Haluun käpertyä kasaan ja itkee
Mut näköjään en pysty itkee paitsi vaan vähän
En pysty itkee kunnolla paitsi sillon päivällä kun kuuntelin eunkwangin versioo siitä akmu biisist. Kuuntelin vaa sen ääntä ja ikävöin niin paljon että tuntu et melkee lähtee henki. Itkin ja itkin aivan vitusti. Oh fuck 😭 niin ikävä et kuolen. Mitä mä oon ilman sitä? En varmaan yhtään mitään.
Totta kai just nyt tulee you will be found. Ooksä vittu tosissas. Ooksä vittu tosissas 😭😭😭😭😭😭😭 ehkä itken sittenkin idk mä en kestä tätä biisiä.
Mut mun mieles vaa vilisee muistot liittyen timppaan, eunkwangiin... Huihin... Yutoon..... Taeiliin..... Hitto tää vuosi on ollu niin paha. Ottaisin vaikka vuoden 2010 mieluummin kuin tän paskan. En tajunnut ees silloin kuin helppoo mulla oli. Basically mulla ei ollu viel paljoo mitää sydänsuruja ehtinyt kertyä sillon, mut nyt niitä on jo niin paljon etten pääse enää eteenpäin. Aatella et joskus on ollu aika ennen timppaa ja oon pystyny elää. Enää ei vaa tunnu silt et tuun elää enää ikinä, ainoastaan selviydyn ja kärsin. Ja mietin sitä kuinka jokainen joka on koskaa merkannu mulle löytää oman rakkaansa, mä jään yksin ja rakastan niitä ikuisesti. Kuulostaa hauskalta. Eiköhän se itsari jonain päivänä vielä tapahdu.
Vielä parempi oli se kun katoin vidin missä kwang puhu siit et se haluis.. kai mennä naimisiin ja saada lapsia nuorena tai jotain? Tiedä sitten mitä tarkottaa nuorena mut. No, nyt se on 31 nii kai seki koht jonkun löytää. En tiiä vois kai sitä vaa tappaa ittensä mitä mä täällä edes teen. Tiedän et tällä hetkellä se on yksin mut kai se jossain vaiheessa jonkun löytää ja paskanvitut se ei oo minä. Mä en löydä ketään koskaan vaan tuun aina rakastaa noita pelkästään. Sitä paitsi luuleks et mä ees koskaan haluun rakastua kehenkään ku näit on jo nytkin liikaa.
Miten koskaa voi päästä yli sellasest ihmisest jota ikävöi näin paljon? Must tuntuu et kwang on se jota oon ikävöiny kaikista eniten koskaan. En edes tiennyt mitä ikävä voi olla ennen sitä. Vaikka timppa ja muutkin pääsee lähelle mut kwang on silti se jota kohtaa se ikävä on ollu kaikista puistattavin.
Sellasest ihmisest ei pääse koskaan yli. Sanonpahan vaan. Ainakaan mä en pääse
Enpä pääse kyllä timpastakaan. Luulin jo että oisin ollu jotenkuten mutta ei. Ei. En voi unohtaa sitä niik miten sit voisin päästä yli.