I won't worry
i won't fret
No kyllä TÄSSÄ on ainakin aihetta huoleen vaikka kuinka yritän ajatella että ei hätää mut can you see this chaos seriously
Kyllä pikkasen huolettaa koska no matter what i do i'm always gonna lose
I hecking can't get over anyone
I really just can't alright
Kun tavallaan vois kuvitella et eunkwang olis enää ainut kenet ikinä haluun mut ei se todella meekään niin, vaikka niin ois luullu
Se painaa kuitenkin edelleen vaakakupissa aika vitusti että oon ollu ja oon edelleen näköjään niin törkeen rakastunut timppaan. Ja muista en edes alota, for real sekin aika kun ajattelin huita vielä enemmän ja pahemmin kuin nyt, niin näin vaa jatkuvasti elämäni tulevaisuudessa ilman huita ja se tuntui traumaattiselta. Niiku oikeesti traumaattiselt jotenki en pysty vielkää aattelee sitä aikaa ilman että tunnen jotain omituista ahdistusta. Sama yuton kaa. Tai niiku et se itkeminen oli kanssa sen kans niin jäätävää et ei se meinannu loppuu koskaa. Ja edelleen itken yutoo myös, mut on siitäkin hetki ku oon viimeks itkeny sitä. Niiku oikeesti itkeny. Mut ehkä joskus marraskuussa se oli ku viimeks katoin kuvaa siit ja vuodatin kyynelii. Eli eipä siitäkään niin kauan oo kuiteskaa.
En niiku oikeest enää ymmärrä mitä must halutaan ::D why does god want to torture me like this? Onks tässä oikeest järkeä? Olin paljon ehjempi ennen timppaa. En tuu koskaan olee niin ehjä enää.
Miks mut rikotaan mut en pysty korjaamaan itteeni enää? Koskaa?
En oikeesti tiedä enää mitä mun pitäis tehdä. Ei varmaa vittu yhtää mitää :D ja kun sekään ei auta että yritän päästä yli tai olla ajattelematta koska oli aika kun en esim ajatellut timppaa juurikaan, mutta tässähän sitä ollaan taas. Aina jos pääsen yli (tai no, "yli") niin se ei takaa missään nimessä sitä että en palais takasin lähtöruutuun jossakin vaiheessa. Et ei se lopullisesti oo ohi välttämättä ja tämä keissi nyt ei ainakaan varmaan koskaan oo ohi.
Sitä paitsi kaikki muistot hyökkää liikaa :D nostalgia muutenki on voimakast lol