itelläki oikeestaan on tarve miellyttää, mutten sitä kuitenkaan halua. miulla on ollu aina aika myrskynen suhde isäni kans, ja kyllä pienenä monesti syyllistin itteeni niissä tilanteissa, kun iskä vaikka karju jostain mitättömästä asiasta tai muuten aiheutti turvattoman olon. voin ihan suoraan sanoa että vihaan miun isää, koska ne vanhat traumat vaikuttaa minuun paljonki edelleen. siellä lapsuudessa ollu tunne etten kelpaa isälleni heijastuu myös nykyhetkeen, ja se tarve miellyttää muita ja sen kautta olla hyväksytty on vahva.