Siis miten saatanallinen ikävä voi yhtäkkiä vaan tulla out of nowhere? Ihan älytön ikävä: timppaa ja pepeä erityisesti ainakin noit kahta varmaa muitaki mut niiku seis? Mun mieli on vaa sillee: juu, kyllä, sä haluat ajatella niitä, etkä nukkua. Sä haluat ajatella niitä kunnes halkeet ikävästä. Sä haluat ajatella niitä kunnes itket jotain huutoitkua.
Siiss aaaaa tää tunne on jotenki sellanen kauhee alemmuuskompleksi viel kaiken lisäks, en tuu ikinä riittää, kumpikaan niist ei haluu mua eikä tuu ikinä haluumaa (no vittu ei ne ees tiiä kuka oon) oml vitun rejected olo :DDD RÄÄH
Sillee WHY THE FUCK DON'T YOU LOVE ME 🤧 kuolen tähän kipuun. Also hating myself koska tunnen itteni niin säälittäväks ja huonoks ja teiniks vaikka tiedänki että ei julkkisihastumisissa ole mitään pahaa mutta muiden asenteet tarttuu muhun nii herkästi en kestä. Mun pää vaan toistaa niit samoi asioit mitä oon kuullu ihmisten sanovan tai mitä tiiän et ne aattelee, pelkään kosk oon kuullu niin mont kertaa kun mun tunteit vaa vähätellään ni,, mun mieli on vaa sillee "idiootti ei sul oo oikeutta tuntee mitää tollast, lopeta kosk toi o vitu säälittävää, sitä paitsi et voi tykätä niist oikeesti koska et tunne niit joten oot säälittävä ja feikkaat sun tunteet ja tykkäät niistä koska oot emotionally unstable etkä oo kykenevä oikeeseen ihastumiseen" ja blaablaablaa just kaikkee tollast. Tunnen itteni oksettavaks kosk en oo "normaali". Sillee miks vitus oot noi lapsellinen voitko oikeest vaa lopettaa. Yritän ajatella et tää on ok mut ku ihmiset on sanonu asioit ni ne kaikuu jostai syyst täl hetkel mu pääs tho. Huutista silleki ku näin youtubes vaa jonku daddy issues videon, siis en kattonu sitä vaa näin vaa sen thumbnailin ja olin et mitä vittua nyt taas. Sit vaa tolkuttaa itelleen et "mul ei oo minkäänlaisia daddy issues ei todellakaan oo, tää on vaa mun suuntautuminen, se ei johu mistään ongelmista tms, se on vaa mun suuntautumine ja luultavasti jotain biologista emt" lmao pelkkä tollasen videon näkeminenki triggeröi ko mun mieli meinaa alkaa miettii sitä et onks mul daddy issues. Mut ku ei mul oo tho. Tolkutan vaa itelleni et tää ei johu mistää ongelmast, se vaa on. Ei se liity mihinkään mä vaan oon tämmöne. Mul on vaa pinttyny mielee aik vahvasti se ajatus et ettisin jtn isähahmoa tms siks että oon jotenkin rikki. Vaik mun mielestä tää on ihan normaalia rakastumist siinä missä muillaki. Jotenki toi stereotypia on vaa jääny mul kummitteleen. Aa triggeröi ku yks ammattilainenki kerran kysy mult et millanen isäsuhde mul on. Pls. Siis saahan sitä kysyä ei siin mut ku oikeest i'm fucking embarrassed ihan ku oisin vittu jotenki rikki ja kasvanu kieroon. En jaksa et mun tunteit yritetään pistää johonkin muottiin et ne ois jotenki "eri asia" ku normaali rakkaus. Et mul ois joku ongelma. Heliä lainatakseni (🥺🤧❤️): "mul ei oo mitään muita ongelmia ku toi sun asennevammas" DDDDD: true. Huutis kaikki nää vuodet ku oon miettinyt et mul on joku henkinen ongelma ja siks oon semmone ku oon. Huutistaaaaa joo varmaan. Ihan ku ihmiset ei vois viehättyä tietyn ikäsist ihmisist ilman et se on joku traumasta johtuva juttu suurinpiirtein. Oikeest oon miettiny tonki suhtee välil pääni puhki et mikä vittu mun elämäs on menny vikaan ku oon tämmöne. Et kiitti vaa vitusti siitä D: emt pahinta on just tää epätodellinen tunne, kosk niiku se on viel iha perus jos oon sillee huoh en sais olla tämmöne mut se epätodellinen olo ku tuntuu et mun tunteet ei oo ees oikeita? Se on ehkä se pahin. Ku kaikki tuntuu yhtäkkiä niin epätodelliselt ja et pysty ajattelee niitä ihastuksia iha vaa ihastuksina vaan pelkäät just että ne on jtn seurausta siitä et oot jotenki unstable ja??? Tai se tuntuu jotenkin ettei ne tunteet oo todellisia. Emt ei mul kai "tavallisten" ihastusten suhteen oo tollasta. Mut "väärien" ihastusten suhteen mul tulee aina se "mut entä jos tää ei oo ees ihastus vaan joku psykoosi siks et sun aivot ei toimi oikein" :D uskomatonta. Mut se todellakin välillä tuntuu että se ei oo normaalia ihastumista vaik kirjaimellisesti tiedän et se on??? Ainakin luulisin niin, vaikuttaa silt. Emt mun pitää kuunnella repeatil jtn itsensä hyväksymis biisuja kuten this is me xd emmä tiiä en kyl siltikään pääse eroon varmaan tost tunteest et nää on fake crushes lmao mut ei se mitään, tiedän kuitenkin mitä tunnen. I guess. On vaa nii vahvasti se oletus ettei ihmiset voi ihastua muihin ku omanikäsii ni kai se tunne tulee siit. Et no mitäs tää sit on jos ei ihastumist. Jos kerran se on nii mahdotonta nii mitä tää sit on. Huoh ja hoih mutta vois yrittää nukkua ehk.
Huutista psykooseilleni tosiaan.
