Taivaansini
Asiantuntija
- Liittynyt
- 4.2.2021
- Viestejä
- 1,860
- Reaktioarvo
- 1,422
En ollut varma, mihin tän laittais niin laitoin sitten tänne. Mutta siis oon aina ajatellut olevani todennäköisesti introvertti, mut sit tänä vuonna oon alkanut miettii, et oonkohan mä sittenkin vaan ujo ambivertti? Aiemmin musta tuntu, että sosiaaliset tilanteet vie voimia, mutta enää ei oikeastaan edes tunnu siltä. Enemmänkin se, mitä ambivertilla on, että tarviin sekä omaa aikaa, mutta myös niitä sosiaalisia tilanteita. Ja lisäks mun perheessä on äidin ja isän lisäks viis pikkusisarusta eli seura ei kotona ollessakaan lopu ikinä kesken ja mun vanhimman pikkusiskonkin kaa puhun aina ihan silleen vähän väliä, kun kumminkin ollaan samassa huoneessa.
Ja en ees koe olevani enää niin hiljanen ja ujo vaikka kaikkia mua sillä tavalla aina kuvaileekin. Niin tai no, ne jotka ei tunne mua. Ne jotka tuntee mut, sanoo että oon tilanteesta riippuen hiljainen. Äiti toisaalta sanoo välillä, että pienenä olin tuntemattomien seurassa tosi hiljainen yms. mutta nykyään tosi puhelias, mutta hän ei kai sitten olekaan nähnyt mua hirveästi muiden seurassa...
Ja siis ku ala-asteella ja sitä nuorempana ja oikeastaan vähän vielä yläasteellaki olin oikeasti hiljanen ja ujo. Esim. ala-asteella en aina edes vastannut, jos joku luokkalainen kysy multa jotain, tai muuta vastaavaa, koska en uskaltanut vastata ja menin vaan jotenkin lukkoon ja vastasin aina tosi lyhyesti. Oppitunneilla olin kuitenkin aktiivinen viittaaja. Ja siis se oli oikeesti aika harvinaista, jos puhuin mitään ja jos oli jokin ryhmätyö niin olin aina hiljaa siinä enkä ainakaan ite tehnyt alotetta ryhmätyön edistämiseksi yms.(tiedän et tää kuulostaa pahalta ja kaikkee, enkä oo mitenkään ylpee näistä tavoistani, mutta se puhumisen pelko oli mulla oikeesti vaan niin paha) Ja ku katoin Hullu hullumpi yläaste-sarjasta uusimmalta kaudelta sen jakson, jossa harjoteltiin niitä ystävänpäivätansseja niin olin oikeesti ihan, ku se Antin pari eli en ois vastannut sille mitään ja muutenkin käyttäydyin aina samalla tavalla, kuin se.
Yläasteella se vähän helpottu ja aloin puhumaan mun kavereille sujuvasti ja muillekkin vastailin yms. mutta ryhmätyöt oli yhä mulle vaikeita ja olin vaan hiljaa niissä, jos toinen ei sanonut mitään.
Tänä vuonna päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja viime keväästä lähtien oon vaan parantunut. Jos kukaan ei ryhmätöissä sano mitään ennen mua niin mä sanon ja jos joku luokkalainen kysyy yleisesti jotain niin vastaan ja saatan ottaa osaa keskusteluun. Ja pystyn puhumaan tuntemattomien kanssa paljon paremmin, kysyä kysymyksiä, vastata kunnolla yms. enkä oo keskustellessa tosi passiivinen niinkuin ennen.
Oikeestaan mulla vaan ei oo rohkeutta mennä vaan randomisti juttelee ihmisille, mut jos joku on mun kaa samassa ryhmässä, ruokapöydässä yms. niin otan kaikki tommoset tilaisuudet vastaan ja juttelen tyypeille ja teatteriharrastuksessakin oon nyt puhunut tyypeille ja yhestäki ehti tulla oikeestaan jo ihan kaveri ennen joululomaa.(ja aiempina vuosina en oo siis ikinä ennen puhunut kellekkään mun harrastuksissa juurikaan, mutta toisaalta teatterissa juttelu on myös helpompaa)
Niin siis, ku oon kehittynyt omasta mielestäni tosi paljon, eikä tommoset tilanteet jännitä mua niin paljon niin musta vaan on tosi inhottavaa, kun kaikilta amiksessa aina kuulee, kuinka ujo ja hiljanen oon vaikka jos ne tulis juttelemaan mulle niin en mä enää olis hiljanen, mulla vaan ei oo oikein kavereita siellä. :/
Ja muutenkin musta tuntuu, et ihmiset pitää kaikkia semmosia tyyppejä hiljasina, joilla ei oo kavereita. Suoritan kaksoistutkintoo ja mun kanssa samoilla oppitunneilla käy yks toinen kaksoistutkintolainen, joka on mun kaverin mielestä hiljanen vaikka mun mielestä(tai kenenkään amiksen mielestä) se ei ollenkaan oo. Lukiossa sillä on kyl pari kaverii, mutta ehkä se ei sit vaan oo vielä kunnolla sopeutunut porukkaan, tai jotain, koska on välkät yleensä yksin yms. Oon kuitenkin nähnyt sen monet kerrat sen kavereitten kaa ja se on niitten kaa just tosi sosiaalinen ja kaikkee ja ku puhuin yhen sen luokkalaisen kaa niin seki sano ettei se oo kyllä yhtään hiljanen.
Ja siis mun pikkusiskoa ei olla oikeastaan ikinä kai ajateltu hiljasena ja mä oon aina ajatellut sitä mua puheliaampana, mutta oikeastaan, kun miettii niin se puhuu vähemmän tuntemattomien seurassa, mutta sillä on niin paljon kavereita, joiden kanssa se aina on niin se ei vaikuta yhtään hiljaselta, mutta ilman kavereita se saattais olla jopa mua hiljaisempi.
Mut niin, en ehkä puhu joka tilanteessa, mutta en enää pitäis itteeni enää niin hiljasena enkä yhtä ujonakaan, mutta en mä silti oo alussa mikään puheliain persoona, enkä ikinä mee tutustumaan tyyppeihin vaan juttelen semmosissa tilanteissa missä se on luontasempaa enkä niinkun lähesty ihmisiä juttelumielessä. Ja mua harmittaa, kun siis mun nykynen luokka ei oo nähnyt mua ennen kouluun menoa ja ainoastaan yks on ollut ees mun rinnakkaisluokalla.(ja se muuten sano yhelle sen kaverille, et vois jutella mulle, mut oon niin hiljanen :)) Ja siis se on hyvä, kun saa niinku uuden alun, mutta ne ei tunne mua ja näkee vaan sen, millanen oon nykyään, eikä sitä millanen oon ollut aiemmin ja millanen oon kehittinyt, toisin kuin lukiolaiset, joista suurin osa on mun entisiä luokkalaisia.
Mut joo, en sit tiiä oonko introvertti vai ambivertti? Ja joo, sori ku tuli näin pitkä viesti. Oli pakko päästä avautumaan jollekkin ja pohdiskella näitä juttui. Olis kiva löytää esim. vertaistukee, tai muuta vastaavaa, tai tietää ees pitäiskö sanoo itteeni ambivertiksi vai introvertiksi. Etenkin kun näihin liittyy niin monta eri asiaa. D:
Ja en ees koe olevani enää niin hiljanen ja ujo vaikka kaikkia mua sillä tavalla aina kuvaileekin. Niin tai no, ne jotka ei tunne mua. Ne jotka tuntee mut, sanoo että oon tilanteesta riippuen hiljainen. Äiti toisaalta sanoo välillä, että pienenä olin tuntemattomien seurassa tosi hiljainen yms. mutta nykyään tosi puhelias, mutta hän ei kai sitten olekaan nähnyt mua hirveästi muiden seurassa...
Ja siis ku ala-asteella ja sitä nuorempana ja oikeastaan vähän vielä yläasteellaki olin oikeasti hiljanen ja ujo. Esim. ala-asteella en aina edes vastannut, jos joku luokkalainen kysy multa jotain, tai muuta vastaavaa, koska en uskaltanut vastata ja menin vaan jotenkin lukkoon ja vastasin aina tosi lyhyesti. Oppitunneilla olin kuitenkin aktiivinen viittaaja. Ja siis se oli oikeesti aika harvinaista, jos puhuin mitään ja jos oli jokin ryhmätyö niin olin aina hiljaa siinä enkä ainakaan ite tehnyt alotetta ryhmätyön edistämiseksi yms.(tiedän et tää kuulostaa pahalta ja kaikkee, enkä oo mitenkään ylpee näistä tavoistani, mutta se puhumisen pelko oli mulla oikeesti vaan niin paha) Ja ku katoin Hullu hullumpi yläaste-sarjasta uusimmalta kaudelta sen jakson, jossa harjoteltiin niitä ystävänpäivätansseja niin olin oikeesti ihan, ku se Antin pari eli en ois vastannut sille mitään ja muutenkin käyttäydyin aina samalla tavalla, kuin se.
Yläasteella se vähän helpottu ja aloin puhumaan mun kavereille sujuvasti ja muillekkin vastailin yms. mutta ryhmätyöt oli yhä mulle vaikeita ja olin vaan hiljaa niissä, jos toinen ei sanonut mitään.
Tänä vuonna päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja viime keväästä lähtien oon vaan parantunut. Jos kukaan ei ryhmätöissä sano mitään ennen mua niin mä sanon ja jos joku luokkalainen kysyy yleisesti jotain niin vastaan ja saatan ottaa osaa keskusteluun. Ja pystyn puhumaan tuntemattomien kanssa paljon paremmin, kysyä kysymyksiä, vastata kunnolla yms. enkä oo keskustellessa tosi passiivinen niinkuin ennen.
Oikeestaan mulla vaan ei oo rohkeutta mennä vaan randomisti juttelee ihmisille, mut jos joku on mun kaa samassa ryhmässä, ruokapöydässä yms. niin otan kaikki tommoset tilaisuudet vastaan ja juttelen tyypeille ja teatteriharrastuksessakin oon nyt puhunut tyypeille ja yhestäki ehti tulla oikeestaan jo ihan kaveri ennen joululomaa.(ja aiempina vuosina en oo siis ikinä ennen puhunut kellekkään mun harrastuksissa juurikaan, mutta toisaalta teatterissa juttelu on myös helpompaa)
Niin siis, ku oon kehittynyt omasta mielestäni tosi paljon, eikä tommoset tilanteet jännitä mua niin paljon niin musta vaan on tosi inhottavaa, kun kaikilta amiksessa aina kuulee, kuinka ujo ja hiljanen oon vaikka jos ne tulis juttelemaan mulle niin en mä enää olis hiljanen, mulla vaan ei oo oikein kavereita siellä. :/
Ja muutenkin musta tuntuu, et ihmiset pitää kaikkia semmosia tyyppejä hiljasina, joilla ei oo kavereita. Suoritan kaksoistutkintoo ja mun kanssa samoilla oppitunneilla käy yks toinen kaksoistutkintolainen, joka on mun kaverin mielestä hiljanen vaikka mun mielestä(tai kenenkään amiksen mielestä) se ei ollenkaan oo. Lukiossa sillä on kyl pari kaverii, mutta ehkä se ei sit vaan oo vielä kunnolla sopeutunut porukkaan, tai jotain, koska on välkät yleensä yksin yms. Oon kuitenkin nähnyt sen monet kerrat sen kavereitten kaa ja se on niitten kaa just tosi sosiaalinen ja kaikkee ja ku puhuin yhen sen luokkalaisen kaa niin seki sano ettei se oo kyllä yhtään hiljanen.
Ja siis mun pikkusiskoa ei olla oikeastaan ikinä kai ajateltu hiljasena ja mä oon aina ajatellut sitä mua puheliaampana, mutta oikeastaan, kun miettii niin se puhuu vähemmän tuntemattomien seurassa, mutta sillä on niin paljon kavereita, joiden kanssa se aina on niin se ei vaikuta yhtään hiljaselta, mutta ilman kavereita se saattais olla jopa mua hiljaisempi.
Mut niin, en ehkä puhu joka tilanteessa, mutta en enää pitäis itteeni enää niin hiljasena enkä yhtä ujonakaan, mutta en mä silti oo alussa mikään puheliain persoona, enkä ikinä mee tutustumaan tyyppeihin vaan juttelen semmosissa tilanteissa missä se on luontasempaa enkä niinkun lähesty ihmisiä juttelumielessä. Ja mua harmittaa, kun siis mun nykynen luokka ei oo nähnyt mua ennen kouluun menoa ja ainoastaan yks on ollut ees mun rinnakkaisluokalla.(ja se muuten sano yhelle sen kaverille, et vois jutella mulle, mut oon niin hiljanen :)) Ja siis se on hyvä, kun saa niinku uuden alun, mutta ne ei tunne mua ja näkee vaan sen, millanen oon nykyään, eikä sitä millanen oon ollut aiemmin ja millanen oon kehittinyt, toisin kuin lukiolaiset, joista suurin osa on mun entisiä luokkalaisia.
Mut joo, en sit tiiä oonko introvertti vai ambivertti? Ja joo, sori ku tuli näin pitkä viesti. Oli pakko päästä avautumaan jollekkin ja pohdiskella näitä juttui. Olis kiva löytää esim. vertaistukee, tai muuta vastaavaa, tai tietää ees pitäiskö sanoo itteeni ambivertiksi vai introvertiksi. Etenkin kun näihin liittyy niin monta eri asiaa. D: