

Näin on hyvä aloittaa viihteily

Siis ennen pystyin menemään tosta noin vain joihinkin tiloihin, enää se ei onnistu edes musiikin avulla. Sellaisen nautinnolliseen euforiseen tilaan, jossa tuntuu et elää kaukana todellisuudesta. Sellainen kihelmöivän jännittävä tunne jossa on keskittynyt vain siihen tunteeseen ja...

Snif snif haaveeksi varmaan vain jää

Nyt pitää miksata joku vitun jazz kappale ihmisenä joka omistaa jonku chromebookin (kun naiivina ihmisenä uskoin gigantin setää ostamalla 100€ chromebookin enkä ees älynny kyseenalaistaa pari seikkaa) jolla ei voi tehä mitään ja ainoo pelastumiskeino on joku IPadin garageband. Ja siinä on aina...

Jollain tavalla? Tapahtuuko esim sun pupilleissa jotain jos kuulet oikein hyvää musaa? Monesti joku tosi hyvä biisi saa mun silmissä sumentumaan mut en tiiä näkeekö sitä ihan mun pupilleista.

Olen varmaan siksi niin hiljainen, koska mulla ei ole sellaisia jännittäviä kokemuksia joita kauheesti jakaa muille. Muilla on aina kaikkia stooreja mut ite oon viihtynyt kotona aina sellaisena taiteellisena runotyttönä+omistan tosi lujan itsesuojeluvaiston enkä kyennyt rämäpäilyyn...